"Marraskuu, Porvoon lähistöllä metsiköstä löytyy tyhjä hauta.
Kun monttuja paljastuu lisää, komisario Antti Hautalehto ryhmineen ryhtyy selvittämään mistä on kyse. Sitten yhdestä hautakuopasta löytyy ruumis. Poliisi on ymmällääm, ja entisestään tutkinta mutkistuu, kun ilmaantuu joukko todistajia, jotka tietävät tapauksesta enemmän kuin suostuvat kertomaan. Vähitellen jäljet johtavat Nikkilän vanhan mielisairaalan rakennus 31:een. Sen varjoihin kätkeytyy vaiettu menneisyys, jonka arvet näkyvät vielä tänäkin päivänä. Tutkinnanjohtaja Antti Hautalehdolla on ratkottavanaan taiten punottu mysteeri, kohdattavanaan suruun kahlitut hahmot." (Takakansi)
Tässä ei selvästi edes tavoitella mitään mittavia kerronnallisia raameja, monumentaalisia persoonahahmoja eikä juonellista monimutkaisuutta yllättävine käänteineen. Tarkoitus lienee viihdyttää, antaa lukijan huoleti heittää aivot narikkaan voimatvieneen työviikon jälkeen tai tarjota eväät maanantaisyndrooman torjuntaan. Tarjolla on hyväntuulista poliisihuumoria vailla mittavaa kyynisyyttä ja syvempää satiiria. Sutkauksia, sananparsia ja sukkeluuksia viljellään surutta kliseemäisyyteen asti. Tarina etenee paikoin töksähdellen ja yskähdellen kuitenkaan pitkästyttämättä. Päkittämätön & pikkuhauska dekkari, joka epäilemättä löytää paikkansa ja tavoittaa oman lukijakuntansa!
Hyväntahtoisesti:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti