Vuosia kuin pakassa kortteja...

plus yksi eli kerta kiellon päälle - kuten tyyliin kuuluu -  on  yhteistä taivalta takana romanttisesti malliin:

Mie rakastin sinnuu kuule silloin
ja taijan rakastaa vieläkin,
kun elämän evakkona
yhä maaimalla kuljeksin.

(Eeva Kilpi: Elämän evakkona, 1972)

  

 Teema, jolla huumorin lisäksi vuosikymmeniä on taivallettu:

 

Avioliitto tekee kahdesta irrallisesta

osasta kokonaisuuden; se antaa

kahdelle päämäärättömälle ihmiselle

tehtävän ja kaksinkertaistaa

kummankin voimat selviytyä siitä;

se antaa kahdelle etsivälle aiheen

elää ja jotakin, minkä puolesta elää.

Mark Twain

 

 

 

Paluuna ruusunpunaisten pilvien keskeltä realismiin ja nykyhetkeen: 

 

 

Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena
minun mahahaavani sinun sydänvaivasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.

(Eeva Kilpi: Laulu rakkaudesta, 1972)

 

Vimoisen runon suhteen - vaikka liipasimella olemme piipahtaneet molemmat - on vielä pelivaraakin, joten tunnuslauseemme olkoon: 

 - Jos pelkäät häviäväsi, et voi pelata voitosta. Johnny Moss

Jaetut kortit kätösissään avoimin ja utelian mielin hihkaisee: mikä ihmeellinen matka ja  peliään jatkaa 

hiljaa mumisten

ja kyllähän mie vieläkii Sinnuu: