Seppo Mustaluoto: "Reikäpää" - ex Libris...

"Reikäpää", Seppo Mustaluoto, Gummerus Kustannus Oy, 2021, 286 s.

"Seppo Mustaluoto  on syntynyt Savossa. Hän on tehnyt pitkän uran ammattisotilaana ja lainvalvontaviranomaisena eri puolilla Suomea ja kansainvälisissä tehtävissä. Nyttemmin asuessaan Uudenmaan syrjäisellä maaseudulla hän kirjoittaa, tekee metsätöitä ja toimii keksijänä ja yrittäjänä. Sotilaseläkkeellä olevan kirjailijan harrastuksiin kuuluvat koirat, metsästys, lukeminen, ruumiinkulttuuri ja single malt -viskit." (Kustantaja)

 

                                                     ©Marek Sabogal

 

"Montenegron kyttäyskeikalla Janne Norrman päätyy Adrianmeren huviloilta sotarintamalle. Entinen erikoisjoukko-operaattori Janne tasapainoilee hyvän ja pahan välimaastossa ja alkaa ymmärtää syvällisemmin uuden elämänsä realitetteja: Irina-vaimon mukana tulleisiin rikkauksiin liittyy henkistä perintöä, paitsi luksusta myös vastuuta likaisesta rahasta ja sen perässä olevia itsepintaisia vihollisia." (Takakansi)

 

 

 

Tämä teos on Janne Norrman -sarjan 4. osa ja minulle ensikosketus Mustaluodon tuotantoon, joten hyppäsin Norrmanin kyytiin kesken kaiken, mutta Reikäpää osoittautui toimivan konstailuitta myös itseellisenä teoksena, joka sisältää 

43 tiivistä ja napakkaa lukua.

-  Terassi on jyrkänteen puolella. Yksinäinen kulkija toimi hitaasti ja varoen. 

Hän ei halunnut herättää huomiota. Mies levitti makuualustan, otti repustaan kaukoputken esiin, asensi sen matalalle kolmijalalle ja katseli vatsallaan maaten taloa tarkemmin.  - Kaukoputkeen oli integroitu laseretäisyysmittari, ja mies sai tarkan etäisyyden nappia painamalla. Terassi oli tyhjä, mutta tähystäjä ei huolestunut siitä. Hänellä oli aikaa odottaa...

- Tunnin odottelun jälkeen alkoi tapahtua. Ensin sisäkkö tuli terassille, pyyhki terassin pitkän pöydän ja poistui taas. Hetken päästä sisäkkö toi tarjottimen pöydälle, poistui taas ja ilmestyi uudelleen kahvikannun kanssa. Sisäkkö asetti kahvikannun pöydälle, oikaisi vielä pöytäliinan ja katosi näkyvistä. Jyrkänteellä oleva tähystäjä näki kaiken tämän kaukoputkella, mutta ei vielä ottanut kivääriä ampumaotteeseen.

- Terassille tuli pariskunta. Mies oli tummatukkainen ja hoikka, ehkä noin nelikymppinen. Nainen oli myös hoikka, miehen pituinen ja hänellä oli pitkä tumma tukka.

- Ampuja nosti kiväärin poskelleen. 28 kertaa suurentava kiikaritähtäin toi hahmot lähelle. Miehen ja naisen ilmeetkin näkyivät. He nauroivat ja olivat onnellisen näköisiä katsoessaan toisiaan.

Yllä oleva antaa selkeän käsityksen Mustaluodon omanlaisesta tyylistä,

joka sisältää lyhyitä, napakoita lauseita ilman turhia sananhelinöitä ja koukeroita, kuten tällaiseen suoraviivaiseen toimintajännäriin istuukin: rivakkaa tapahtumaketjun etenemistä, operatiivista toimintaa ja sen timmiä suunnittelua. 

 

Moderni aseteknologia, jota Mustaluoto  vankan ammattilaisen ottein avaa oli minulle - vain metsästysaseet tuntevalle - varsinainen miinakenttä, jonka sivuutin sirosti sipsutttelemalla, siihen enempiä kompastelematta tahi asiaan perehtymiseen ryhtymättä. Seikka, joka ei alentanut lukukokemusta.

 

Yleensä kaipaan henkilökaartiin myös keskivahvaa persoonallisuuksien esiintuomista ja henkilösuhteiden kemian kuvausta, mutta jotenkin niiden ohuus ei aiheuttanut reikiä päähän, vaan Mustaluoto piti ohjat hyvin hyppysissään, tarina kulki ja kantoi riittävästi ja mielenkiintoisesti.

Ihan mukava, kiintoisa ja omakynäinen uusi tuttavuus:)

 

"Ex-ammattisotilaan kirjoittama toimintajännäri Reikäpää  vie keskelle

 Ukrainan sotaa ja avaa kiinnostavasti Venäjän mafian kehitystä 1990-luvulta tähän päivään." (Takansi)

 -  Kosto on ruokalaji, jonka asiantuntijat tarjoilevat kylmänä...

Kun en ole asiatuntija kostosektorilla eikä se kuuluu omaan toimintarepertuaariin, niin tämän ruokalajin

väliin jättää: