sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Markku Ropponen: "Koirapuistoromaani" - ex Libris...

"Koirapuistoromaani", Markku Ropponen,  Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018, 391 s, Kannen suunnittelu & kuvitus Ilja Karsikas.

"Markku Ropponen (s. 1955) on Jyväskylässä asuva kirjailija. Hänet tunnetaan eritoten kiitetyistä ja palkituista dekkareistaan. Dekkaristina Ropponen on mehevän kielen ja henkilökuvauksen mestari, jonka rujon kauniita henkilöitä ei voi olla rakastamatta. Vuonna 2009 ilmestynyt Kuhala ja hautausmaan risteys on Ropposen kahdeksas Otto Kuhala -romaani. Ropposen esikoisteos, vuonna 1990 ilmestynyt rikosromaani, Pronssijuhlat sai lukijoilta ja kriitikoilta lämpimän vastaanoton ja on esitetty neliosaisena kuunnelmadramatisointina. Vuonna 1991 ilmestynyt dekkari Kuolemanuni sai Vuoden johtolanka -palkinnon" (Kustantaja)

                                                          ©Mikko Vähäniitty

"Kaupunki etsii erikoisen testamenttilahjoituksen turvin Suomen ensimmäistä koirapuisto-ohjaajaa, Unelmapesti miehelle, jolla on matti kukkarossa! Vauhkonen, löysänahkainen luppakorva, ei ota kantaa, raottaa vain toista luomeaan." (Takakansi)  "Suvantovaiheeseen elämässään ajautunut mies hakee Suomen ensimmäiseksi koirapuisto-ohjaajaksi tukenaan Vauhkonen, vetelä kirpunkantoteline Tallinnasta. Vakanssi kiinnostaa satoja, jo valintamenettely kysyy neuvokkuutta." (Kustantaja)



Tästä pääsemmekin reippaasti ja koiramaisesti liikkeelle kertojaminän,
tuon sympaattisen koirapuisto-ohjaajan paikkaa havittelevan ja elämänlingossa vauhdilla pyörivän surullisen hahmon ritarin sekä kanssakulkijoiden:
puistopuolen johtavan virkailijan Sirpa Alttarin, terapeutti Dolores Talvenselän, Ulox-koirankakkapussiedustaja Trygve Hinkkasen ja koulukaveri, monitoimimies Nuuskavaaran, kotoisasti Nuuskiksen hilpeässä ja värikäspersoonaisessa seurassa. Luvassa on kommelluksia, koiruuksia ja hauskahetkiä kuin myös pohdintaa synnyistä syvistä romantiikan ruusunpunapilveä tyystin unhottamatta.
Kaikki tämä hurtilla huumorilla ja ymmärtäväisellä hyväntahtoisuudella elämänmaton kirjavia raitoja kohtaan.

Kertojaminä: - Jos koiran kuuluu näyttää valppaalta, se tuskin merkitsee, 
että koirapuisto-ohjaajan. Rentoutin poskiani, pudotin olkapäitäni ja rakensin huoleton veikko-tyyppisen asennon, jota ryyditin poikamaisella hymyllä.
Koska en ollut enää poika, peilistä minua katsoi luonnevikainen mies, joka oli juuri pudottanut isoäitinsä avantoon.
Vauhkonen jyrytti eteisen kynnyksellä ja hyväksyi kolmannen vaihtoehdon poistumalla paikalta. Vauhkosen mielestä olin parhaimmillani omana itsenäni, arjen antisankarina, joka liukuu kohti tuhoaan kuin curling-kiekko.
 
Vauhkonen:  -  oli löysänahkainen, usean eri rodun luppakorvainen sekoitus,
jolla oli surumielinen ilme ja käheä haukku. En tiennyt ystäväni ikää.
Se oli lyöttäytynyt seuraani eräällä Tallinnan-reissulla Vanhassa kaupungissa ja seilannut muina koirina kanssani Suomeen.
- Vauhkonen oli opetellut ulkoa pääkohdat passiivisen vastarinnan käsikirjasta ja ripusti naamalleen umpimielisen ilmeen, joka merkitsi, ettei se suostuisi yhteenkään ehdotukseeni vaikka sirottelisin sen reitille painesylttykimpaleita. Vauhkonen oli tallinnalaisen koulukunnan pesunkestävä jurnuttaja.

Kun itse olen vannoutuneita koiraimmeisiä ja vuosikymmeniä erirotuisten hännäheiluttajien sielunelämän kautta omaani peilaillut, on vaikea arvioida, kuinka, missä määrin tai mistä vinkkelistä tämä mainio romaani koirain koiruuksia tuntemattomalle avautuu. Itse nautin näistä hervottomuuksista ja kohelluksista täysin rinnoin. Lukuvirekin oli mitä otollisin edeltävän pariviikkoisen tietoliikenneyhteyksien yllättäen (??) komplisoiduiksi osoittautuneiden uudelleenjärjestelyjen  aiheuttaman huolihatun kiristävän pannan ja suoranaisen stressin - poistamisesta suurkiitos Amigolle !! - jälkimainingeissa.

Ropponen kirjoittaa kieliasultaan sujuvaa ja sutjakkaa tekstiä hulvattoman kepeällä huumorimausteisella tyylillä. Tapahtumat seuraavat toisiaan lennokkaasti, eikä tilannekomiikkaa puutu. Kirjailija hallitsee myös sanoilla leikittelyn taidon, kuten synkeän kallonkutistajan nimi Talvenselkä jo todistaa.

 Kontaktipintaa löytyi luonnollisesti runsaasti, sillä koirat nyt vaan ovat paitsi uskollisia, luotettavia, parasta mahdollista seuraa jnpp. aikamoisia jurnuttavia sytipäitä, joilla on mitä yllättävimmissä tilanteissa - kuten Messarin tottelevaisuuskokeen voittajaluokan loppumetreillä, jossa koiramme, edellispäivän ykkönen, kyllä tuli matkan päästä kutsuttaessa mallikelpoisesti sivulle ja asianmukaisesti istuutui Kanssakulkijan vasemmalle puolelle - takaperin - ja aiheutti valtavan naurunpuuskan yleisössä  selkeästi itsekseen tyytyväisenä virnuillen -  luontainen ja luova kyky selkeästi osoittaa, mitä mieltä asian saamasta käänteestä ovat plus esitellä vähintäinkin kornia ja kieroutunutta huumorintajuaan...

Erinomaista ja viihdyttävää luettavaa, jonka herättämän nostalgiahäivähdyksen ja luoman positiivisen mielentilan vallitessa oli hauskaa puiston nurkkia koluta ja ykkösohjaajan ammatillista kehittymistä ynnä kommellusten täyteisiä elämänvaiheita sivusta suurella empatialla seurata.
Räväkkä & rattoisa teos, josta kynäniekka Ropposelle kiitos & Vauhkoselle rapsutukset sekä molemmille

Hau-haut:

12 kommenttia:

  1. Kuhalaan kerkisin aikoinaan kyllästyä. Mutta tämä vaikuttaa kiintoisalta, menee varaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara, Kuhala ei ole minunkaan sukkia saanut pyörimään jaloissa, mutta tässä Ropposen puistossa ei Vauhkosen kanssa aika tullut pitkäksi.
      Hauskoja lukukotvasia ja oivaa alkavaa viikkoa Sinulle:)

      Poista
  2. Luin aikoinani tuon Kuolemanuni-kirjan. Tämä kirjahan vaikuttaa ihan huikealta, tämä täytyy ehdottomasti lukea. Minäkin olen ollut koiraihminen koko elämäni ajan. Ja kirjassa on ihana kansi! Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli A: kansi on tosi hauska ja kyllä uskoisin jokaisen koirien kanssa elämäänsä jakaneen sisällöstäkin hupia ja tuttuutta irti saavan, joten hauskoja lukutuokioita Sinulle:)

      Poista
  3. Voi kun kuulosti hauskalta kirjalta..varmasti viihdyttävää luettavaa! Leppoista laskiaissunnuntaita ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan viihdyttävää ja hupaisaa, joka tekee välillä kutaa sielulle ja pienelle sydämelle, sillä eihän tämä elämä nyt silkkaa ryppyotsaisuutta saa olla. Talvista ja mainiota alkanutta viikkoa:)

      Poista
  4. Voi jessus miten hervottoman hulvatonta kertomaa 😀 Koira Vauhkosta voisi elokuvassa esittää klassikkopiirretyistä tuttu Droopy (Tunnetko? Saattoi olla suomeksi Lurppa). Saitkin just sopivaa naurettavaa ja luettavaa tietsikkavaikeuksien keskelle. On tässä huumori koetuksella täälläkin kun en meinaa joka yrittämällä päästä omaan blogiini. "Hups, tapahtui virhe" ilmestyy ruudulle. Pitää vaan ajokoiran sitkeydellä klikata hiirtä uudelleen. (Ei sillä että ajokoirat klikkailisivat hiiriä. 🐭)

    Mainiota uutta viikkoa 🐶 🐕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jessus itsellesi: Sinulla se on armoton kyky visualisoida asioita! Kun en tuota Droopya saanut päähäni saati verkkokalvolleni, googletin ja repesin nauruun; ilmetty Vauhkonen:) Kiitos!

      Jep, tämä puisto kaikenkarvaisineen tuli hyvään saumaan. Nuo "elämäämme helpottavien" laitteiden ja yhteyksien vähänkin konstikkaammat trabelit siheuttavat närästystä ja päänsärkyä, sillä tietotaito ei yksinkertaisesti riitä. Siunattu, rakas Amigo, joka kärsivällisesti hokee piuhaviidakossa pärstä peruslukemilla: on ilo auttaa:)
      Ihme ongelma tuo, että oma blogisi sensuroi pääsysi. Pari päivää sitten en minäkään päässyt blogiisi kurkkamaan oikeaan reunaan lukusilla osioon ilmestynyttä uutta postaustasi, vaan tuli tuo sama hups jnpp. Sitten poistin osiosta ulkoasu, lukusilla käyn blogisi ja kopioin sekä liitin osoitteesi uudelleen ja nyt on toiminut. Ei kuin sitkeää hiirenkuritusta ja muutoin rentoa, talvista viikkoa:)

      Poista
    2. Droopy on ihan mainio 😀 Olen iloinen että googletit.

      Se minun tietokone-ongelmani taisi hälvetä eilen. Kyllä oli tukalaa taiteilua muutamana päivänä.

      Helpompaa viikkoa sinulle ja minulle ♥

      Poista
    3. Kiva, kun vinkkasit visiosi: lutunen hurtisaanihan tuo Droopy:)

      Hauska kuulla, että kiusa poistui! Itse tunnen oloni läpikotaisin typeräksi, kun ns. piuhat menevät pahasti solmuun, joka ei avutta aukea, mutta nyt siis molemmat rennomin rantein ja hauskemmin sekä mielekkäimmin puuhailuin viikkoa etiäpäin:)

      Poista
  5. Ropposen dekkarit ovat tosiaan mainioita, ja ilmeisesti tämäkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke; kyllä vaan hauskasti ja monikäänteisesti kirjoitettu hyväntuulinen romaani:)

      Poista