"Lohikäärmetatuointi ja muita pintanaarmuja", Anna Gavalda, Gummerus Kustannus Oy, 2018, 247 s., suomentanut Lotta Toivanen.
"Ranskalainen Anna Gavalda (s.1970) ponkaisi pienen marginaalikustantamon listoilta lyhyessä ajassa lukijoiden ja kriitikoiden suosikiksi. Hänen kirjojaan on myyty miljoonia kappaleita, ja niitä on käännetty 30 kielelle. Suomeksi hänen tuotannostaan on julkaistu nuortenromaani 35 kiloa toivoa, novellikokoelma Kunpa joku odottaisi minua jossakin ja neljä romaania: Viiniä keittiössä, Kimpassa, Lohduttaja ja Karkumatka. Gavaldan romaanit kuvaavat nykyajan Ranskaa kepeästi ja humoristisesti. Anna Gavalda asuu Pariisissa kahden lapsensa kanssa." (Wikipedia)
"On ahdingossaan alkoholiin turvautuva leskiäiti, joka tutustuu toisen naisen roolissa kipuilevaan pariisittareen. On kyyninen vakuutustarkastaja, joka joutuu selvittelemään kuusivuotiaiden konfliktia. On lähiötytön ja aristokraattipojan runollinen yhden yön kohtaaminen ja kahden keski-ikäisen miehen sukellus naamiot karistavaan ystävyyteen. Anna Gavaldan, Ranskan rakastetuimman novellitaiturin, säröiset henkilöhahmot yrittävät nähdä itsensä kirkkaasti, uskoutua, murtaa kuorensa. Tarinoista huokuu yksinäisyyden suru ja suuret menetykset, mutta Gavalda on aina pienen ihmisen puolella, täynnä toivoa ja hellyyttä." (Takakansi)
Ensituttavuus kun minulla kyseessä on, tuo ylläoleva on paljon luvattu...
Teoksen alkuperäinen nimi, jotensakin näin: haarniska murtuu, on jo pintanaarmuja räväkämpi ja herättää uteliaisuutta. Puhtaalta pöydältä siis sukeltamaan matkaan kera seitsemän, vekkulisti ja kättäojentavasti - koirat ovat kuolleet, Happy Mealit nautittu, kestopiste tullut testatuksi ja muutama muuan poika tavattu - nimetyn novellin: Ritarirakkautta, Sotilaselämää, Koirani kuolee, Happy Meal, Minun kestopisteeni, Jalkaväensotilas ja Muuan poika.
Ritarirakkaus: on prinssi ja kerjäläistyttö mallinen rapsakka ja riipaiseva stoori nuorten yhden illan ja yön kohtaamisesta mottona: Ystävyys, se on ainoa asia, joka kehittää mun aivoja...
- Jätkä oli ihan liekeissä, kun kuuli, että vastaan kaikista Bel-Éboisin Animalandin eläimistä. - Onkitoukista, koirista, marsuista, gerbiileistä, karpeista, undulaateista, kanarialinnuista, hamstereista ja ...tuota...kääpiö-, kääpiöluppa- ja angorakaneista... Ja kaikista niistäkin, jotka nyt rommin takia unohtuu mutta jotka löytyy sieltä kaupasta kyllä! - Pittoreskia.
Koirani kuolee: - Pysäköin auton, avaan tavaratilan, otan lapion ja asettelen kuolleen koirani pusakkani sisään. On kaunis ilma, vedän vetoketjun kiinni, ja niin lähdemme matkaan yhdessä. - Tämä on hyvä paikka. Etelään tai lounaaseen osoittava pieni kieleke. Täältä se voisi katsella ja kommentoida maailmanmenoa, oma pikku lörppähuuli... Kaivoin kuopan. jätin sille pusakkani. Kuorin paperista kaksi sokeripalaa, jotka olin napannut pikaruokalasta, ja sujautin ne pusakan povitaskuun. Matkaevääksi. Kuoppa oli nopeasti täytetty. Koira ei ollut isokokoinen. Istahdin sen viereen ja yhtäkkiä tunsin olevani yksin maailmassa...
Niinpä: esim. farkkupusakkaan käärittynä tuli elämänsä mittaan yhdestä jos toisestakin farkunpuntin riepottelusta nauttinut maastonakki hra Jalmari rantapenkan suuntaan viettävälle, monia kaivuutunteja vaatineen vesimyyräjahdin mukaan valitulle näköalapaikalle hellästi haudatuksi.
Gavalda käsittelee riemastuttavalla psykologisella silmällä terävänäköisesti kestopisteessään aikuisten ja auktoriteettien kimuranttia vs. lasten tervettä tapaa hahmottaa maailmaa ja tekemisiä, sitä mikä on syrjintää tai edes positiivista sellaista, mikä erottaa meidät ihmiset toinen toisistaan ja missä pisteissä punnitaan kykymme kohdata toisemme tasavertaisina. Kestopiste kestää tarkastelun!
Ja sitten oma ykkösvalintani tästä kelpo koosteesta. Tämän mealin huikean lukijan kiepautuksen edessä olin täysin aseeton ja hymyssäsuin.
Kuinka taitavasti Gavalda onnistuikaan johdattelemaan odotusarvot tyystin vikasuuntaan, vie sie, mie vikisen... Oli kerrassaan mainiota ja tervehdyttävää nauraa hersyvästi, - itselleen:)
Happy Meal: - Minä sitten rakastan tätä tyttöä. haluan olla hänelle mieliksi. Haluan viedä hänet lounaalle. Hienoon pariisilaisravintolaan, jossa on peilejä ja kankaiset pöytäliinat. Haluan istuutua hänen viereensä, katsella hänen profiiliaan, katsella ihmisiä meidän ympärillämme ja antaa ruoan jäähtyä. Minä rakastan häntä.
Gavaldan aihekirjo on laaja, Hän kirjoittaa sirosti hienovaraisella, elämänmyönteisellä ja inhimillisellä otteella ja samalla täydesti jättäen lukijalle tilaa, eräänlaisen näkymättömän marginaalin, johon sopii ylöskirjata omien kontaktipintojen häiveitä ja irrallaan ilmaan leijahtaneita ajatuksensäteitä,
joita nämä vinkeät novellit onnistuneesti synnyttävät. Jaa, että pidinkö: no kyllä vaan ja paljon:)
Pittoreskia, jos mikä:
Olisi mukava tutustua Gavaldaan. Minusta tuli hyvien novellien ystävä viime vuonna kun luin kokoelman Tarina kolmesta appelsiinista (kahteen kertaan).
VastaaPoistaOnpa kiva tuo happy meal - ajatelma. Jospa kaikki mealit olisivat noin happy ❤️Vaikka ehkä sitten kuolisimme nälkään 🙂 Rakkaus on ihana huume.
Tämä oli ensikosketus Gavaldan tuotantoon ja tutustumistuokiosta tuli - vähän yllättäen - hersyvä. Kolme appelsiinia oli myös varsin maukasta purtavaa.
Poista"Love is a many splendored thing"... Rakkautta loppuviikollesi:)
Ah, tämä on nyt ilmestynyt. Olen pitänyt Gavaldan novelleista (mutta jostain syystä en hänen romaaneistaan) ja tämä voisi olla joskus sellaista ranskalaisen ihanaa luettavaa.
VastaaPoistaKiitos Katja; tämä oli kepeydessään ja oivaltavuudessaan ilahduttava kokoelma:)
PoistaMinullekin Gavalda on jäänyt lukematta. Tämän sait kuulostamaan niin kiintoisalta, että laitan varaukseen, sie veit, mie luen (hämäläinen olen, joten murre ei oikein istu ) :)
VastaaPoistaOn aina kiva löytää a) syystä b) toisesta itseltä katveeseen katveeseen jääneitä uusia tuttavuuksia ja se on yksi blogien rikkauksista.
PoistaCara, hyvinhä Sie - noin hämäläiseks'- iha immeisten kieltä haastat; mukavaa viikonloppua Sinulle:)
Gavaldan esikoiskokoelma kuuluu suosikkeihini, ja innostuin kyllä kun huomasin että tulossa on uusia novelleja. Gavaldan tyyli tuntuu istuvan parhaiten juuri lyhyeen tekstiin. Lyhyet romaanit Viiniä keittiössä ja Karkumatka olen lukenut ja niistäkin tykännyt, mutta pidemmät eivät ole houkutelleet ollenkaan.
VastaaPoistaTämän varasin tuoreeltaan kirjastosta ja tuossahan kirja nyt odottaa lukemista käden ulottuvilla. :)
Kiitos Satu kommentistasi, joka lupaa antoisia lukuhetkiä tämän novellikoosteen parissa ja rattoisaa viikonloppua:)
PoistaKiitos esittelystä❤ Pelkästään yksi lyhyt pätkä saa nousemaan palan kurkkuun..lemmikistä luopuminen:( ja aitten perään hymy huulille..Rakkaus on ihanaa:) Kaunista talvista loppu viikkoa♥
VastaaPoistaPäde; kyllä vaan nuo kaikenkarvaiset uskolliset ystävämme, jotka jakavat kanssamme pitkän siivun elämää, sitten loppumetreillä aiheuttavat tuskaa ja kipuilua, joita ei-koiraihminen voi ymmärtää. Meillä on ollut reilun parinkymmenen vuoden aikana seitsemän koiraa, joten... Onneksi Murmelijoukon jatkeena on myös kolme erirotuista ja nuorta hännäheiluttajaa, jotka meitä ilahduttavat käydessään ja mieluisilla hoitojaksoillaan.
PoistaOivasti totesit vastapainon: edelliseen liittyy paljon rakkautta, elämässä on paljon rakkautta ja se ei jakamalla lopu! Lämminhenkistä viikonloppua:)
Hengästyttävän upea, jälleen kerran ja taas novellien äärellä. Gavalda on suosikkikirjailijoistani, luotto ja lohduttaja. En halua lukea tätä kirjaa loppuun, koska sitten saa taas odottaa liian kauan seuraavaa. Tosin Gavaldaa saattaa lukea useaankin kertaa, mitä usein odotuksissani teen.
VastaaPoistaLuotto ja lohduttaja; tuo on helppo sisäistää! Kiinnostavaa saada lukea sitten aikanaan postauksesi; siihen asti: kommentistasi kiitos & talviraikasta ja hyvää helmikuun jatkoa:)
PoistaKerran yritin jotakin Gavaldan kirjaa, mutta silloin en innostunut ja kirja jäi kesken. Siitä on vierinyt vuosia ja nyt lukupinossa odottaa samainen novellikirja. Kirjalla on ainakin hyvä nimi.
VastaaPoistaViikonloppuja ;)
Samaa jäin omalta osaltani pähkimään, mutten muistanut, mistä teoksista tuolloin olisi ollut kyse. Ehkä hän on parhaimmillaan novelleissa, kuten Katja kommentissaan uumoili.
PoistaPintanaarmu on kiva sana; ei kuin pieniä pintaarmuja, joita elämä tarjoilee... Lukuhetkiä & viikonloppuja:)
Minä tykkäsin tuosta lohikäärmetatuoinnista. En kyllä itse ota tatuointia, koska se ehkä sattuu. Ihailen kyllä kauniita tatuointeja. Tyttöä harmittaa, että on ottanut niitä.
PoistaJahans; Et tu, brute;) Juohtui mieleen.
VastaaPoistaJossain kohtaa aika lailla kutkutteli ajatus, mutta sen tosiseikan todennäköisyys, että lohikäärme vuosien mittaan venähtäisi ja luikertelisi koko kropan mitalla, riitti hyllytysen perusteeksi. Tuon harmittelemisen olen kuullut monelta taholta, ne lienevät vaikeasti eliminoitavissa?
Mukavaa ulkoilukeliä tarjolla, joten kun ei noita koristuksia, vedetään palttoota ylle ja nautitaan:)
Kiitos tästä, pitäisi tutustua Gavaldan tuotantoon, sillä ranskalainen keveys on aina tervetullutta - ja tarpeellista! <3
VastaaPoistaRanskalaisella keveydellä on sijansa elämässä. Kirjojen suhteen kävi minulle kuten Maille, mutta näiden novelleiden nokkeluuteen tykästyin suuresti:)
PoistaOlen juuri tätä lukemassa, jossain puolivälissä - ja olen ihastunut täysillä <3 Gavalda on minulle uusi tuttavuus, luulen että luen aikaisemmatkin novellit.
VastaaPoistariitta k: tämä oli ilo kuulla! Gavalda osoittautui kerrassaan mainioksi tuttavuudeksi ja näissä novelleissa on Milan Kunderan sanoin:"Olemisen sietämätöntä keveyttä." Nautinnollisia lukuhetkiä:)
Poista