Jørn Lier Horst: "Korpimaja" - ex Libris...

 

"Korpimaja". Jørn Lier Horst, Otava, 2021, 382 s., suomentanut Päivi Kivelä.

Jørn Lier Horst  (s.1970) on norjalainen bestsellerkirjailija ja entinen rikostutkija. Hän on voittanut koukuttavilla ja kantaa ottavilla dekkareillaan useita palkintoja, muun muassa Pohjoismaiden parhaalle dekkarille myönnettävän Lasiavaimen. Horstin kirjojen oikeudet on myyty yli 29 maahan." (Lievelehti)

 

                      ©Marius Batman Viken, Salomonsson Agency 2017, Otava
 

"Kun kuolleen poliitikon mökiltä paljastuu tulenarka kätkö, menneisyyden haudatut salaisuudet nousevat pintaan. Rehtinä ja tarmokkaana tunnettu poliitikko kuolee yllättäen sydänkohtaukseen. Kuolemaa tutkiessaan poliisi löytää poliitikon mökiltä Norjan rannikolta jotain, mikä on ristiriidassa tämän maanläheisen julkisuuskuvan kanssa.

Asiaa alkaa selvittää rikostutkija William Wistin yhdessä salaisen tutkintaryhmänsä kanssa. Jäljet johtavat kahteen ratkaisemattomaan tapaukseen, joita ympäröi tiivis valheiden verkosto. Wistingin on paljastettava totuuden synkät ja tappavan rikolliset kasvot." (Takakansi)

 

 

Horstin & Wistingin kera oli tilaisuus viime vuonna selvittää Koodi/Katharina-koodin   mystistä arvoitusta: Rauhallista, mutta varmasti etenevää pitkäjänteistä tutkintaa, jossa isän ja Line-tyttären tiet risteävät ja limittyvät metkasti. 

Ja Korpimajan arvoituksessa  antoisa ja tiivis yhteistyö jatkuu, joskin Iskä-Wistingin tarkka ohjeistus toimittajatyttären vapaata  sielua ja kirjoittajankättä hiukka hierteleekin...

 

Wisting saa kutsun valtakunnansyyttäjä Johan Olav Lynghin luo, ei pelkille kahvikutsuille, vaan pyynnöllä koota salainen ryhmä selvittämään miksi  eläköityneellä, infarktiin menehtyneellä Työväenpuolueen kansanedustajalla, ministerinäkin toimineella Bernhard Clausenilla, jonka kansa muisti puolueen lähtökohtia edustaneena työmiehenä, on mökillään yhdeksässä pahvilaatikossa euroja, dollareita  ja Englannin puntia  Norjan kruunuissa vaatimattomat

yli 80 miljoonaa?

 

- Wisting puristi rattia. Raha oli yleensä kaiken ahneuden, korruption ja vallan väärinkäytön alkujuuri. Edessä oleva tutkinta oli aivan toista tasoa kuin mihin hän oli tottunut, mutta lähtökohta oli mitä parhain. Hänellä oli rahat. Rahat jättivät aina jälkiä. Täytyi vain seurata niitä alkulähteille.

-  Ensimmäiseksi hänen täytyisi pyytää Espen Mortensen mukaan. Mortensen oli hyvä rikospaikkatutkija, käytännön mies, joka tunsi alansa ja oli myös ahkera ja monitaitoinen. Lisäksi hän oli luotettava eikä varmasti puhuisi sivu suunsa.

Selvitettäväksi jää myöskin, miksi Clausenin mökki pian palaa roihuten yhdeksi tuhkakasaksi, mikä merkitys/mahdollinen yhteys on  Clausenin 24-vuotiaan Lennart- pojan  kuolemalla? Entä  ns. Gjersjø-tapauksella, jossa katosi 22-vuotias nuorimies nimeltä Simon Meyer ja suurella Sveitsistä tulleen rahalähetyksen lentokentällä tapahtuneella ryöstöllä, molemmat vuonna 2003?

- Avaimet kilisivät taas, mutta rikostutkinnan oikea kuva oli palapeli. Oli vain niin, että joskus palasia oli liikaa ja osa niistä kuului aivan toiseen palapeliin.

- Joku vanha kollega oli kerran sanonut, että kuulustelun tarkoitus oli löytää avain tiettyyn lukkoon.  Hän (Wisting) ei enää muistanut kuka se oli, mutta kun kokemusta oli vähitellen kertynyt, hän ymmärsi ettei vertaus pitänyt paikkaansa. Tosiasiassa lukkoja ja avaimia oli useita eikä mikään avain yksinään riittänyt avaamaan sitä, mikä oli mennyt takalukkoon.

Horstin tausta ja hänen tarkka psykologinen silmänsä  luovat  vankan pohjan teokselle, jossa Wistingin tiimi vihje vihjeeltä, askel askelelta ja johtolanka kerrallaan sitkeästi seuraa jälkiä, rauhallisesti, mutta päämäärätietoisesti etenee tutkinnallisen palapelin kokoamista kohden.

Jørn Lier Horstin kerronnalliset taidot ja riittävin persoonainpiirroin rakennettu henkilökaarti pitävät tässäkin teoksessa pintansa, joten lukukokemuksesta muodostui kiireetön, kiinnostava ja miellyttävä. Terävänäköinen dekkari, joka ei päällekäypiä action-pläjäyksiä toimiakseen eikä kiinnostuksen kohentamiseksi todellakaan  tarvitse, vaan jossa palaset osuvat saumattomasti kohdalleen:)

Herttainen loppukappale kuvaa hyvin ylisukupolvista yhteyttä,  harrastusta ja innostusta:

 -  "Hauva" Amalie (tyttärentytär) sanoi lattialta ja heilutteli palapelin palaa,  

joka oli koiran muotoinen. Wisting nousi tuolista, laskeutui polvilleen ja konttasi tytön luo. "Ammuu", hän sanoi ja pani lehmän paikalleen. Amalie nauroi ja taputti käsiään. He olivat koonneet saman palapelin monta kertaa ennenkin, mutta Amalie oli aina yhtä riemuissaan kun palaset osuivat kohdalleen. Wisting hymyili. Tunne oli tuttu:)

 

Horstin & Wistingin & kumpp. lokoisassa seurassa

 

viihtyi myös: