keskiviikko 13. helmikuuta 2019
Håkan Nesser: "Café Intrigo/Intrigo" - ex Libris...
"Café Intrigo", Håkan Nesser, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2019, 549 s., suomentanut Aleksi Milonoff.
"Ruotsalainen Håkan Nesser (s.1950) on yksi pohjoismaisen rikoskirjallisuuden merkittävimpiä nimiä. Suomessa hänet tunnetaan parhaiten Barbarotti- ja
Van Veeteren -sarjoistaan. Café Intrigoon perustuen on tehty kolme elokuvaa: Dear Agnes, Death of an Author ja Samaria. Pääosissa nähdään Ben Kingsley ja Gemma Chan. Elokuvat tulevat kansainväliseen levitykseen vuosina 2018-2020." (Lievelehti)
Copyright Tomas Whitehouse
"Mies kuulee radion konserttiyleisön joukosta kadonneen vaimonsa yskäisyn ja lähtee tämän jäljille. Naisen puhelin soi keskellä yötä: soittaja on hänen kuolleeksi luultu poikapuolensa. Kaksi lapsuudenystävää ryhtyy kirjeenvaihtoon tavoitteenaan päästää päiviltä huonosti käyttäytyvä läheinen. Mies palaa vuosien jälkeen koulupaikkakunnalleen ja saa yllättäen tehtäväkseen aikoinaan kadonneen luokkatoverinsa kohtalon selvittämisen." (Takakansi)
Vuonna 2013 otsikoin ensimmäisen postaukseni kirjailijasta näin:
Håkan Nesser, ehdotonta eliittiä. Muut postatut: Yksinäiset,
Pikku Burman teurastajatar, Carmine Streetin sokeat, Taivas Lontoon yllä sekä Elävät ja kuolleet Winsdorfissa. Tämä litania puhuu omaa selkeää kieltään. Kun tässä salajuonten kahvilassa kaiken muun hyvän lisäksi punotaan keljuuksia kirjailijoiden, kirjoittajien, kääntäjien ja kustantajien porukassa,
niin aihepiirihän on mitä läheisin ja mieluisin, eikä lukujäljen tason laadusta jää pienintäkään epävarmuuden häivettä leijumaan ilmaan.
Café Intrigo on kuvitteellinen kahvila Keymerstraatilla kuvitteellisen Maardamin keskustassa. Kirja sisältää luvut: Esipuhe, Tom, Rein, Rakas Agnes, Samarian käärmeenkukka ja Kaikki tiedot tapauksesta. Nesserin teos pursuaa limittäin ja kronologisesti lukuisia tarinanaiheita ja -poikasia, täyteen ladattuja persoonallisuuksia ja relevantteja, meitä kaikkia ihmisiksi itseämme kutsuvia koskettavia keveitä sipaisuja vs. syvälle viiltäviä teemoja; sitä, mitä elämäksi kutsutaan. Runsaan sisällön vuoksi pitäydyn muutamin sitaatein välittämään Nesserin kanssamme jakamia heittoja ja aatoksia; nesserismejä:
- Jos tekee yksinäisyydestä ystävän, kukaan ei koskaan hylkää.
- Meillä on tarve katsoa kirkkaaseen peruutuspeiliin, kun tulevaisuus muuttuu yhä sumeammaksi.
- Miksi elämässä tuntui toisinaan siltä, että aika tihentyi, täyttyi merkityksellä ja sisällöllä, ja toisinaan siltä että aika harventui ja laimentui? Hidastui?
- Elämä ei kulje avaran aukion poikki.
- Sekunnit, päivät, vuodet? Ajattelen taas kierrellessäni vedessä ja katsellessani ympäröivää metsää. Elämän taustapeilissä niillä ei ollut mitään eroa. Ei ehkä tulevaisuuden kaukoputkessakaan.
- Rakkaus on ikuista, vain kohteet vaihtuvat.
- Pulma, joka ei ratkea pitkällä lenkillä koiran kanssa, kannattaa jättää ratkaisemattomaksi.
Kirjailija pohtii ja pyörittelee kysymyksiä kuten: kuinka elää syyllisyyden kanssa? Kuinka syvälle arkeen sen juuret kaivautuvatkaan? Voiko puhjenneen paikata;
ja jos niin millä reunaehdoilla? Onko siis sovituksen armahdus olemassa?
Hän etsii vastausta kysymykseen mitä me oikeastaan tiedämme?
Entä minkälainen sija on kostolla, onko se - kuten väitetään - suloinen?
Nesserin kerronta ja verbaliikka on entistä tukuisampaa ja vahvempaa.
Hän kuvaa taidokkain sanankääntein esim. Judithin tunnetiloja ja mietteitä. Juonenkuljetus on tasapainoisen rauhallista, erityisellä ja omalla rytmiikallaan luontevasti etenevää. Henkilökuvaus on sitä luokkaa, jottei välillä tiedä itkeä vai nauraa: hellän lempeää kuin vieno pumpulinpehmeä kesätuuli vs. säväyttävää saatiiria kuin äkisti paukahtaen iskevä salama. Loppuratkaisujen kutkuttavien kiemuroiden suhteen Nesser vetäisee älykkään näppärästi vähintäinkin lukijaansa horjauttaen maton tämän jalkojen alta, - ilahduttavaa.
Håkan Nesser, ehdotonta eliittiä!
Kaiken ylläolevan tuo ulottuvillemme Aleksi Milonoffin ykkösluokan suomennos.
- Kun me jonain päivänä emme enää ymmärrä elämäämme, meidän on silti jatkettava kuin olisimme kirja tai elokuva. Muita keinoja ei ole...
- Voihan kaikkien ajanvirtojen rinnakkainen läsnäolo:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
HYvä bloggaus. Olen lukenut Nesseriltä yhden dekkarin, joka oli hyvä mutta rikos vastenmielinen, ja sitten sen Gennesaretin järvessä uinnin, (tai Eva ei siellä uinut :)
VastaaPoistaKiitos Jokke! Totta: tietyt rikokset ja muut etovat vastenmielisyydet sekä suolenpätkillä revittely saattavat vesittää luottokirjailijankin tai muutoin mainion teoksen lukukokemuksen ja -jättää ikävän lukujäljen, mikä koskee Nesseriä siinä missä muitakin.
PoistaSiihen tämä kahvila ei kuitenaan kompastu, vaan kutittelee näppärillä loppuratkaisuillaan lukijaa...
Kaikki Nesserit olen lukenut, tämän hain juuri muun pinon kanssa kirjastosta. Luettuani arviosi maltan tuskin odottaa, että saat aiemmat alta pois. Kiitos mainiosta teksistäxi, jälleen.
VastaaPoistaKynäsi luistaa siellä maaseudun rauhassa oivallisesti, tietty!
Kiitos Cara mieltä lämmittävästä kommentistasi:) Toivottavasti Nesser kohdallassi täyttää odotukset.
PoistaItse suhtaudun nykyisin aprikoiden kaikkiin tiiliskiviin, mutta Intrigoa lukiessa kannatti välillä pakollinen ranteiden pyörittely ja teemaan sopi hyvin turauttaa välipressot.
Nesser on niitä dekkaristeja, joita kohtaan olen tuntenut jo pitkään kiinnostusta, mutta jotka aina ovat jääneet minulta korkkaamatta. Leena Lumen innoittamana päätin aloittaa Nesserin Barbarotti-sarjan, sukukokouksella aloitellaan! Sinäkin siis hehkutat Nesseriä, hyvä tietää - mainiota hetkiä siis tiedossa! <3
VastaaPoistaKiitos Kaisa Reetta, Nesser on kulkenut mukanani lukurintamalla pitkän taipaleen, enkä ole hänen seuraansa kyllästynyt. Toivottavasti viihdyt Barbarottin seurassa ja Nesser osoittautuu hehkutuksemme arvoiseksi:)
Poista