"Ihmisruumis", Paolo Giordano, WSOY, 2014, 335 s., suomentanut Helinä Kangas.
"Italialainen Paolo Giordano (s. 1982) on teoreettisen fysiikan tohtori, kirjailija ja journalisti. Hänen palkittu esikoisteoksensa Alkulukujen yksinäisyys on käännetty yli 40 kielelle. Ihmisruumis on Giordanon toinen romaani." (Kannen lievelehti)
"Paolo Giordano pureutuu mielen ja ruumiin traumoihin Afganistaniin sijoittuvassa nykysotaromaanissa. Italialaiskomppania lähtee komennukselle Afganistaniin. Olosuhteet ovat karut: ei läheisyyttä, ei lohtua - vaan joukko satunnaisia taistelutovereita omine kamppailuineen. Luutnantti Egitto turruttaa mieltään lääkkeillä, ylivääpeli Réne väistää tunne-elämän sotkuisuutta, alikersantti Cederna korostaa miehuuttaan ja korpraali Ietri pyristelee irti äidin helmoista. Viimeistään vihollisen maaperälle tunkeutuessaan joka sotilas joutuu kohtaamaan itsensä ja ongelmat, jotka luuli jättäneensä kotiin." (Kannen lievelehti)
Sota on kauhistuttanut ja kiehtonut ihmismieltä maailman sivu. Meillä on mm. historialliset klassikot:
Erich Maria Remarquen "Länsirintamalta ei mitään uutta" (1929) ja Väinö Linnan" Tuntematon sotilas" (1954). Remarquen klassikkoarvoa ja teoksen kuolemattomuutta sekä ajattomuutta kuriositeettina kuvastanee se, että Pojanpoika iloiseksi yllättyksekseni kunnianhimoisesti valitsi sen yläasteella kirjallisuusesseensä aiheeksi a.D. 2014. Tuntemattoman maineeseen on vaikuttanut kaksikin elokuvaversiota: Edvin Laine 1955 ja Rauni Mollberg 1985. Aku Louhimiehen projektin on kerrottu valmistuvan v.2017.
Ihmisruumis on eräänlainen herkkä, moderni jatkumo tässä sarjassa oman sukupolvensa edustajana. Giordano onnistuu erinomaisesti kuvatessaan eri persoonallisuuksien piirteitä, kipupisteitä, selviytysmiskeinoja ja mielen defenssejä miesten väistellessä tienvarsipommeja niiden armotta tuhoa ja ruumita tuottaen räjähdellessä sotatanterella. Taistelukuvaukset eivät kuitenkaan ole kirjan kantava pointti. Sotaa ei glorifioida, ei paineta voitoseppeleitä kutreille eikä liioin siilitukille eikä kunniamitalisade sädehtien putoile taivaalta. On kestettävä hiekka, pitkästyminen ja polttava kuumuus, hiki, jano sekä pelko, nuo sotilaan varjomaiset, kiinniliimautuneet seuralaiset.
On kohdattava se, minkä jätti taakseen siviilissä. On siirtymäriitin hetki, aika varttua nuorukaisista miehiksi. Kytkennät kunkin päähenkilön siviilielämään istuvat napakasti toiminnalliseen kerrontaan ja luovat lisäperspektiiviä alppijääkärijermujen sielunsyvyyksiin kokonaiskuvaa laajentaen.
Kaunis ja kaunistelematon sekä hienoviritteinen ja aidonoloinen teos!
"Komennuksen jälkeisinä vuosina jokainen heistä yritti muuttaa elämässään kaiken, kunnes muistot siitä toisesta, aikaisemmasta elämänjaksosta verhoutuivat väärään, keinotekoiseen valoon, ja he alkoivat itsekin uskoa, ettei mitään siitä kaikesta oikeasti tapahtunutkaan, tai ei ainakaan heille."
"Ja vaikka saisimmekin takaisin
tuon nuoruutemme maiseman.
emme enää tietäisi, mitä tehdä sillä."
E.M. Remarque
Länsirintamalta ei mitään uutta
Niinpä: ainoa taho, joka näissä revohkoissa aina voittaa, on ase- ja sotatarviketeollisuus, muutoin - omia tai vihollisia - aina molemmat ja kaikki häviävät.... Kiitos: ei länsi- eikä itärintamalta mitään uutta;
toivoo:
Hieno teos, vaikka koskee sotaa. Pääosassa on kuitenkin ihmismielet ja käyttäytyminen sotatilanteissa ja lopuksi traumasta selviytyminen.
VastaaPoistaMai! Tismalleen samaa mieltä Sinun ja osuvan postauksesi kanssa! Negatiivista kokonaisuudessa oli mielestäni ainoastaan kirjan kansi, joka on jokseenkin tyylitön ja epäonnistunut sisältöön nähden; siitä juohtui pikaisesti katsomalla mieleen vallan toisenlainen genre...
VastaaPoista