"Lapsisotilaan kyyneleet", Jarkko Stenius, Like Kustannus, 2020, 257 s.
Jarkko Stenius (s. 1972) kuvasi omaelämäkerrassaan Nyrkkisankari (Like 2015) kovaa tietään Ranskan muukalaislegioonasta thainyrkkeilyn kansainväliselle huipulle ja lopulta mielenrauhan löytämiseen. Lapsisotilaan kyyneleet on Steniuksen kolmas toimintaromaani." (Lievelehti)
"Väkivallan ammattilaiset ihmiskaupan jäljillä. Entinen palkkasoturi Jake ja hänen lähimmät taistelutoverinsa Thaimaasta matkustavat Sierra Leoneen pelastaakseen lapsisotilaaksi myydyn pienen pojan. Venäläisen rikollisryhmän Brigada Grigorin johtaja janoaa takaisinmaksua Jaken tiimille. Myös kiinalaisen triad-mafian jäsenet ovat koston perässä.
Alun perin suoraviivaiseksi ajateltu pelastustehtävä osoittautuu odotettua mutkikkaammaksi. Lopulta pelastajat joutuvat kohtaamaan oman väkivaltaisen menneisyytensä - tai loppunsa." (Takakansi)
Jarkko Stenius ja hänen actionia tihkuvat dekkarinsa ovat olleet luottokesälukemista jo parin aiemman ilmestyneen muodossa eli
Bangkokin veritiikerit 2018 ja Lohikäärmeen luola 2019, joista totesin:
- Kaikki tämä saattaa kuulostaa yksinomaan kornilta tai jopa luotaantyöntävältä ja saattaisi sitä ollakin, ellei Stenius tietäisi ja tuntisi läpikotaisin sitä, mistä kirjoittaa...
Eikä hän petä lukijoitaan tänäkään kesänä!
Teos sisältää vauhdikkaat ja tiivistunnelmaiset osat: Kannibaaliarmeija, Krokotiilijoki, Totuuden hetki ja Miinakentällä. Stenius marssittaa viidakkoon useampia toimijaryhmiä ja pelastajajoukkion, jonka keskinäiset yhteydet ja siteet ovat monimuotoiset ajan takaa. Toimintaympäristönä sekä Sierra Leone, levoton maa, jossa puhutaan n. 25 eri kieltä että Liberia.
Kyseisillä huudeilla ei ole ennen tullut viidakossa rymyttyäkään boakäärmeitä ja ahnaiden krokotiilien ammottavia kitoja väistellen, vaan kukapa kunnon tyttö jännittävää, ykkösluokan seikkailua voisi vastustaa, varsinkin kun tarkoitus on hyvä ja jalo?
Stenius nostaa jälkipuheessaan esiin tärkeän ja moraalittoman epäkohdan,
jota ei voi hyväksyä: lapsisotilaat ja toteaa, että heidän käyttämisessään on jotain käsittämättömän pahaa. Kaikki mitä siihen liittyen kuvasin, on tapahtunut oikeasti paljon pahempana. Jotkut kuvaamistani henkilöistä ovat todellisia hahmoja,
joihin tutustuin Ranskan muukalaislegioonassa, tai mukana on heidän piirteitään.
Nuorimmat lapsisotilaat ovat viisivuotiaita. Entäpä miksi heitä kannattaa käyttää? He ovat helposti manipuloitavia. He kelpaavat hyvin kilviksi, etulinjaan.
He ovat helposti korvattavissa olevaa materiaalia. He eivät pelkää. He eivät vaadi palkkaa. He syövät vähemmän. Argumenttinsa kullakin ja se siitä onnellisesta lapsuudesta...
- Valeriya seisoi raskaasti hengittäen sademetsässä. Kylkeen sattui eikä hänellä ollut hajuakaan siitä, missä hän oli. Hän tajusi vain, että metsän pimeys oli imenyt hänet sisäänsä kuin musta aukko, joka söi ihmisiä elävältä. Tulitus oli tauonnut ja Valeriya kuuli kaskaiden sirityksen. Puustosta kuului apinoiden kurnutusta - tai ehkä lintujen - hän ei ollut varma. Hän mietti, oliko koskaan ollut yhtä peloissaan. Kyllä monesti. Lapsuudessaan.
Hän havahtui nykyhetkeen - todellisuuteen, joka oli kuin suoraan hirveimmästä painajaisesta - mutta kieltäytyi vaipumasta epätoivoon. "Sinä olet soturi, ja soturit eivät kuole, koska heidän henkensä ei murru."
Juoni etenee kompastuksitta, ja matkan varrella selkiytyvät myös lukuisten toimijoiden asemat porukoissa ja heidän elämänkulkujensa kohtaamisviivat,
eikä luonnon kuvauskaan jää hunningolle, lapsipuolen asemaan.
Erikoispisteet heruvat vauhdikkaan menon ja kerronnan lisäksi vahvan roolin luomisesta Valeriyalle taistelijana pistooli kädessä ja machete toisessa miesten rinnalla ja lapsisotilaiden dilemman ratkaisemattomuuden esiinnostamiselle!!
Aina ei - etenkään näinä aikoina ja näillä helteillä - tarvitse pähkiä syntyjä syviä vaan on hauskaa vaihteeksi sukeltaa tuntemattomille vesille, heittäytyä hurjaan ja huimaan menoon ja meininkiin, jossa ilma on sakeanaan testosteronin turahduksia; tätä lukiessa ei totisesti pitkästy! Ensi kesäksikin on jo luvassa jännitystä, vauhtia ja vaaratilanteita, joten...
Kuten sanonta kuuluu:
Hurja reissu, mutta tulipa heitettyä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti