keskiviikko 18. elokuuta 2021

"Asuu kaikissa puissa kauneus hiljainen" - Helvi Juvonen...

Kuluvalla viikolla ollut ilo nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, syksyyn valmistuvasta maisemasta, saunan leppeistä löylyistä ja kaikesta siitä, jota elämäksi kutsumme, kun se parhainta on...

 

 



 

On ihailtu sudenkorentojen kaunista ohiliitoa ja sitruuna-  sekä kaaliperhosten siipien lepattelua sekä metsäkukkia:





Taivaalla ovat liidelleet komea kanahaukka ja tyylikäs tuulihaukka. Kuikan huuto on kiirinyt hiljaisessa aamussa. Västaräkit, punarinnat ja pajulinnut ovat näytösluontoisesti tepastelleet nurmikolla, käpytikka nakutellut puunrunkoja ja useita pikkulintuihin kuuluvia pyrähtelijöitä on käynyt meitä tervehtimässä.

 



  

 
Säätila sen sijaan on ollut näille lomasille tyypillinen: kerran satoi tulomatkamme aikana keväiselle toukokuiselle pihanurmelle lumipeitteen, viime keväänä puolestaan ollessamme vaihteeksi kangasmaastoisella niemennokkamökillä puhalsi pohjoistuuli hyisesti suoraan kohti.  
 
Tällä kerralla, kun olimme  - onneksi - lämpimin vermein varautuneet,  on vaihteeksi sadellut vettä silloin sun  tällöin, eilisiltana aivan kohisten kaatamalla, joten yhden kunnon kävelyretken varassa ovat ulkoilut ja potentiaaliset sienet ovat saaneet jäädä kaikessa rauhassa metsään kasvamaan. Säidenhaltijan huumoritaju on hirtehinen:)

"Syksy on kuin toinen kevät, silllä silloin jokainen lehti on kuin kukka." - Albert Camus 
 

Summa summarum: mainio ja leppoisa hyvää tekevä irtiotto ennen syksyn ohjelmoitua ja puuhakasta  aikaa sekä näissä maisemissa

iloisiin tapaamisiin jahtikauden alkaessa:

lauantai 14. elokuuta 2021

Vuosia kuin pakassa kortteja...


plus yksi eli kerta kiellon päälle - kuten tyyliin kuuluu -  on  yhteistä taivalta takana romanttisesti malliin:

Mie rakastin sinnuu kuule silloin
ja taijan rakastaa vieläkin,
kun elämän evakkona
yhä maaimalla kuljeksin.

(Eeva Kilpi: Elämän evakkona, 1972)


  



 Teema, jolla huumorin lisäksi vuosikymmeniä on taivallettu:
 
Avioliitto tekee kahdesta irrallisesta
osasta kokonaisuuden; se antaa
kahdelle päämäärättömälle ihmiselle
tehtävän ja kaksinkertaistaa
kummankin voimat selviytyä siitä;
se antaa kahdelle etsivälle aiheen
elää ja jotakin, minkä puolesta elää.
Mark Twain

 

 


 

Paluuna ruusunpunaisten pilvien keskeltä realismiin ja nykyhetkeen: 


 

 

Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena
minun mahahaavani sinun sydänvaivasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.

(Eeva Kilpi: Laulu rakkaudesta, 1972)

 

Vimoisen runon suhteen - vaikka liipasimella olemme piipahtaneet molemmat - on vielä pelivaraakin, joten tunnuslauseemme olkoon: 

 - Jos pelkäät häviäväsi, et voi pelata voitosta. Johnny Moss

Jaetut kortit kätösissään avoimin ja utelian mielin hihkaisee: mikä ihmeellinen matka ja  peliään jatkaa 

hiljaa mumisten


ja kyllähän mie vieläkii Sinnuu:

maanantai 9. elokuuta 2021

Seppo Mustaluoto: "Reikäpää" - ex Libris...

"Reikäpää", Seppo Mustaluoto, Gummerus Kustannus Oy, 2021, 286 s.

"Seppo Mustaluoto  on syntynyt Savossa. Hän on tehnyt pitkän uran ammattisotilaana ja lainvalvontaviranomaisena eri puolilla Suomea ja kansainvälisissä tehtävissä. Nyttemmin asuessaan Uudenmaan syrjäisellä maaseudulla hän kirjoittaa, tekee metsätöitä ja toimii keksijänä ja yrittäjänä. Sotilaseläkkeellä olevan kirjailijan harrastuksiin kuuluvat koirat, metsästys, lukeminen, ruumiinkulttuuri ja single malt -viskit." (Kustantaja)

 

                                                     ©Marek Sabogal

 
"Montenegron kyttäyskeikalla Janne Norrman päätyy Adrianmeren huviloilta sotarintamalle. Entinen erikoisjoukko-operaattori Janne tasapainoilee hyvän ja pahan välimaastossa ja alkaa ymmärtää syvällisemmin uuden elämänsä realitetteja: Irina-vaimon mukana tulleisiin rikkauksiin liittyy henkistä perintöä, paitsi luksusta myös vastuuta likaisesta rahasta ja sen perässä olevia itsepintaisia vihollisia." (Takakansi)
 

 
 
Tämä teos on Janne Norrman -sarjan 4. osa ja minulle ensikosketus Mustaluodon tuotantoon, joten hyppäsin Norrmanin kyytiin kesken kaiken, mutta Reikäpää osoittautui toimivan konstailuitta myös itseellisenä teoksena, joka sisältää 
43 tiivistä ja napakkaa lukua.

-  Terassi on jyrkänteen puolella. Yksinäinen kulkija toimi hitaasti ja varoen. 
Hän ei halunnut herättää huomiota. Mies levitti makuualustan, otti repustaan kaukoputken esiin, asensi sen matalalle kolmijalalle ja katseli vatsallaan maaten taloa tarkemmin.  - Kaukoputkeen oli integroitu laseretäisyysmittari, ja mies sai tarkan etäisyyden nappia painamalla. Terassi oli tyhjä, mutta tähystäjä ei huolestunut siitä. Hänellä oli aikaa odottaa...
- Tunnin odottelun jälkeen alkoi tapahtua. Ensin sisäkkö tuli terassille, pyyhki terassin pitkän pöydän ja poistui taas. Hetken päästä sisäkkö toi tarjottimen pöydälle, poistui taas ja ilmestyi uudelleen kahvikannun kanssa. Sisäkkö asetti kahvikannun pöydälle, oikaisi vielä pöytäliinan ja katosi näkyvistä. Jyrkänteellä oleva tähystäjä näki kaiken tämän kaukoputkella, mutta ei vielä ottanut kivääriä ampumaotteeseen.
- Terassille tuli pariskunta. Mies oli tummatukkainen ja hoikka, ehkä noin nelikymppinen. Nainen oli myös hoikka, miehen pituinen ja hänellä oli pitkä tumma tukka.
- Ampuja nosti kiväärin poskelleen. 28 kertaa suurentava kiikaritähtäin toi hahmot lähelle. Miehen ja naisen ilmeetkin näkyivät. He nauroivat ja olivat onnellisen näköisiä katsoessaan toisiaan.

Yllä oleva antaa selkeän käsityksen Mustaluodon omanlaisesta tyylistä,
joka sisältää lyhyitä, napakoita lauseita ilman turhia sananhelinöitä ja koukeroita, kuten tällaiseen suoraviivaiseen toimintajännäriin istuukin: rivakkaa tapahtumaketjun etenemistä, operatiivista toimintaa ja sen timmiä suunnittelua. 
 
Moderni aseteknologia, jota Mustaluoto  vankan ammattilaisen ottein avaa oli minulle - vain metsästysaseet tuntevalle - varsinainen miinakenttä, jonka sivuutin sirosti sipsutttelemalla, siihen enempiä kompastelematta tahi asiaan perehtymiseen ryhtymättä. Seikka, joka ei alentanut lukukokemusta.
 
Yleensä kaipaan henkilökaartiin myös keskivahvaa persoonallisuuksien esiintuomista ja henkilösuhteiden kemian kuvausta, mutta jotenkin niiden ohuus ei aiheuttanut reikiä päähän, vaan Mustaluoto piti ohjat hyvin hyppysissään, tarina kulki ja kantoi riittävästi ja mielenkiintoisesti.
Ihan mukava, kiintoisa ja omakynäinen uusi tuttavuus:)
 
"Ex-ammattisotilaan kirjoittama toimintajännäri Reikäpää  vie keskelle
 Ukrainan sotaa ja avaa kiinnostavasti Venäjän mafian kehitystä 1990-luvulta tähän päivään." (Takansi)

 -  Kosto on ruokalaji, jonka asiantuntijat tarjoilevat kylmänä...

Kun en ole asiatuntija kostosektorilla eikä se kuuluu omaan toimintarepertuaariin, niin tämän ruokalajin

väliin jättää:

perjantai 6. elokuuta 2021

Jan Guillou: "Tarinan loppu, Suuri vuosisata X/ Slutet på historien. Det stora århundradet X" - ex Libris...

 "Tarinan loppu. Suuri vuosisata X", Jan Guillou, Like Kustannus, 2021, 474 s., suomentanut Petri Stenman.

Jan Guillou (s.1944) on Ruotsin rakastetuimpia ja kiistellyimpiä kirjailijoita. 
Hän on kirjoittanut lähes 50 kirjaa ja toiminut journalistina Aktuellt-lehdessä, kolumnistina ja yhteiskunnallisena aktiivina. Guilloun tunnetuimpiin kirjallisiin tuotoksiin lukeutuu Suuri vuosisata -sarja, joka sukeltaa 1900-luvun suuriin kuohuihin Lauritzenin suvun näkökulmasta. Hänen menestysromaanistaan Pahuus sekä Hamilton-agenttijännärisarjastaan on tehty myös elokuvasovitukset." (Lievelehti)

 

                                                           ©Ulla Montan

 
"Julkkisasianajaja Eric Letang on kriisissä. Hänen ulkomailla pitkään asuneet äitinsä ja veljensä ilmestyvät eräänä päivänä Tukholmaan ja vaativat ylläpitoa. Samaan aikaan Ericin lakitoimisto taistelee pedofiiliepäilyjen lietsomaa moraalipaniikkia vastaan.
Sitten tippuu varsinainen pommi: lähes viisikymmentä vuotta maanpaossa ollut entinen SS-upseeri ja pesunkestävä natsi Harald Lauritzen palaa Ruotsiin.
Ja Harald-enolla on suvulleen tarjous, josta ei voi kieltäytyä." (Takakansi)
 
 

 
Jan Guillou on tehnyt tuotannollaan hienoa jälkeä ja lukijana sujuttanut itsensä luottokirjailijoitteni joukkoon, kuten esim. edellisen teoksen 
1968. Suuri vuosisata VII  (2018) yhteenveto  osoittaa:  Jan Guillou on  herättänyt ja herättää paljon polemiikkia elämänkulkunsa ja  napakoiden yhteiskunnallisten mielipiteidensä johdosta, joista voidaan toki olla montaa mieltä ja hyvä niin. Mutta hänen kirjallisista ansioistaan ei mielestäni voi olla kuin yhtä ja samaa mieltä: ne ovat kestävät ja kiistattomat.
Tarjous, josta ei voi kieltäytyä, mielenkiintoista! Oletko Sinä törmännyt sellaiseen ja jos, mihin se on johtanut?
 
Päätösosa sisältää herkullisesti nimetyt luvut: Kummitus, Norrtäljen tyttö,
Äiti helvetistä ja ampumavamman saanut veli, Noita piparkakkutalossa, 
Harald-enon tehtävä, Tappio, Kiristettynä neuvottelemisesta, 
Tasa-arvoiset pölyimurit, Potsdamer Platz 1:stä hänen majesteettinsa kuninkaan väärinkäsitykseen, Innovaatioita ja toiselle syvän kuopan kaivamisen onnettomuudesta, Normandian ihanat rannat,  Turskalaista, kunniamurhasta ja kulttuurien sodasta ja Siunattu olkoon maailman korkein perintövero sekä Epilogin. Potsdamer Platz 10. syyskuuta 2001. Kirjan alkulehdellä on lisäksi havainnollistava sukupuu, vuosi 1991.

-  Vierasnojatuolista noussut muukalainen näytti olevan kahdeksannella kymmenennellään.  
-  "Herra asianajaja", muukalainen sanoi saksaksi, "minulle on kerrottu että te puhutte saksaa." "Aivan oikein". Ja kuinka voin auttaa?" Eric vastasi saksaksi, edelleen vain hyväuskoisen uteliaana. "Minun pitää kenties esittäytyä", muukalainen jatkoi. "Minä olen Harald Lauritzen, asianajajan isoisän Oscarin veljen, Lauritz  Lauritzenin, vanhin poika.
-  Eric koki seuraavat sekunnit kuin aivojen läpi olisi kulkenut valokaari,
 joka aiheutti oikosulun kaikelle ajatustoiminnalle.
-  "Kuten kenties voitte ymmärtää, hyvä herra, tämä on yksi elämäni yllättävimmistä hetkistä", hän onnistui sanomaan. 
 
Teos sisältää myös paljon politiikkaa, Palmen tapausta ja eri  pääministereitä sekä yhteiskunnan muuttuvia trendejä, paino- ja kipupisteitä, terrorismia, 
mikä ajoittain puuduttaa, koska politiikka ei juuri kuulu innostuksen kohteisiini, joskin päälinjat ja yhteiskunnan tapahtumat luonnollisesti seurattaviin sellaisiin. Seikka, joka ei kuitenkaan teoksen kiinnostavuutta himmennä.

Horst & Eric:  - He olivat kuluttaneet energiansa yhteen ainoaan adrenaliininkatkuiseen pitkään purkaukseen. Heidän oli lähdettävä syömään jonnekin, mielellään "itävyöhykkeelle", ja tällä kertaa Horst tarjoaisi. 
Matkalla he juttelivat siitä, miltä asianajajan elämä lähivuosina näyttäisi, 
kun yhä useampi maahanmuuttaja leimattaisiin terroristiksi. Heillä pitäisi olla kädet täynnä asianajajan toimessaan. Ainakin niin kauan kuin puolustusasianajajat terroristijutuissa edelleen sallittaisiin.
 
- " Kun suuri terrorismin vastainen sota, tai miksi sitä silloin kutsutaankaan, joskus puhkeaa", Horst pohdiskeli, "on 1900-luku ehdottomasti ohi.
Silloin siirrymme uuteen aikakauteen.
 
Tämä, kuten sarjan aiemmatkin teokset, oli runsassisältöinen sukusaagoineen ja mielenkiintoinen aikakausien ja niiden trendien kuvaamisen värikkyyden ja osuvuuden vuoksi tällaiselle vuosisadan puolivälissä maailmaan putkahtaneelle naapurimaan tyttöselle. Guilloulla on sana hallussaan ja hän omaa niin herkullisten ihmissuhdekiemuroiden kerimisen, yhteiskunnallisten kipupisteiden esille noston kuin poliittisen satiiriinkin taidon, piikkejä ja sormella osoitteluja välttelemättä jättäen kuitenkin aina lukijalleen tilaa omille fundeerauksille ja päätelmien teolle faktojen/fiktioiden pöytään lyömisen jälkeen.
Tässä kronikassa toteutuu tuo valokuvastakin paistava, sympaattinen veijarin pilke hänen silmissään ;)                                                    

-  Jan Guillou on saattanut maaliin vaikuttavan työn. 1900-luvun historia on kirjoitettu yhden suvun kohtalon ja seikkailujen kautta.  Ölandsbladet

Vartoillessaan tarjousta, josta ei voi kieltäytyä, vakuuttavasta kerronnasta ja aikamatkailusta 

isosti  nautti:

sunnuntai 1. elokuuta 2021

Jo Nesbø: "Mustasukkainen mies/Sjalusimannen og andre fortelliner" - ex Libris...

 

"Mustasukkainen mies ja muita kertomuksia", Jo Nesbø, Johnny Kniga, 2021, 
301 s., suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen.
 
"Norjalainen Jo Nesbø  on noussut ensin johtavaksi norjalaiseksi rikoskirjailijaksi Harry Hole -romaaneillaan, sitten johtavaksi pohjoismaiseksi kirjailijaksi. 
Tänä päivänä hän kamppailee jo tasapäisesti muutaman muun kirjailijan kanssa maailman suosituimman kirjailijan tittelistä.
Vuonna 1960 Oslossa syntynyt Nesbø on saanut tunnustusta siitä, että hän on laajentanut rikosromaanin käsitettä poikkeuksellisen kirjallisen lahjakkuutensa ja kunnianhimonsa ansiosta sekä kyvyllään ymmärtää elämää meille kaikille yhteisessä modernissa, globaalissa maailmassa.
Nesbø on paitsi loistava rikoskirjailija myös muusikko, lauluntekijä ja ekonomi." (Kustantaja)

                                                          ©Stian Broch

"Motiivina mustasukkaisuus, ratkaisuna murha - seitsemän variaatiota.
Epäilys. Kateus. Teeskentely. Valehtelu. Jännityksen mestarin tiiviit rikostarinat vievät pimeyden ytimeen.
Mustasukkaisuus on murhan motiiveista kiehtovimpia. Siihen kietoutuu  tunteita, jotka suistavat varomattoman täysin  raiteiltaan. Ja seuraamukset voivat olla peruuttamattomia.
Jo Nesbø lataa eteemme hengästyttävän hienosti kudottuja tarinoita, joissa mustasukkaisuudesta voi seurata vain pahin mahdollinen lopputulos – murha." (Takakansi)
 

Nesbø on tuttu, mukava ja mielentkiintoinen dekkaristi jo vuosien takaa alkaen  Jano  (2017) ja viimeisin Valtakunta  (2020),  josta lopputulemana: on vaikea sijoittaa yksiselitteisesti mihinkään genreen, eikä se Nesbøn  kohdalla ole tietty tarpeenkaan.  Ikään kuin kirjailija olisi halunnut teemoilla leikitellen kokeilla jotain uutta, haluamatta lukita teostaan minkään tietyn genren alle. 
Tässä tuoreimmassa on yksi teema, mutta monta tarinaa. Luvut: Lontoo, Mustasukkainen mies, Jono, Jätteitä, Tunnustus, Odd ja Korvakoru :
 
Lontoo:  - Lentomatkalla istua pönötetään businessluokassa ja psykologi Shaunin ja Marian välille puhkeaa eloisa ja syväluotaava keskustelu ihmisen arvosta/arvottomuudesta. Shaunin todettua, että Freud oli oikeassa siinä, 
että ihmiset muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, eivät ole paljonkaan arvoisia... Minkä arvoinen on ihmishenki, selviää matkan päättyessä.

Mustasukkainen mies:  -  aavikonvärisen saaren meressä ja auringonpaisteessa kylpevän Kálymnoksen saarella ja  1100-luvulta, bysanttien perua olevassa Palaióchorassa  Ikaroksen myytin voimalla pohditaan kadonnen kaksoisveljen - mutta kumman -  arvoitusta ja opitaan rautaisannos vuorikiipeilyn ennestään tuntematonta terminologiaa sekä otetaan alle lento yksiysiysi.

Jono:  -  Teemassa sivutaan närkästyneinä kuninkaallisten oikeutta etuilla rokotejonossa ja ihmetellään kaupan kassan ilmaiseksi etuilijalle metroa varten antaman maskin suojavaikutusta ja voiko kuolemassakin etuilla...

Jätteitä:  - Kiertyy relevantin toteamuksen ja totuuden ympärille: Pitäähän jonkun hoitaa homma ja siivota pois jätteet.
 
Tunnustus:   Onko kyseessä crime passionel ? Mikä merkitys on  epäillyn ja kuulustelevan ylikonstaapelin jutustellessa heidän   kulhosta suun täydeltä ahmituilla Twist- makeisilla - etenkin banaanikreemisillä -  kahden ruumiin keissiksi kallistuvassa tapauksessa??

Odd:  - Rimmen alias Odd Dreamin' ihailee Camus'ta ja Saramagoa ja kirjoittaa seksifantasioita. Hänellä on hiukan keskinkertaista parempi kielitaju ja huomattavasti keskinkertaista kehnompi itsekriittisyyden ja impulssien hallintakyky eräänlaisena mottonaan Herkkä mieli, jolla on aseenaan kirjailijan kynä, on kuin Uzilla varustettu lapsi. Ratkaiseeko Odd Rimmen ristiriitatilanteensa kertojan viimeisellä riemuvoitolla eli Put your gun where your pen is -tyyliin?

Korvakoru:  -  Amundin ajamassa taksissa  pullahtaa takaistuinten välistä ilmoille arvokas korvakoru, kiemurainen arvoitus, jonka ratkaisu on melkoisen kekseliäs ja se poikii myös äkillisen, tervetulleen taksiluvan siirtymisen.  Tarinassa pätee Ukin viisaus karkuun nousseen ilmapallon tiimoilta: Jotta opit, että kun olet ollut niin onnekas ja saanut jotain, mitä toivoit, kun olet saanut tilaisuuden, siitä kannattaa pitää kiinni, sillä tässä elämässä ei jaella uusia tilaisuuksia...
 
Mitä mustasukkaisuus  (klik) moninaisin syineen oikein on? Kuinka on, luikerteleeeko Sinun sielusi syövereissä  mustasukkaisuuden mato matala? Omakohtaisesti: joskus on tullut noottia menovuosina annettua, mutta mustia sukkia pidettyä vain pakon edessä, mustat leggingsit ja Lee Cooperit sen sijaan kuuluvat vakiovarusteisiin;)

Novellimainen tapa tuottaa krimiä sopii erinomaisesti Nesbøn kaltaiselle vanhalle ketulle, jonka käsistä eivät kerronnan ilmaisuvoimaisuus eikä juonenlanka  karkaile. Mukavalukuisia, suorastaan nautinnollisia ja edukseen poikkeavia  näin helteiden jälkimainingeissa luku kerrallaan napsittavina, - jos malttaa:) 
Ylivoimaisiksi suosikeiksi nousivat näppärät Lontoo ja Tunnustus, joissa Nesbøn taituruus ja kikkailu lukijan eduksi ovat uskomattoman mukaansatempaavasti ja yllättävästi toteutetut!!

-  Armollinen herra, varokaa mustasukkaisuutta!
Se on vihreäsilmäinen peto, joka pilkkaa
lihaa, jota syö.
William Shakespeare, Othello
 
Pidetäänpä visusti mielessä:

torstai 29. heinäkuuta 2021

Håkan Nesser: "Koston jumalatar/Den sorgene busschauffören från Alster" - ex Libris...

"Koston jumalatar", Håkan Nesser, Tammi, 2020, 362 s., suomentanut
 Aleksi Milonoff. 

"Ruotsalainen Håkan Nesser  ( s.1950) on yksi pohjoismaisen rikoskirjallisuuden merkittävimpiä nimiä. Hänen kirjojaan on käännetty parillekymmenelle kielelle ja myyty maailmanlaajuisesti yli miljoona kappaletta. Nesser tunnetaan erityisesti komisario Van Veeteren -sarjastaan, josta on tehty useita filmatisointeja. Koston jumalatar on italialais-ruotsalaisesta komisario
Gunnar Barbarottista kertovan huikean suositun sarjan kuudes osa.
Sarjaa on myyty Ruotsissa yli 1,2 miljoonaa kappaletta." (Lievelehti)
                                                     
                                                       ©Thomas Whitehouse

"Bussikuski Albin Runge on ratin takana, kun sattuu onnettomuus, jossa kuolee
17 koululaista. Sitten hän alkaa saada tappouhkauksia, jotka on allekirjoittanut Nemesis, koston jumalatar. Range päättää ottaa yhteyttä poliisiin, mutta komisariot Eva Backman ja Gunnar Barbarotti eivät onnistu estämään hänen murhaamistaan. Vuosia myöhemmin he kuitenkin kohtaavat erehdyttävästi 
Albin Rungea muistuttavan miehen. Kuka teki virheen ja minkälaisen?" (Takakansi)
 

 
Läheisestä lukijasuhteestani Nesseriin kertovat kaiken postaukset vuodelta 2013: Ehdotonta eliittiä akselilla - Cafe Intrigo  (2019) ynnä edellinen Vasenkätisten seura, ( 2020). Innokkaasti siis tartuin tähän uutukaiseen selvittääkseni, mitä keppostelua  Nemesiksen mielessä Albinin, jolla oli aiemmin akateeminen ura, mutta joka tutkimusapurahan menetyksen myötä ajautui bussikuskiksi lankonsa Tommyn firmaan, suhteen liikkuu. Tommy puolestaan asennoitui yliopistoimmeisiin "musteenpaskojina". Jutusteleva, hyväntahtoinen ja ilmaisuvoimainen kerronta kietoutuukin tiivisti Rungen ja tutkijapari
Barbarotti & Backman persoonain ja toiminnan pariin.
 
Albin Rungen:  -  Minun ei pitäisi elää. Niin monet ajattelevat, ja ymmärrän heitä hyvin. Joskus elämänliekkini on niin herkkä, että tuntuu kuin voisin peilin edessä puhaltaa sen sammuksiin. Ajatus on omituinen, mutta tällaisia asioita päässäni on pyörinyt onnettomuuden jälkeen. 
Merkillisiä kuvia, Sekalaisia pohdintoja. Päähänpistoja ja mietteitä, jotka eivät olisi ennen tapahtumaa juolahtaneet mieleenikään...
 
Nemesis oli ollut kärsivällinen ja odottanut pitkään, peräti reilut viisi  ja puoli vuotta, ennnenkuin lähestyi uhriaan Albinia. Ehkäpä tunsi vanhaan englantilaisen sananlaskun:  Revenge is a dish  best served cold...
Eikä kiire vaivannut liioin tutkijapariammekaan, vaikka suoraan taivaasta,
josta posti toisin kuin meillä koto-Suomessa näytti vielä juoheasti kulkevan,  
oli tullut Barbarottille lämmin viesti:

-  Entinen vaimo Marianne oli kehottanut lähestymään Evaa. Kirjeessä, jonka hän oli jättänyt jälkeensä, ja taivaasta käsin. Sekin oli vain hyväksyttävä. Neuvo oli hiukan epämääräinen, mutta se täytyi ottaa tosissaan. Niin kuin Barbarotti oli tehnyt. Luojan kiitos.

Barbarotti & Backman:  - Heillä ei ollut kiire mihinkään. - Olleet puolet elämästään työtovereita ja ystäviä, oletettavasti myötä- ja vastoinkäymisissä. 
Vaikuttihan  sekin asiaan. Eva Backman ajatteli, ettei ymmärtänyt ketään maailmassa niin hyvin kuin Gunnar Barbarottia. Ei lapsiaan, ei siskoaan, ei entistä miestään...
Ei varsinkaan häntä. Kukaan poliisitalossa ei tiennyt, että ylikonstaapelit Barbarotti ja Backman olivat tavallaan pariskunta.

Kekseliäs alkukappale, joka lukemisen edistyessä tuntui jäävän mystisesti irralleen, hiertämään ja kutittamaan, mutta jonka ja siihen yhteennivoutuvan loppukappaleen väliin Nesser punoo taidokkaan juonellisen verkkonsa.
 
Paitsi itse ahertamiseen   tutkimuksen parissa Nesser pureutuu mietteissään myös laajemmin yhteiskunnan raaistumiseen, lisääntyneeseen väkivaltaan ja ilmapiirin kiristymiseen, yleiseen ilmiöön kaikkialla lintukotojen ollessa katoava luonnonvara.  Hän peilailee sitä terveesti myös oman ikääntymisen akkunan läpi ja itsekseen fundeeraillen, olisiko sittenkin pitänyt ryhtyä filosofiksi? Helpottuneen kuitenkin löytäen pelastuksen armeliaan köydenpään: kaikeksi onneksi ovat tuplaespressot: Coffee - the heartblood of tired men... 
Tuon allekirjoitan lennosta  lisäyksin: and a tired women:)

Seesteistä ja hyväntuulista sekä tasapainoista ja  pohdiskelevaa ykkösluokan  kerrontaa, joka kutittelee lukijansa lukuhermoja mainiolla tavalla. Nesser tietää, mitä hän tekee ja mihin hän teoksillaan tähtää ja tuo varmuus on heijastunut hyvällä tavalla jokaiseen hänen teoksensa parissa vietettyyn lukutuokioon. Mihins' koira kirpuistaan eli ehdotonta eliittiä edelleen!!
 
oppinut alakulon kolkossa loukossa
elämänpyörteen poreilevassa padassa
tahtomaan ja jaksamaan, kestämään, kamppailemaan,
vahvaksi ja viisaaksi karaistumaan.
Gustav Fröding "Tuborg" runokokoelma, Stänk och flikar (Palasia ja pilkahduksia)
 
 
Kuinka Nesserin taika  on purrut Hemulin kirjahyllyn Hennaan selviää vahvennosta klikkaamalla:)

 
Heinäkuun helteisille, hikisille kesäpäiville hilpeät heippaheit vilkuttelee:

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Jørn Lier Horst: "Korpimaja" - ex Libris...

 

"Korpimaja". Jørn Lier Horst, Otava, 2021, 382 s., suomentanut Päivi Kivelä.

Jørn Lier Horst  (s.1970) on norjalainen bestsellerkirjailija ja entinen rikostutkija. Hän on voittanut koukuttavilla ja kantaa ottavilla dekkareillaan useita palkintoja, muun muassa Pohjoismaiden parhaalle dekkarille myönnettävän Lasiavaimen. Horstin kirjojen oikeudet on myyty yli 29 maahan." (Lievelehti)

 

                      ©Marius Batman Viken, Salomonsson Agency 2017, Otava
 

"Kun kuolleen poliitikon mökiltä paljastuu tulenarka kätkö, menneisyyden haudatut salaisuudet nousevat pintaan. Rehtinä ja tarmokkaana tunnettu poliitikko kuolee yllättäen sydänkohtaukseen. Kuolemaa tutkiessaan poliisi löytää poliitikon mökiltä Norjan rannikolta jotain, mikä on ristiriidassa tämän maanläheisen julkisuuskuvan kanssa.
Asiaa alkaa selvittää rikostutkija William Wistin yhdessä salaisen tutkintaryhmänsä kanssa. Jäljet johtavat kahteen ratkaisemattomaan tapaukseen, joita ympäröi tiivis valheiden verkosto. Wistingin on paljastettava totuuden synkät ja tappavan rikolliset kasvot." (Takakansi)
 

 
Horstin & Wistingin kera oli tilaisuus viime vuonna selvittää Koodi/Katharina-koodin   mystistä arvoitusta: Rauhallista, mutta varmasti etenevää pitkäjänteistä tutkintaa, jossa isän ja Line-tyttären tiet risteävät ja limittyvät metkasti. 
Ja Korpimajan arvoituksessa  antoisa ja tiivis yhteistyö jatkuu, joskin Iskä-Wistingin tarkka ohjeistus toimittajatyttären vapaata  sielua ja kirjoittajankättä hiukka hierteleekin...
 
Wisting saa kutsun valtakunnansyyttäjä Johan Olav Lynghin luo, ei pelkille kahvikutsuille, vaan pyynnöllä koota salainen ryhmä selvittämään miksi  eläköityneellä, infarktiin menehtyneellä Työväenpuolueen kansanedustajalla, ministerinäkin toimineella Bernhard Clausenilla, jonka kansa muisti puolueen lähtökohtia edustaneena työmiehenä, on mökillään yhdeksässä pahvilaatikossa euroja, dollareita  ja Englannin puntia  Norjan kruunuissa vaatimattomat
yli 80 miljoonaa?
 
- Wisting puristi rattia. Raha oli yleensä kaiken ahneuden, korruption ja vallan väärinkäytön alkujuuri. Edessä oleva tutkinta oli aivan toista tasoa kuin mihin hän oli tottunut, mutta lähtökohta oli mitä parhain. Hänellä oli rahat. Rahat jättivät aina jälkiä. Täytyi vain seurata niitä alkulähteille.

-  Ensimmäiseksi hänen täytyisi pyytää Espen Mortensen mukaan. Mortensen oli hyvä rikospaikkatutkija, käytännön mies, joka tunsi alansa ja oli myös ahkera ja monitaitoinen. Lisäksi hän oli luotettava eikä varmasti puhuisi sivu suunsa.

Selvitettäväksi jää myöskin, miksi Clausenin mökki pian palaa roihuten yhdeksi tuhkakasaksi, mikä merkitys/mahdollinen yhteys on  Clausenin 24-vuotiaan Lennart- pojan  kuolemalla? Entä  ns. Gjersjø-tapauksella, jossa katosi 22-vuotias nuorimies nimeltä Simon Meyer ja suurella Sveitsistä tulleen rahalähetyksen lentokentällä tapahtuneella ryöstöllä, molemmat vuonna 2003?

- Avaimet kilisivät taas, mutta rikostutkinnan oikea kuva oli palapeli. Oli vain niin, että joskus palasia oli liikaa ja osa niistä kuului aivan toiseen palapeliin.

- Joku vanha kollega oli kerran sanonut, että kuulustelun tarkoitus oli löytää avain tiettyyn lukkoon.  Hän (Wisting) ei enää muistanut kuka se oli, mutta kun kokemusta oli vähitellen kertynyt, hän ymmärsi ettei vertaus pitänyt paikkaansa. Tosiasiassa lukkoja ja avaimia oli useita eikä mikään avain yksinään riittänyt avaamaan sitä, mikä oli mennyt takalukkoon.

Horstin tausta ja hänen tarkka psykologinen silmänsä  luovat  vankan pohjan teokselle, jossa Wistingin tiimi vihje vihjeeltä, askel askelelta ja johtolanka kerrallaan sitkeästi seuraa jälkiä, rauhallisesti, mutta päämäärätietoisesti etenee tutkinnallisen palapelin kokoamista kohden.
Jørn Lier Horstin kerronnalliset taidot ja riittävin persoonainpiirroin rakennettu henkilökaarti pitävät tässäkin teoksessa pintansa, joten lukukokemuksesta muodostui kiireetön, kiinnostava ja miellyttävä. Terävänäköinen dekkari, joka ei päällekäypiä action-pläjäyksiä toimiakseen eikä kiinnostuksen kohentamiseksi todellakaan  tarvitse, vaan jossa palaset osuvat saumattomasti kohdalleen:)

Herttainen loppukappale kuvaa hyvin ylisukupolvista yhteyttä,  harrastusta ja innostusta:

 -  "Hauva" Amalie (tyttärentytär) sanoi lattialta ja heilutteli palapelin palaa,  
joka oli koiran muotoinen. Wisting nousi tuolista, laskeutui polvilleen ja konttasi tytön luo. "Ammuu", hän sanoi ja pani lehmän paikalleen. Amalie nauroi ja taputti käsiään. He olivat koonneet saman palapelin monta kertaa ennenkin, mutta Amalie oli aina yhtä riemuissaan kun palaset osuivat kohdalleen. Wisting hymyili. Tunne oli tuttu:)
 
Horstin & Wistingin & kumpp. lokoisassa seurassa
 
viihtyi myös: