Jo Nesbø: "Valtakunta / Kongriket" - ex Libris...

"Valtakunta", Jo Nesbø, Johnny Kniga Kustannus, 2020, 592 s., suomentanut 

Outi Menna.

 

"Jo Nesbø   on noussut ensin johtavaksi norjalaiseksi rikoskirjailijaksi Harry Hole -romaaneillaan, sitten johtavaksi pohjoismaiseksi kirjailijaksi.

Vuonna 1960 Oslossa syntynyt Nesbø on saanut tunnustusta siitä, että hän on laajentanut rikosromaanin käsitettä poikkeuksellisen kirjallisen lahjakkuutensa ja kunnianhimonsa ansiosta sekä kyvyllään ymmärtää elämää meille kaikille yhteisessä modernissa, globaalissa maailmassa. Nesbø on paitsi loistava rikoskirjailija myös muusikko, lauluntekijä ja ekonomi." (Kustantaja) 

                                                            ©Stian Broch

"Carl Opgard palaa kotikonnuilleen mukanaan viehättävä ulkomaalainen vaimo, joka on opetellut jopa puhumaan norjaa. Heitä on vastassa Carlin erakkomainen isoveli Roy. Hän johtaa työkseen paikallista huoltoasemaa. 

Os on kuoleva pikkupaikka ainoana valttinaan hiukeat maisemat.

Elämä vaikuttaa rauhalliselta, mutta Carlin suuret suunnitelmat muuttavat tapahtumien kulun. Hän haluaa rakennuttaa vuoristohotellin veljesten yhteisille maille. Mutkia on ollut myös ihmissuhteissa, mustasukkaisuuteen on aihetta eikä hyväksikäytöltäkään ole vältytty. Petosten jäljet ovat pitkiä ja kuilun partaalta on vain yksi tie ja suunta." (Takakansi)

Uutukainen takuuvarmalta Nesbølta, mutta missä on meidän hurmaava rososärmämme Harry Hole?? Edellisen kerran Nesbø näytti kyntensä ilman tuttua HH:a teoksessaan Macbeth  pari vuotta sitten, ja hän teki sen varsin kutkuttavalla ja vakuuttavalla tavalla, joten let's see/read eli sujahdetaanpa  aggressiivisen näköisen etusäleikön omaavan ja pehmeästi kehräävän Cadillac DeVillen linjakkaaseen kyytiin semminkin, kun automobiileillä on tietty oma ratkaiseva osansa tapahtumainkulussa:

 

Cadillac:  -  sen muodot jäljittelevätkin luontoa, se näyttää siltä kuin se voisi liitää kuin kotka, väläytellä hampaitaan kuin hyeena, sukeltaa vedessä kuin hai. 

Lisäksi se näyttää aerodynaamiselta ja siltä kuin sen sisään mahtuisi rakettimoottori, joka voi singota meidät avaruuteen...

Luetaan True Crimea, ruoditaan veljesrakkautta ja -vihaakin  sekä syväluodataan sitä  monelta kantilta, vaan mikä on lopputulema: veljekset kuin ilvekset?

 

Roy: -  Ehkä olin mustasukkainen Carlille siitä päivästä lähtien, kun hän syntyi. Ehkä jo ennekin, kun näin äidin silittelevän hellästi isoa mahaansa sanoen, 

että saisin pikkuveljen. Mutta olin viisivuotias, kun muistan, että siitä mainittiin minulle ensimmäisen kerran; kun joku puki sanoiksi inhottavan, pistävän tunteen. "Älä ole mustasukkainen pikkuveljellesi." Luulen, että sen sanoi äiti ja että Carl istui silloin hänen sylissään. Oli istunut jo kauan. Joskus myöhemmässä vaiheessa äiti totesi, että Carl oli saanut enemmän rakkauta, koska hän tarvitsi sitä enemmän. Ehkä niin, mutta äiti ei todennut ääneen toista asiaa, joka piti yhtä lailla paikkansa: Carlia oli helpompi rakastaa. Ja minä rakastin Carlia kaikkein eniten.

 

Carl:  - Kun taas Carlilta, väheksyttävältä karjulta, kunnian ja sosiaalisen aseman palautus oli vielä saamatta. Siitäkö kotiinpaluussa oli kyse? Halusiko Carl vain esitellä palkintovaimoaan, Cadillaciaan ja hotelliprojektiaan, jonka vertaista kylällä ei ollut ennen nähty?

-  Mutta eivätkö paikalliset näkisi bluffin läpi ja ymmärtäisi, että Carl halusi oikeasti vain nostaa itsensä jalustalle? Koska sen takia Carlin kaltaiset tyypit palaavat takaisin, ihmiset, jotka ovat menestyneet muualla mutta joita ei kotikylässä nähdä muina kuin kunnanjohtajan tyttären jättäminä ja häpeissään käpälämäkeen luikkineina pettureina. Missään muualla tunnustus ei nimittäin merkitse yhtä paljon kuin kotikentällä, missä ihminen kokee itsensä väärinymmärretyksi. Ja missä häntä toisaalta ymmärretään jopa liikuttavan hyvin.  

Valtakuntaa on vaikea sijoittaa yksiselitteisesti mihinkään genreen, eikä se Nesbøn  kohdalla ole tietty tarpeenkaan, sillä vaikka teoksessa toki on murhiakin, sisältää se vahvoja ainesosasia aina ihmissuhderomaanista ja sukusaagasta dekkariin. Ikäänkuin kirjailija olisi halunnut teemoilla leikitellen kokeilla jotain uutta, osamatta/haluamatta lukita teostaan minkään tietyn genren alle. 

Tuleekin olemaan varsin mielenkiintoista seurata, mihin suuntaan Nesbøn viiri jatkossa osoittaa.

-  Everybody loves a comeback kid...

Nesbø on  siis lukijoidensa iloksi käärinyt veljestarinan kytkentöineen, keskinäisine riipuvuussuhteineen ja salaisuuksineen sekä elämänkulkuineen  siistiin lahjapakettiin täyttäen sen pienen, sisäänpäinlämpiävän ja pittoreskin Osin kunnassa sijaitsevan kylän ominaispiirteillä, kätketyillä ja vaietuilla salaisuuksilla, kähminnöillä ja persoonalllisuuksilla, rikosepäilyillä, inhimillisillä heikkouksilla ja vahvuuksilla; tarkalla otteella ihmisenä ihmisistä.

 

Hän on tehnyt sen niin näppärästi, että alkuun aprikoittaneesta sivumäärästä huolimatta, lukija ei pitkästy eikä lukeminen mutkistu. Juoheaa ja mukavasti turisevaa kerrontaa, jonka taitajana Nesbø tässä jälleen kerran varmistaa paikkansa suosikkieni  joukossa. Outi Mennan käännös on jälleen takuulaatua.

Luontoäiti & Sääherra hymyilevät ja hemmottelevat, joten

 

lämmintunnelmaista viikonlopun jatkoa: