"ILMASOTA ja kirjallisuus" ("Luftkrieg und Literatur, 1999), W.G.Sebald,
Tammi Keltainen kirjasto, 2014, 155 s., suomentanut Oili Suominen.
W.G.Sebald syntyi 1944 Wertachissa Saksassa ja kuoli auto-onnettomuudessa 2001. Tämä teos on kulttikirjailijan esseeteos, joka koostuu kahdesta osasta: Ilmasota ja kirjallisuus, Zürichissä pidetty luentosarja ("Eliminointitaktiikka on jokaisen ekspertin torjuntarefleksi, Stanislaw Lem, Imaginaarinen suure") ohjeistettuna ja "Kirjailija Alfred Andersch (Alfdred Andersch on saksalaisen kirjallisuuden terveimpiä ja omintakeisimpia kykyjä; kirjailijan itsensa laatima kirjan lieveteksti.")
"Toisen maailmansodan aikana liittoutuneet pommittivat yli 130:tä saksalaista kaupunkia, monet niistä maan tasalle. Kuusisataatuhatta siviiliä kuoli, ja seitsemän miljoonaa saksalaista menetti kotinsa. Silti Saksan kirjallisuudessa, kansakunnan muistissa, tuhoista on tehokkaasti vaiettu. Kollektiivisesta muistinmenetyksestä tyrmistyneenä, mutta samalla lumoutuneena Sebald pohtii, miksi." (Etulievelehti) "Kivimurskaa oli jokaista Kölnin asukasta kohti 31,4 kuutiometriä ja jokaista Dresdenin asukasta kohti 42,8 kuutiometriä." Luvut vetävät hiljaiseksi....
Pommitetun kaupungin keskeltä:"Näiden sortuneiden, tarkoituksettomiksi käyneiden asumusten vaiheilla saattoi myös nähdä ihmisiä, jotka etsivät soraan hautautuneiden tarvekalujen rippeitä, milloin poimien palasen peltiä tai teräslankaa sirpaleiden seasta, milloin keräten laudankappaleita kupeellaan riippuviin laukkuihin, jotka olivat kuin kasvikoteloita. Katottomien kauppahallien edustalla on tarjolla niukasti tavaraa: Tuossa levällään muutama jakku ja housupari, hopeasolkisia vöitä, solmioita ja kirjavia huiveja, tuonne oli kertynyt kaikenlaisia kenkiä ja saappaita, jotka monesti olivat varsin arveluttavassa kunnossa..."
Jos nyt Keltaiselta kirjastolta Dickerin ja Phillipsin jälkeen laatua ja asiaa peräänkuulutinkin, niin tässä sitä tuli tuutin täydeltä ja olen pakotettu nostamaan kädet ylös! Kiitosta vaan! Sotahistorian meillä kuuluessa Vaarin tontille ja Anderschin ollessa tuiki tuntemattoman, en pysty syvällisempään arviontiin, mutta Sebaldin tyyli kirjoittaa on tässäkin varsin kiintoisa. Oili Suomisen suomennos ja valokuvamateriaali raamittavat oivasti ja tyylikkäästi tekstiä!
Syntyjä syviä sulattelee,
syksyn taitteessa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti