"Varjojen huone", Erik Axl Sund, Otava, 2014, 364 s., suomentanut Kari Koski.
Aikaisemmat osat: Varistyttö ja Unissakulkija. "Persoonallisuushäiriöstä kärsivä psykoterapeutti Sofia Zetterlund näkee menneisyytensä uudessa, hämmentävässä valossa. Murhatapaukset alkavat viimein ratketa, ja niiden todellinen luonne on puistattavampi kuin kukaan osasi aavistaa.Koittaa koston aika ? mutta voiko verta pestä pois verellä?" (Otava)
"Pythias anvisningar" johdattaa meidän Pythian ohjein eli :
"alkuperäiset sanat, jotka ovat ikivanhoja ja joita ei voi kyseenalaistaa"
Delfoin oraakkelin äärelle. Harjoitetaan lobotomiaa ja sen paranneltua versiota kapulatomiaa välittömän stressireaktion traumaation torjumiseksi.
Sund pinnertää esille reippaita nostoja kiperistä, salatuista ja yhä edelleenkin joko kuoliaiksivaietuista tai ainakin toppuutelluista lasten hyväksikäyttöön ja väkivaltaan kuten kidfighting liittyvistä aiheista. On itsestään selvää, että joka ainoa tapaus on liikaa ja etteivät meillä koti-Suomessa nuijitut tuomiot likimainkaan vastaa uhrille aiheutettua useimmiten elämänmittaista vauriota ja taakkaa. Lapsuuden traumojen reput ja rinkat defensseistä ja muistojen aivojen takalohkojen syviin poimuihin tiukasti painamisesta huolimatta kulkevat painolastinamme hamaan hautaan, joten tässä on kirjassakin käsitellyille dissosiaatiolle, käyttäytymistutkimukselle ja terapialle vielä laveat sarat kynnettäviksi.
Tarina siis jatkui, sanoma oli selkeä ja tuttu viesti tuli lukijalle perille, mutta sen funktio tai kokonaisidea ei luetun myötä selkiytynyt. Tämä kolmas hengentuote ei mielestäni tuonut mitään oleellista lisäarvoa trilogialle, jolle odotin jotain loppupäätelmää, -huipennusta tai kokoonkerivää finaalia, vaan talsi pahuuden pyörteissä osin tomerasti paikallaan, seikka, joka rapautti jännittettä. Trilogia pakattuna yhteen tiivistettyyn ja tuhdimpaan opukseen olisi ollut iskevämpi. Armoitettuja kynänkäyttäjiähän nämä vellokset eittämättä ovat eikä heidän taidoistaan jää mitään epäilystä, joten mielenkiinnolla voi seuraavaa settiä odotella. Kannet osuvasti ja tyylikkäästi sisältöön nähden Larssonin kuvituksin ja mukailluin sellaisin varustetut.
Fundeerailee:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti