Lars Pettersson on ruotsalainen elokuva-alan freelancer. Hän on tuottanut elokuvia, tv-sarjoja, dokumentteja ja reportaaseja. Hän on työskennellyt myös opettajana ja tuottajana Ruotsin televisiossa. Pettersson viettää talvet Norjan Koutokeinossa ja tämä on hänen esikoisteoksensa, joka on myyty Suomen lisäksi Ranskaan, Saksaan, Italiaan, Norjaan ja Viroon Sarjan toinen osa on valmisteilla."Tukholmassa koko ikänsä asunut apulaissyyttäjä Anna Magnusson on saamelaisäidin ja ruotsalaisisän tytär. Hän ei ole koskaan tullut pohtineeksi juuriaan tai sitä, miksi hänen äitinsä jätti sukunsa ja pohjoisen kotikylänsä Norjan Finnmarkissa. - Annan isoäiti on anonut häntä tulemaan raiskauksesta syyretyn serkkunsa Nils Mattisin avuksi. Isoäiti on epätoivoinen, sillä perhe ei tule toimeen ilman Nilsiä. - Teos vie lukijan syvälle saamelaisyhteisön omalakiseen maailmaan. Tarina sijoittuu Suomen ja Norjan rajan tuntumaan, tradition ja nyky-yhteiskunnan leikkauspisteeseen. Se kertoo, miten Finnmarkin lakia luetaan." (Takakansi)
" Koko kylä oli ilmeisesti loputon keskinäisten palvelusten ja vastapalvelusten, lahjojen ja vääryyksien verkosto, jossa asioita maksettiin ja hyvitettiin moniaalle haarautuvan maanalaisen muurahaispesän tavoin. -Oikeaa ja väärää, syyllisyyttä ja moraalia, lakia ja oikeutta koskevat kysymykset ratkaistiin muilla tavoilla. Ne saavat toisenlaisia ilmaisuja. ne tulkitaan historiallisen suodattimen läpi. Vääryyksien ja syyllisyyden muisto elää kaiken aikaa rangaistusten ja oikeuden rinnalla.
- Monet luulevat, että tuolla tunturissa tempoo lunta vain lauma poroja. Mutta ei se niin yksinkertaista ole. Se on koko elämä. Ymmärrätkö? Ei vain sinun elämäsi. Se on lastesi elämä.
Se on vanhempiesi elämä ja esi-isiesi elämä. Karjalauma on perintö, jonka jätät jälkeesi.
Se on sukupolvien uhraus ja työ. Verta ja kyyneleitä, jotka jätetään seuraavalle sukupolvelle.
Sitä on hoidettava ja vaalittava. Se on sinun tehtäväsi. Se mitä jälkeesi jää, elää tuolla tunturissa. Laumasta lapsesi näkevät, oletko ollut hyvä isä."
Saamelaisten seassa en ole ennen dekkariseikkailut, uudesta miljööstä heti kärkeen hatunnosto! Kun omaan työaikaiseen elämään säännöllisesti kuului nupin nollaus pohjoisessa, raukan rajoilla, herätti Pettersson nostalgisen mukavia muisteluksia ja mielleyhtymiä lukuisten Suomen Lappiin ja Varangerista läpi Pohjois-Norjan suuntautuneiden vaellus- kalastus- hiihto- ja turistireissujen tiimoilta. Kirja avasi saamelaisuuden, sen omaleimaisen kulttuurin ja tapojen, Finnmarkin sisäisten lakien ja niiden törmäyskurssin Norjan vastaavien kanssa sekä elintärkeän porotalouden, porolaumojen ja -tokkien, mittavia merkityksiä ollen näin myös kiinnostava tietopaketti. Luonto- ja ympäristökuvaus on taidokasta pitäen sisällään Lapin talvisen sinisävyisen ja -valoisen pakkasissa kimmeltävän avaran luonnon ja hyisen kylmyyden haastavuuden, sen ainutlaatuisen kauneuden.
Itse juoni ei päätä huimaa, muttei se tässä kerronnallisessa vahvuudessa muodostunut heikkoudeksi. Päähenkilöllä ja muilla asianosaisilla oli riittävästi lihaa luiden ympärillä: millään muotoa kokonaisuus ei jäänyt torsoksi. Läpikotaisin kaunista kerrontaa; Koutokeinoa sisältäpäin katsottuna ja lukijalle elävästi välitettynä. Jotenkin koruttomasti tosi!
Saamelaiskulttuurissa ja selkosilla
samoili:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti