"Punainen myssy", Kirsi-Klaudia Kangas, Väyläkirjat 2017, 143 s.
"Kirsi-Klaudia Kangas (s.1959) Tässä teoksessaan Pohjois-Lapissa reilut parikymmentä vuotta asunut kirjailija kuvaa elävästi Ruijan karua luontoa ja
sen karaisemia ihmisiä. Tarinaa värittävät kirjailijan piirrokset."
"Kalastusalusten sijaan vuonolla seilaa enimmin vain huviveneitä sekä uskollinen, kellontarkka pikavuorolaiva Hurtigruten eli Hurttiruutta. Se on näiden seutujen nopein ja helpoin tapa matkustaa kaupungista toiseen. Se tuo koululaisia ja opiskelijoita viikonlopuiksi kotiin ja vie sitten taas takaisin, kunnes erään kerran he eivät enää palaa. Suuri maailma ottaa heidät sykkivään syliinsä.
Kirsi-Klaudia Kankaan pienoisromaani Punainen myssy on tarina Eilifistä, kväänistä, joka viettää rutiinien ohjaamia eläkepäiviään vaimonsa Gudridin kanssa puuttomalla Jäämeren rannalla. Kylän esikuvana on Ekkeröy Finnmarkissa. Kalastus tarjosi aikoinaan kyläläisille työtä ja elantoa, mutta kun kalatehdas sitten lopetti toimintansa, kylä hiljeni.
Kesällä väriä ja elämää tuovat turistit, joita paikalle houkuttelee Jäämeri,
lintu-tunturi ja karun kaunis luonto. Nuori saksalainen valokuvaaja tunkeutuu Eilifin maailmaan. Hänen kauttaan Eilif joutuu vastatusten menneisyyden haamujen kanssa. Viha, pelko ja syyllisyys nousevat voimakkaina esiin ja ravistelevat miehen maailman uuteen järjestykseen." (Takakansi)
Tämän myssyn maantieteellinen sijainti on yksi rakkaimpia seutuja elämässäni. Olemme kahdestaan ja perheen kera matkailleet ja majailleet Varangerilla useampaan kertaan eri tavoin: sekä asuen paikallisen kalastajatuttavan Båtsfjordissa sijaitsevassa talossa ja asuntovaunulla sekä telttaillen.
Vierailleet hänen ja aprikoosinvärisen villakoiransa luona iän ja leskeyden myötään tuomassa kaupunkiasunnossa Vadsøssä. Aina ja joka kerralla nauttineet kauniista maisemista ja luonnosta, kalastaneet ja uineet, meloneet kanootilla Jäämeressä, ihailleet suokukkojen tepastelua ja tähyilleet merikotkien uljasta kaartelua taivaalla, väistelleet lammaslaumoja ja ihmetelleet lahdella näkyneiden valaiden vesipatsaita, uineet ja voineet hyvin. Ja hyväksi lopuksi ajelleet kotiinpäin Norjan Pohjoisrannikon hulppeissa vuonomaisemissa Skibøtnin kautta Kilpisjärvelle...
- Tämä harmaa talo on Sildosen pariskunnan elämän keskipiste, jota ei suuren maailman meno isommin tavoita. Eivät Sildoset koe asuvansa mitenkään syrjässä mistään. Kaupat ja virastot vain ovat syrjässä heidän keskuksestaan.
Tässä neljänkymmenenkahdeksan neliön maailmassa kaikki on tutuksi muokkautunutta, turvalliseksi painunutta ja itsestäänselvästi toimivaa. Pienimmillekin esineille on ajan kuluessa löytynyt järkevät paikkansa.
Tulitikut, kenkälusikka, sokeripihdit, radion virtanappula, avainnaula, leipä komerosta ja luuta eteisestä löytyy vaikka pilkkopimeässä. Kaikki se kuuluu pariskunnan reviiriin.
- Lumimyrskyjen varalta Sildosten ulko-ovi aukeaa viisaasti sisälle päin, kuten muissakin täkäläisissä taloissa. Gudrid on varannut muonaa kotiin reilusti,
sillä talvimyrskyt voivat äksyimmillään tukkia tiet ja katkoa sähköt päiväksi tai muutamiksi. Avoimesta merestä nousee harmaata, hyistä huurua, joka toisinaan himmentää koko maailman näkyvistä. Huuru jäätyy vähitellen kookkaiksi neulakiteiksi kaiken sään armoilla olevan pintaan. Sopivan ilmanalan vallitessa kiteet kasvavat kerros kerrokselta viiman suunnan mukaisesti viistoon. Kasvettuaan tarpeeksi kookkaiksi, ne varisevat, putoavat tai kaatuvat hienoisesti helisten. Lopuksi koko kylä kuortuu yhdeksi massiiviseksi lumi- ja jääveistokseksi. Sen keskeltä nousee piipuista kohti korkeuksia ohuina juovina savua, kuin rukouksia tulevan kesän puolesta...
Tämän vallitsevaan hellekelin erinomaiseksi viilentäjäksikin sopivan helmen, pienen-suuren kertomuksen, lukuilosta ja sen herättämistä kokemus- ja seikkailurikkaista muistoista olen lämpimän kiitoksen velkaa bloggaajalle Kirjarakkautta blogin Kirjarikas elämäni takana. Kiitos & kumarrus!!
Kirjarakkautta laatimaan avaavaan postaukseen ja sen oivaltavaan analyysiin sekä kehuihin kirjan annista ei minulla mitään lisättävää vain pontevia päännyökkäyksiä: - Nojatuolimatkoillehan onneksi pääsee koska vain!
Voi, se luonnon - ja kielen - kauneus....
Konkka on kotona
miehet on mettässä
oma nimi kirjassa
oma nimi kirjassa
P.S. Vahvennnoksia klikkaamalla löydät tavan mukaan halutessasi lisätietoa ao. asiasta:)
Gudridin ja Eilifin myötä myssyn teeman mukaisesti muistojen poluille eksyi ja
Varangerilla arjen ulottomattomissa onnellisena vaelteli:
Voi miten ihanaa, nyt sinäkin luit tämän! Eikö ollutkin aivan hurmaava romaani? Tämä on niitä kirjoja, jotka haluaisi hankkia ihan omaan hyllyyn ja lukea vielä monta kertaa uudestaan, vaikka nythän lainasin sen vain kirjastosta. Voin vain kuvitella, miten upeita reissuja teillä on ollut noissa maisemissa! ❤ Varmasti kirjassa oli sinulle paljon tuttua tunnelmaa. Tämäntyyppisiä kirjoja lukisi mielellään enemmänkin, jos vastaan tulisi 😊
VastaaPoistaKiitos Sinulle, Kirjarakkautta: nimenomaan hurmaava!
PoistaJa herätti paljon positiivisia muistoja.
Lisäksi tuo mainitsemani kalastajapari oli hyvin samankaltainen kuin Gudrid ja Eilif: pienehköjä, hoikkia ja ahavoituneita, sympaattisia ihmisiä, joiden silmistä loisti elämänmyönteisyys ja hyväntahtoisuus:)
Kyllä vaan olisi tälläiselle pienimuotoiselle ja hienoviritteiselle kirjallisuudelle lukuhalukkuutta enemmältikin, etenkin kun tässä teoksessa sekä luonnon- että ihmismielen kuvaus olivat seesteisessä balanssissa:)
Tulipa heti matkakuume Hurtigrutenille. Pohjois-Norjassa voisi kierrellä. Meillä on yksi naapuri, joka käy joka vuosi ajelemassa Pohjois-Norjassa. Ikää alkaa olla jo lähemmäs 90. Ennen yhdessä miehensä kanssa. Miehen kuoleman jälkeen on ajellut yksin.
VastaaPoistaKiitos Mai! Samaa oireilua oli havaittavissa täälläkin teoksen tiimoilta esille putkahtaneena.
PoistaPelkästään positiivisia kokemuksia olen laivareitistä kuullut ja on vaivatonta kuvitella sen viehättävyys. Risteilyjä löytyy parin päivän ministä liki kaksiviikkoisiin.
Mutta: se mikä ei ole takanapäin, voi olla vielä edessäpäin;)
Myös autoilevan rouvan, jolle pisteet pirteydestä ja sinnikkyydestä mieltymyksen ymmärrän hyvin, upeita vuonoja ja maisemia...