Seppo Ahti
meidän kaikkien Bisquitina tuntema, armoitettu sanansäilänheiluttaja ja sivaltelija, on kymmenen vuoden tauon jälkeen julkaissut parhaat pakinansa vuosien 2003 - 2014 annista. Vaikka hän Lukijalle osoittamassaan tekstissä aprikoikin tähän malliin:"Yksittäiselläkin kustantajalla on tarjolla lukuisia laillisia keinoja menettää rahansa, eikä pakinakokoelmien julkaiseminen ole ollut niistä lainkaan vähämerkityksellisin", epäilen vahvasti että tästä kokoelmasta kustantajalle bankrottin siemeneksi olisi...Pakinat alkavat Kunnian kentiltä tribuuttina pakinoitsija Ollin kulttihahmolle, Mustapartaiselle miehelle. Parrasta juoheasti aasinsillalla prof. Valtaojaan, musiikillisiin tribuutteihin vs. kirjallisiin plagiaatteihin päätyen Leif Segerstamin sinfonioihin. Todeten, jottei jälkimmäisten coveroinnista kannata edes unta nähdä, mies kun pukkaa uuden sinfonian ennen moisen yrityksen alkuparkaisunomaisten tahtien ilmoillekajahdusta.
Nollatoleranssista ote virtuoosimaista sanakarusellia:
"Suvaitsemattomuuden sanotaan lisääntyneen. On varmaan totta, että monet ovat havainneet kasvavaa nollatoleranssia. On kuitenkin yhtä todennäköistä, että monet eivät ole tätä suvainneet havaita. Tulisiko heidän, jotka ovat havainneet suvaitsemattomuutta suvaita niitä, jotka ovat suvainneet havannoimattomuutta, vai pitäisikö havannoittomuuttaa suvanneiden olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta havainneita?" Herkullista!
Viimeistä huutoa:
"Farmakopea on lahjoittanut ihmiskunnalle katumuspillerin, jonka tolkkuihinsa palannut daami voi nauttia selvittyään sinisiä etumuspillereitä nauttineesta herraseurasta. Jos pitää omaa henkeään ja terveyttään arvossa, öisessä ahvenanmaalaisessa nakkijonossa ei todellakaan kannata ruveta uhoamaan, että kaksikielisyys on rikkaus. Onko vanhemmuus hukassa vai voisiko ajatella, että se on vain pistäytymässä lähipubissa? Elämän alussa haetaan päiväkodista hoivaa, lopussa soitetaan että hoivakodista päivää, nyt olisi semmoisia ikävämpiä uutisia."
"Ei makiaa mahan täyeltä" on vanha viisaus ja epäilemättä parhaat nauruntirskahdukset, hymynvirneet ja hyvänmielentankkauksen kirja tuottaa varmasti asenteella & otteella luku per päivä, mutta omassa riemukkaiden ja desibelipitoisten prinsessasynttärijuhlien jälkeisessä hivenen nuukahtaneessa olotilassani ynnä tässä savisessa kelissä en malttanut lopettaa kesken kaiken, vaan jatkoin vimoisiin "Tässäpä tämä." sanoihin asti, jotka muuten tulivat yllättävän äkkiä vastaan. Rempseä ja kumartelematon kaamoksenkarkoittaja!!
Nostalgian kätköistä pullahti tämä aikanaan laveasti viljelty tokaisu:" Hyvää, sanoi Mustapartainen mies, päivää!"
Päivä pelastettuna:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti