koska ne ovat potentiaalisesti vaarallisia tilanteita aiheuttavia puna-vihersokeille jahtikavereille. Hyvä niin, turvallisuus ennen kaikkea!
Wanhoina hyvinä jahtiaikoina oli simppelisti mies ja reppu, leipä, voi ja makkara;
koko lähtöoffensiivin ollessa pikkuruinen kakunpalanen. Nyt on kahden A-nelosen mittainen lista mukaanotettavista aarteista, varusteista, vermeistä ja fileistä kermoineen, pippurimyllyine päivineen. Varusteluun vaikuttaa tietty kaksi seikkaa: vuokramökki ja vuosien vyöryttämä mukavuudenhalun lisääntyminen. No, kun Vaarilla oli auto lastattuna, oikeamminkin täyteenahdettuna ja oltiin lähtösuukkoa vajaat, oli Mummon vieno viime-, ei suinkaan irrelevantti, huikkaus söpönhellyttävästi oma tyyny kainalossa porhaltavalle Vaarille: "Ase ja panokset??"
Sitten vaan usvaa putkeen ja Kuopuksen ynnä herra R:n, jonka jäljestämispalveluksia toivotaan ei-tarvittavan, edeltä kämpille saunanlämmitykseen. Huomisaamusella edelleen seurueen alkupalaveriin ja tutuille passipaikoille. Alueella on äskettäin bongattu myös karhu, joten saattaapi olla uusia intressantteja elementtejä luvassa...
10-päivän oma siivu omine rientoineen ja rentoutumisineen on meille molemmille jokasyksyistä, tärkeää omaa aikaa ja tervetullut minä-itte-juttu, semminkin kun taas joulukuusta etiäpäin taaperrellaan kirjaimellisesti käsikädessä pitkin-poikin Calleja & Avenidoja uusiin seikkailuihin. Asumuskin on nyt sitten vihoviimein plakkarissa, onnellisesti jo toiseen kertaan buukattu ja kertaalleen vaihdettu. Operaatio takkusi meistä riippumattomista syistä tosi uuvuttavasti ja totuuden nimissä välillä tilkan tympäännyttikin, soutaminen ja huopaaminen kun ei lukeudu kummankaan bravuureihin. Niskalenkki & voitto se on työvoittokin!
Joten, jos ei nyt toki ihan vallaan parhaaseen yllä, niin huisin hyvä kuitenkin:
Nokisia piippuja jahtiporukalle, mainiota lomaa kolleegoille & kaikille kanssakulkijoille hauskaa viikonloppua!
Iloisena luuskaleskenä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti