"Yö ja lasi", Harry Salmenniemi, Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2018, 341 s.
Tyylikäs graafinen, sisältöön istuva suunnitttelu Markus Pyörälän käsialaa.
"Harry Salmenniemi (s. 1983) kuuluu suomalaisen nykykirjallisuuden omaperäisimpiin tekijöihin. Hän on julkaissut viisi runoteosta:
Virrata että, Texas, sakset, Runojä, Kivirivit ja Pimeän lehdet.
Tammikuussa 2017 julkaistiin Salmenniemen ensimmäinen proosateos, novellikokoelma Uraanilamppu. Salmenniemi on toiminut runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana ja runouskustantamo Poesian toimittajana. Hän on valmistunut valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta ja opiskellut myös Roomassa ja Melbournessa. Kirjojensa lisäksi Salmenniemi tunnetaan taiteidenvälisistä yhteistöistään. Hän on saanut lukuisia palkintoja, ja hänen tekstejään on käännetty useille kielille. Salmenniemi elää ja kirjoittaa Jyväskylässä." (Kustantaja)
"Yö ja lasi on yli kymmenen vuoden työn tulos. Ehtymätön, kunnianhimoinen teos koostuu yhdeksästä erilaisesta osasta ja osoittaa runoutemme voiman.
Klassisin tyyli yhdistyy suvereenisti kokeellisuuteen, pienet päiväkirjamaiset runot laajoihin runoelmiin. Kaiken takana sykkii olemassaolon ihmetys, jonka äärellä kauhu ja nauru vuorottelevat, yö ja lasi syleilevät. Salmenniemi on kirjoittanut mittakaavassaan ja syvyydessään poikkeavan teoksen, jota runon ystävän ei ole helppo eikä vaikea lukea; se on pakko lukea." (Kustantaja)
"Uraanilamppu" (2017) oli ensikosketukseni Salmenniemen tuotantoon ja tarjosi railakasta, raikasta sekä pidäkkeetöntä laukkaa ilman satulaa suitset tiukasti kirjailijan hyppysissä. Tähän runokokoelmaan tartuin näin ollen uteliaana ja valppaana. Vähemmän modernia/kokeilevaa runoutta lukeneena ensimmäisen lukukerran ote ja kontakti jäivät heiveröisiksi ja pinnallisiksi, vaikkakin tuli ilmiselväksi, ettei tämän runoniekan kapasiteetissa tahi potentiaalissa huomautettavaa ole. Joten asetin kauniisti pariksi yöksi lepäämään.
Toisella lukukerralla reviiri laajeni ja löytyi jyvää kohdistamiseen. Edellisen etualalle puskemat Weltschmerz- ja Angsti-osiot antoivat tilaa ja syvyyttä muille elementeille, luonnonläheisyydelle, valonpilkahduksille...
Kokoelma on jaettu osiin: Meri, Kuvio, Krookus, Gekko, Unista, Manner, Oudosti, Varjot ja Illalla, joista Muutamia mieluisia pomintoja:
Minulla on ollut
muistoja surusta.
Kokemukset,
kivet kuin hiekka.
Hiekka, kuin
paikallaan lentävät kivet.
Kuvittelen kahdenkeskisen iltakävelyn
kolmiulotteisessa mallissa
Jossa näkyvät talo, pihat,
roskakatokset ja tie.
Pidän sinusta aidosti.
Olet erinomainen kohtalo kaltaiselleni ihmiselle.
Kokoelman ensimmäinen runo on nimeltään Meri, jonka aikaansaamassa tunnetilassa viivyin ja viihdyin. Jonka palasin lukemaan yhä uudelleen.
Sen pituuden vuoksi tähän vain runon loppurivi, joka sinällänsä kertoo kaiken oleellisen: Kun maalla on murhetta, meri huuhtoo.
Näin perinteisemmän runotuotannon lukijana ja ystävänä tunsin alkumetreillä hienoista yhtäaikaista outoutta ja samuutta Salmenniemen modernimman, raikkaamman ja räväkämmänkin ilmaisutavan äärellä, joka samalla vastaansanomattomasti kiehtoi. Epäilemättä Salmenniemessä on ainesta ja materiaalipohjaa sekä aurassa terävyyttä pitemmänkin saran kyntämiseksi! Enemmittä analyyseittä tahi syntyjä syviä kaivelematta: vahva tekijä - ei helppo ei vaikea ... Lukemastaan aidosti pitäen,
iltakävelyllä:
Kauniit poiminnat! Aurinkoa ja iloa talvi päivìisi❤
VastaaPoistaKiitos Päde! Pakkasen pauketta ja talven riemuja Sinulle:)
PoistaEhdit jo lukea tämän! Itse hain eilen kirjastosta, mutta en ole uskaltanut vielä kurkata. Tämä on paksu! Uraanilamppu oli hieno, ehkä meri huuhtoo minuakin :)
VastaaPoistaPaksuus hiukka hirvitti tätä genreä, mutta uteliaisuus voitti ja toisella lukukerralla alkoi avautua. Toivon, että meren lämpimät aallot hivelevät Sinuakin:)
PoistaPerinteisen runon ystäväksi tunnistan itseni, mutta tämä kiehtoo ja on koettava. Olen jo varannut teoksen, oli hienoa sada lukea sinun arviosi ensin. Kiitos!
VastaaPoistaTuo kirjoittamasi rivi on puhutteleva, todella.
Cara: kommenttisi ilahdutti, kiitos! Itse aprikoin kuinka tämä avautuu, mutta tuo mainitsemasti "on koettava" voitti ja siitä olen tyytyväinen.
PoistaTuttu on turvallista, mutta olla avoin uudelle, josta yritän kynsin hampain pitää kiinni, on antoisaa seikkailua:) Meri huuhtokoon!
Kiireetöntä. Selkeää ja kuitenkin halutessamme monitulkintaista. Elämää ja kuolemaa, ajatuksia ja tunteita. Runoiljan päiväkirjasta 🖤Kaunista luettavaa.
VastaaPoistaMuistelen että postasit aikaisemmin Uraanilampusta.
"Texas, sakset" osui silmiin ja alkoi kiinnostaa 😎
Kiitos Uraanilampun strobovalon piiriin pääsemisestä kuuluu Tekstiluolan Tuomakselle, jonka blogiin juuret luikertelevat:)
PoistaSalmenniemen tuotanto on kiinnostavaa, haastavaakin ja hätyyttelee terveesti pientä konservatiivi-ötökkää pois tekemästä pesää päähän sekä hyvin nimettyä: "Texas, sakset"
Uraanilamppu oli aivan hurjan hieno ja inspiroiva teos. Lainasin sen jälkeen Salmenniemen runoja, mutta ne jäivät lukematta (ei siksi, etteikö olisi kiinnostanut).
VastaaPoistaYö ja lasi on mulla nyt lainassa, mutta olen niin hidas runojen kanssa, että en tätä mitenkään saa luetuksi laina-ajan puitteissa. Mistä muuten tietää, milloin runokokoelma on luettu?
"Uraanilamppu":)
PoistaRunot ovat hitaampilukuisia kuin proosa. Johtuneeko suuremmasta tarpeesta makustella lukemaansa? Usein, kuten ehdottomasti "Yön ja lasin" tapauksessa, parhainta runo kerrallaan.
Jaa-a, mikä veikeänvaikea kysymys!
Kirjoista: olen lukenut teoksen X.
Runouden kohdalla: olen lukenut runon X ja... Siis tuo ja... eli reflektointi, heijaste joka jää väreilemään. Koen, että mieluisa ja mieliin jäänyt runous kulkee mukana, ei ole tullut lukemalla "valmiiksi" vaan kypsyy ja avautuu uusiksi oman matkantaiton edistymisen myötä... Kuinka itse koet asian?
Onpa hienoa, että olet ehtinyt lukea tämän myös. Jopa kahdesti! Itse luin kokoelman hyvin hitaasti kertaalleen, sen jälkeen palasin merkitsemiini avainkohtiin ja selailin hieman eri puolilta. Luen harvoin mitään kahteen kertaan alusta loppuun.
VastaaPoistaMinulle moderni runous taas on lukijana se "normaali", ja tunnen oloni usein vieraaksi esim. mitallisen ja loppusoinnullisen runon parissa. Hienoa, että eri lähestymistavoillakin tästä kokoelmasta löytää kiinnekohtansa ja pystyy siitä nauttimaan. :) Nuo lainaamasi tekstit ovat hyvin kauniita.
Kiitos Tuomas! Yleensä kertalukeminen riittää, mutta tämän halusin antaa hautua. Toisella kerralla ne omimmat sitten kuin itsekseen pullahtivat esiin ja jäivät makusteltaviksi.
VastaaPoistaYksi Salmenniemen vahvuuksista on siis ilman muuta teoksen laajuus ja väljyys; anti, näinkin eri lähtökohtia ja ikäryhmiä edustavien, erilaisen lukuhistorian omaavien jne. olevien henkilöiden tavoittamisessa ja lukijakuntansa sisään sulkemisessa; mainiota:)