"Vasenkätisten seura", Håkan Nesser, Tammi, 2020, 504 s., suomentanut
Aleksi Milonoff.
"Ruotsalainen Håkan Nesser (s.1950) on syntynyt Kumlassa ja asuu Ruotsissa ja Lontoossa. Hän on yksi ruotsalaisen rikoskirjallisuuden merkittävimpiä nimiä. Koulutukseltaan hän on äidinkielen ja englannin opettaja.
Suomessa Nesserin tuotannosta tunnetaan parhaiten rikosromaanisarja,
jonka pääosassa on komisario Van Veeteren. Sarja sijoittuu
kuvitteelliseen Maardamin kaupunkiin jonnekin läntiseen Eurooppaan.
Nesserin toinen suosittu sarja kertoo komisario Gunnar Barbarottista. Nesser on kerännyt teoksillaan lukuisia palkintoja." (Kustantaja)
©Jo Voets
"Viisikymmenluvulla vasenkätiset pikkupojat muodostavat salaseuran.
Samat pojat, nyt jo aikamiehiä, ovat kuin sattumalta paikalla 90-luvulla, kun vanha täysihoitola palaa maan tasalle ja ihmisiä kuolee. Traaginen onnettomuus vai jotain muuta? Murhapoltto, päättelee komisario Van Veeteren, mutta murhaaja on pakosalla. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin käy ilmi, että murhaajaksi luultu mies oli uhri hänkin, ja Van Veeteren joutuu eläkkeeltä mukaan tutkintaan, kun tapaus avataan uudelleen. Jutun lonkerot yltävät myös Ruotsiin, ja eräänä päivänä Maardamiin saapuu sen tiimoilta poliisi nimeltä Barbarotti." (Lievelehti)
Håkan Nesseristä totesin 2013 kolmannen Barbarotti-dekkarin,
Herra Roosin tarinan luettuani: ehdotonta eliittiä ja siitä pitäen on yhteinen taipaleemme jatkunut. Kun nyt luvassa on Van Veeterenin ja Barbarottin elonviivojen yllättävä risteäminen, on kyseessä Nesserin ollessa puikoissa ohittamaton dekkari. - Kun ihminen sulkee oven, Jumala avaa ikkunan on viisaus, jonka merkitystä pohtiessa Van Veeterenin aivot saavat askarrella tässä tutkinnassa kerran jos toisenkin kuin myös tokaisun, Lika lähtee, mutta kohtalo pysyy, syntyjä syviä pohtiessa:
Van Veeteren & Ulrike Fremdli: - Mitä hyötyä tästä on? hän ajatteli. Miksi minun täytyy työntää nokkani tähän vanhaan sotkuun peräänny jo! Mutta tapaushan ei ollut näyttänyt sotkulta aiemmin, ja se olikin ongelman ydin. Juttu oli ollut siististi paketissa yli kaksikymmentä vuotta, siihen asti kun Münster oli tuonut tuoreet uutiset. Että heidän rikoksentekijänsä ei todennäköisesti ollutkaan rikoksentekijä vaan yksi uhreista. Se oli ollut case closed. Ikävä ja vaikeaselkoinen tapaus,
mutta kumpikaan ei ollut jäänyt märehtimään sitä. Ei Münster eikä hän itse.
Van Veeteren ei muistanut, että he olisivat puhuneet jutusta kertaakaan sen jälkeen kun olivat ratkaisseet sen.
Tai luulleet ratkaisseensa. Mitä Mahler sanoikaan hiljattain? "Totuudet muuttuvat ajan mittaan?" Mitä helvettiä sekin tarkoitti? "Molly Hansen", Ulrike muistutti. "Hrrm, niin", Van Veeteren sanoi ja käänsi katseensa taas eteenpäin.
"Hänessä oli jotain, mistä en päässyt ihan selvyyteen. En tosin tavannut häntä kuin kaksi kertaa, eikä asiaa ollut syytä pohtia syvemmin." "Mutta hänen täysihoitolansa paloi neljä ihmistä sen mukana... Olenko ymmärtänyt oikein?" "Olet. Niinhän siinä kävi."
"No? Kuulen epäröintiä." "No, niin varmaan. Se oli tietenkin järkyttävä ja traumaattinen kokemus Molly Hansenille ja niin edelleen, mutta oli se muutakin. Niin muistan ajatelleeni, mutta en saanut tilaisuutta tonkia asiaa enempää."
"Ei ollut syytä huonontaa poliisin mainetta kiusaamalla uhria?"
Nesserillä on ikioma leppoisa, fundeeraileva ja oivaltava kirjoitustyylinsä,
jossa persoonilla on lisääntyvässä määrin luonnetta ja syvyyttä, ja joka saavuttaa vaivatta lukijansa. Kirjailija kuvaa hyvin kypsän avioparin - tässä tapauksessa kahden alan ammattilaisen - keskustelua, reflektointia ajatusjuonteita peilattaessa, kuinka asiat sanansäilän heiluttelussa kirkastuvat, ja tutkinta etenee todentaen faktan, jotta mitä enemmän kokemuslisää karttuu sitä varmemmin
1 + 1 = enemmän kuin 2!
Pakataan kahvit ja eväät koriin, lähdetään merenrantaan kävelemään ja ruoditaan kunnes des Pudels Kern löytyy...
Barbarotti & Eva Backman: - Ihminen tarvitsee tarkoituksen. Tai kuvion.
Tai askeleet, joiden mukaan tanssia; vaikka ne pitääkin keksiä itse.
Muuten matkaa oli leimannut monimutkainen sopusointu. Niin Eva Backman oli kuvannut tilannetta ensimmäisten päivien aikana, ja molempien mielestä se oli ihan totta, hyvä kuvaus heidän seurustelustaan. Sen enempää ei elämältä ehkä voinut pyytääkään kun otti huomioon, että heillä kahdella - tuoreella leskellä ja rikosylikostaapelilla sekä kolme vuotta sitten eronneella kolleegalla , jolla oli sama virkanimike - oli vastuullaan kahdeksan enemmän tai vähemmän aikuista lasta. Pitkä aikavälin suunnitelmien suhteen ei ollut mitään kiirettä...
Juonenkerä kiertyy pehmeästi kierros kierrokselta auki turhia rämistelemättä sitkeän tutkinnan ja johtolankojen yhteennitomisen myötä, jolloin lukijalle jää mahdollisuus astua sisään henkilöiden ajatusmaailmaan, toimintamalleihin ja keskinäisiin kemioihin sekä niiden syy-seuraamussuhteisiin, mikä on aina kiinnostavaa.
Nesserin kerronta on varmaotteista ja selkeää. Kirjailijalla on oiva psykologinen silmä, eivätkä toimijat näin ollen jää pelkiksi varjokuviksi mieleen epämääräisinä hahmoina haahuilemaan. Mainio kokonaisuus, sivumäärästään huolimatta juoheasti etenevää luettavaa mielenkiinnon pysyessä vaivatta vireillä viimeisen pisteeseen saakka. Aleksi Milonoffilta jälleen kerraan taattua ja varmaa käännöstyötä:)
Vasenkätisten seurassa on viihdytty blogeissa : Kirja vieköön ja
Tuijata. Kulttuuripohdintoja:)
- ... what's the point of waking up in the morning if you don't try to match the enormousness of the known forces in the world with something powerful in your own life? ( Don Delillo: Underworld)
Niinpä:
"Viisikymmenluvulla vasenkätiset pikkupojat muodostavat salaseuran.
Samat pojat, nyt jo aikamiehiä, ovat kuin sattumalta paikalla 90-luvulla, kun vanha täysihoitola palaa maan tasalle ja ihmisiä kuolee. Traaginen onnettomuus vai jotain muuta? Murhapoltto, päättelee komisario Van Veeteren, mutta murhaaja on pakosalla. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin käy ilmi, että murhaajaksi luultu mies oli uhri hänkin, ja Van Veeteren joutuu eläkkeeltä mukaan tutkintaan, kun tapaus avataan uudelleen. Jutun lonkerot yltävät myös Ruotsiin, ja eräänä päivänä Maardamiin saapuu sen tiimoilta poliisi nimeltä Barbarotti." (Lievelehti)
Håkan Nesseristä totesin 2013 kolmannen Barbarotti-dekkarin,
Herra Roosin tarinan luettuani: ehdotonta eliittiä ja siitä pitäen on yhteinen taipaleemme jatkunut. Kun nyt luvassa on Van Veeterenin ja Barbarottin elonviivojen yllättävä risteäminen, on kyseessä Nesserin ollessa puikoissa ohittamaton dekkari. - Kun ihminen sulkee oven, Jumala avaa ikkunan on viisaus, jonka merkitystä pohtiessa Van Veeterenin aivot saavat askarrella tässä tutkinnassa kerran jos toisenkin kuin myös tokaisun, Lika lähtee, mutta kohtalo pysyy, syntyjä syviä pohtiessa:
Van Veeteren & Ulrike Fremdli: - Mitä hyötyä tästä on? hän ajatteli. Miksi minun täytyy työntää nokkani tähän vanhaan sotkuun peräänny jo! Mutta tapaushan ei ollut näyttänyt sotkulta aiemmin, ja se olikin ongelman ydin. Juttu oli ollut siististi paketissa yli kaksikymmentä vuotta, siihen asti kun Münster oli tuonut tuoreet uutiset. Että heidän rikoksentekijänsä ei todennäköisesti ollutkaan rikoksentekijä vaan yksi uhreista. Se oli ollut case closed. Ikävä ja vaikeaselkoinen tapaus,
mutta kumpikaan ei ollut jäänyt märehtimään sitä. Ei Münster eikä hän itse.
Van Veeteren ei muistanut, että he olisivat puhuneet jutusta kertaakaan sen jälkeen kun olivat ratkaisseet sen.
Tai luulleet ratkaisseensa. Mitä Mahler sanoikaan hiljattain? "Totuudet muuttuvat ajan mittaan?" Mitä helvettiä sekin tarkoitti? "Molly Hansen", Ulrike muistutti. "Hrrm, niin", Van Veeteren sanoi ja käänsi katseensa taas eteenpäin.
"Hänessä oli jotain, mistä en päässyt ihan selvyyteen. En tosin tavannut häntä kuin kaksi kertaa, eikä asiaa ollut syytä pohtia syvemmin." "Mutta hänen täysihoitolansa paloi neljä ihmistä sen mukana... Olenko ymmärtänyt oikein?" "Olet. Niinhän siinä kävi."
"No? Kuulen epäröintiä." "No, niin varmaan. Se oli tietenkin järkyttävä ja traumaattinen kokemus Molly Hansenille ja niin edelleen, mutta oli se muutakin. Niin muistan ajatelleeni, mutta en saanut tilaisuutta tonkia asiaa enempää."
"Ei ollut syytä huonontaa poliisin mainetta kiusaamalla uhria?"
Nesserillä on ikioma leppoisa, fundeeraileva ja oivaltava kirjoitustyylinsä,
jossa persoonilla on lisääntyvässä määrin luonnetta ja syvyyttä, ja joka saavuttaa vaivatta lukijansa. Kirjailija kuvaa hyvin kypsän avioparin - tässä tapauksessa kahden alan ammattilaisen - keskustelua, reflektointia ajatusjuonteita peilattaessa, kuinka asiat sanansäilän heiluttelussa kirkastuvat, ja tutkinta etenee todentaen faktan, jotta mitä enemmän kokemuslisää karttuu sitä varmemmin
1 + 1 = enemmän kuin 2!
Pakataan kahvit ja eväät koriin, lähdetään merenrantaan kävelemään ja ruoditaan kunnes des Pudels Kern löytyy...
Barbarotti & Eva Backman: - Ihminen tarvitsee tarkoituksen. Tai kuvion.
Tai askeleet, joiden mukaan tanssia; vaikka ne pitääkin keksiä itse.
Muuten matkaa oli leimannut monimutkainen sopusointu. Niin Eva Backman oli kuvannut tilannetta ensimmäisten päivien aikana, ja molempien mielestä se oli ihan totta, hyvä kuvaus heidän seurustelustaan. Sen enempää ei elämältä ehkä voinut pyytääkään kun otti huomioon, että heillä kahdella - tuoreella leskellä ja rikosylikostaapelilla sekä kolme vuotta sitten eronneella kolleegalla , jolla oli sama virkanimike - oli vastuullaan kahdeksan enemmän tai vähemmän aikuista lasta. Pitkä aikavälin suunnitelmien suhteen ei ollut mitään kiirettä...
Juonenkerä kiertyy pehmeästi kierros kierrokselta auki turhia rämistelemättä sitkeän tutkinnan ja johtolankojen yhteennitomisen myötä, jolloin lukijalle jää mahdollisuus astua sisään henkilöiden ajatusmaailmaan, toimintamalleihin ja keskinäisiin kemioihin sekä niiden syy-seuraamussuhteisiin, mikä on aina kiinnostavaa.
Nesserin kerronta on varmaotteista ja selkeää. Kirjailijalla on oiva psykologinen silmä, eivätkä toimijat näin ollen jää pelkiksi varjokuviksi mieleen epämääräisinä hahmoina haahuilemaan. Mainio kokonaisuus, sivumäärästään huolimatta juoheasti etenevää luettavaa mielenkiinnon pysyessä vaivatta vireillä viimeisen pisteeseen saakka. Aleksi Milonoffilta jälleen kerraan taattua ja varmaa käännöstyötä:)
Vasenkätisten seurassa on viihdytty blogeissa : Kirja vieköön ja
Tuijata. Kulttuuripohdintoja:)
- ... what's the point of waking up in the morning if you don't try to match the enormousness of the known forces in the world with something powerful in your own life? ( Don Delillo: Underworld)
Niinpä:
Kuinka ollakaan, yöpöydällä on toiseksi ylimmäisenä odottamassa Vasenkätiset.
VastaaPoistaVan Veeteren ja kuvitteellinen Maardamin kaupunki ovat tuttuja, kaikki Nesserin teokset olen lukenut. Tykännyt, hiukan aina tulee miettineeksi, että onkohan se kaupunki Belgiassa tai jossain siellä päin :D
Kiitokset monipuolisesta arviostasi, pääsen vasenkäteisten seuraan kunhan olen selvittänyt Ahnhemin 'X tapaa kuolla'.
Kesän jatkoja!
Kiitos Cara! Tuosta Maardamista tulee aina minulle herkullinen mielleyhtymä Maasdamer-juustoon ja alkaa suu napsaa.
PoistaHauskasti kuljetaan kirjallisilla poluilla samaa tahtia, mutta toistaiseksi on pysytty mielestäni kelpo kirjoissa. Jatketaan samaan malliin ja nautitaan myös kesäpäivistä; kaunista viikonalkua ja hikoikemisiin;)
Kyllä tosiaan on näiden herrojen kansa viihdytty! Minulle täydet viisi tähteä ja se on dekkarille paljon. Ja ajatella, että tämä oli ensimmäinen Nesserini - aivan varmasti luen lisää!
VastaaPoistaJep: ei tule aika pitkäksi näiden herrojen käs'kynkässä! Sinulla onkin sitten paljon mukavaa luettavaa pahan päivän varalle. Kommentistasi kiitos ja mitä kesäisintä helleviikkoa!
PoistaNesserin Van Veetern sarjaa olen lukenut mutta pidin myos teoksesta Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä, Kiitos esittelystä.
VastaaPoistaMainitsemasi teos on taattua Nesseriä ja hän on yksi dekkaristeista, joka on vuosien vieriessä hyvin pitänyt pintansa suosikeissani.
PoistaTuntuu, että ajan myötä tulee entistä enemmän syvyyttä persooniin ja, että hänen psykologinen, hienoviritteinen silmänsä vain tarkentuu.
Kommentistasi kiitos ja aurinkoa kesäpäiviisi!
Kiitos esittelystä. Lukulistalle menee!
VastaaPoistaTässä oli jotain kiehtovaa, inhimillistä lämpöä ja ymmärrystä tutkintajuonen lisäksi, joten oiva valinta.
PoistaKiitos kommentistasi ja iloa sekä mielihyvää kesän jatkollesi!