"Taisteluni. Neljäs kirja / Min kamp. Fjerde bok" - ex Libris...

"Taisteluni.  Neljäs kirja", Karl Ove Knausgård, Like Kustannus Oy, 2014,
 534 s.,  suomentanut Katariina Huttunen.

 Knausgård alkaa olla jo vanha tuttu, löytynyt, löytänyt ja vakiinnuttanut lukijakuntasa.
Eellinen, "Kolmas Kirja" kolahti jo kokolailla, käänsi knausgårdilaiseksi...  Taisteluni - neljäs kirja keskittyy Karl Oven lukuvuoteen opettajana kalastajakylässä Pohjois-Norjassa vimmaisina tavoitteinaan päästä eroon poikuudesta ja tulla kirjailijaksi.  Nuorelle miehelle tavoitteita tuossa kerrakseen...

Katkelmia: "Voi tämä laulu nuoresta miehestä joka rakastaa nuorta naista. Onko hänellä oikeus käyttää sellaista sanaa kuin rakastaa? Hän ei tiedä mitään tytöstä, hän ei tiedä mitään itsestään. Hän tietää vain sen, ettei ole koskaan tuntenut yhtä voimakkaasti ja kirkkaasti. Kaikki tekee kipeää, mutta mikään ei tunnu niin hyvältä. Voi, tämä on laulu siitä kun ihminen on kuudentoista ja istuu bussissa ja ajattelee tyttöä, sitä ainoaa, tietämättä, että tunteet muuttuvat hitaasti vaimeammiksi ja heikommiksi, että elämä, se joka on nyt niin suuri ja valtava, vääjäämättä muuttuu yhä pienemmäksi, kunnes siitä tulee käsiteltävä suure, sellainen, joka ei tee yhtä kipeää, mutta toisaalta ei myöskään tunnu yhtä hyvältä."

On vimmaista viinanjuontia ja häröilyä. "Miksi he eivät juoneet? Miksi kaikki eivät juoneet? Alkoholi tekee kaikesta suurta, se on tuuli joka puhaltaa tietoisuuden läpi, se on aaltoja jotka lyövät ja metsiä jotka huojuvat, ja sen lähettämä valo kultaa kaiken mitä ihminen näkee, jopa rumimpaan ja vastenmielisimpään ihmiseen tulee sen avulla jotakin kaunista, tuntuu kuin kaikki vastaväitteet ja kaikki arvostelu pyyhkiytyisivät pois yhdellä ainoalla valtavalla kädenliikkeellä,
se on anteliaisuuden huippu, tässä on kaikki kaunista, siis kaikki. Miksi kieltäytyä siitä?"
Ja sitten perään herääminen, auta armias: seuraa ankara ahdistus moralisine syyllisyydentuntoineen.

Knausgård nakuttaa tässä hienoviritteistä, suorastaan virtuoosimaista tulkintaa elämän tarkoituksen etsinnästä,  nuorukaisena olemisen "sietämättömästä kepeydestä" ja riemusta, tuskasta ja Weltschmerzistä. Eräänlaista "country-noiria" on  aistittavissa.  Kerronnan rauhallinen poljento herkistää pinttyneen ja paatuneenkin lukijan, joka suostuu päästämään kirjailijan iholleen, jollei  paikoitellen peräti sen alle. Ihailtava temppu!
Katariina Huttusen suomennos on jälleen tässäkin osassa mainio.

Kirjailijaksi Knausgårdia näillä ansioilla on syytä kutsua & se poikuuskin tulee menetettyä ihan teoksen viimeriveillä...

Kuten äskettäinen  nuorukainen, joka  koulunpihalta eteeni kaverilauma perässään kädet levällään ja hiukset hulmuten, riemukkaasti nauraen ja liki syliini pelmahtaen kiljaisi :"Isona mä valloitan koko maailman!"

Sekä Knausgårdin kirjalliselle jatkolle että Neljännen kirjan ikäiselle koulupojalle,

Onnea matkaan: