Jorge Zepeda Patterson: "Kuolema kelloa vastaan/ Muerte contrarreloj" - ex Libris...

"Kuolema kelloa vastaan", Jorge Zepeda Patterson, Minerva Kustannus Oy, 2020, 390 s., suomentanut Mila Lahdenpohja.

"Jorge Zepeda Patterson  (S.1952) on meksikolainen kirjailija ja toimittaja.
Hän on toiminut useiden meksikolaisten sanomalehtien päällikkönä. Nykyään hän on Meksikon johtavan uutissivuston päätoimittaja ja kirjoittaa kuudessatoista lehdessä julkaistavaa viikoittaista kolumnia.
Esikoisromaani Los corruptores oli Dashiell Hammet Awardin finalistiehdokas vuonna 2013, ja hänen toinen romaaninsa Milena o el fémur mas bello del mundo sai Planeta-palkinnon vuonna 2014. Pattersonin aiemmat romaanit ovat olleet arvostelumenestyksiä ja ne on käännetty kymmenille kielille.
Hänen jännitysromaaninsa Kuolema kelloa vastaan on hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa. (Lievelehti)

                                                  C Sashenko Gutierrez


"Ranskalainen Marc Moreau on pyöräilyjoukkueensa avainhenkilö.
Yksitoista vuotta hänen tehtävänsä on ollut tukea kilpailuissa parasta ystäväänsä ja joukkueen ykkösmiestä Steve Panataa. Marcin avulla Steve on matkalla kohti viidettä Tour de France -voittoaan. Tällä kertaa Ranskan ympäriajo kuitenkin muuttuu veriseksi taisteluksi, kun joku ryhtyy eliminoimaan kilpailijoita yksi kerrallaan. Kaikista osallistujista tulee epäiltyjä.
Ranskan poliisi tarvitsee kilpailijoista sisäpiirin tietoa ja pyytää Marcin apua murhaajan selvittämiseksi. Kilpailun edetessä niin epäiltyjen kuin mahdollisten voittajienkin lista lyhenee lyhenemistään. Ja uhka Marcia ja Steveä kohtaan kasvaa etappi etapilta. Kuka haluaa voiton hinnalla millä hyvänsä?
Kehen Marc voi luottaa? Ketä hänen tulisi suojella? Kun maaliviiva häämöttää,
on Marcin päätettävä mitä hän on valmis riskeeraamaan voiton, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden takia." (Takakansi)

Voi hurja: uusi kirjailija ja kilpapyöräilyn maailmaan sijoittuva dekkari, tätä ei voi ohittaa! Kesäkelien vielä nyt ollessa kauneimmillaan niin, mitäpä muuta tyttö keksisi kuin hypätä pyörän selkään ja suunnistaa tuntemattomille tienoille polkemaan kuinkas ollakaan kylmiltään itse Tour de Francea ja rohkeasti sujahtamaan kilpapyöräilyn oudonkiehtovaan maailmaan hikoilemaan ja puuskuttamaan. Kenelle kuuluukaan maillot jaune? Mitä ovat kuuluisa ja pelätty bonkkaus ja jour sans, kammottava hetki jolloin pyöräilijan energiavarat tyhjentyvät, annus horribilis, pavé, de transicion etc.? Nippu uusia termejä ropisi makusteltaviksi ja opittaviksi.

Marc "Hannibal" Morea:   - Päädyin pyöräilijäksi - niin kuin monet päätyvät toimistovirkailijaksi tai kaupan kassaksi - koska se oli minulle kuin pelastusrengas, keino pysyä pinnalla virtaavassa vedessä. Isäni oli ranskalainen sotilas, joka vietti vuosia komennuksella milloin missäkin Latinalaisen Amerikan suurlähetystössä . Ennen kuin ehdin täyttää yhdeksää vuotta, isäni erosi äidistäni, bogotalaisesta naisesta, jolla oli perulaiset juuret ja varaton perhe. 
Siitä lähtien vietin kesäni Alpeilla, jonne isäni oli vetäytynyt eläkkeelle ja muut vuodenajat Medéllinin esikaupunkialueella. Äitini uuvutti itsensä sairaanhoitajan työvuoroillaan kahdessa eri sairaalassa ja jätti minut elämään hylätyn lapsen arkea.  - Todennköisesti olisin ennemmin tai myöhemmin päätynyt johonkin kaupunginosaani terrorisoivista nuorisojengeistä, ellei pyöräily olisi pelastanut minua...

Steve Panata: oli 21-vuotias, kun minä olin 23. Steve oli täysin pumpulissa kasvanut ja lellitty ainoa lapsi, jonka vanhemmat olivat kuuluisia asianajajia 
Santa Fessä, New Mexicossa. Hänen vanhempansa tukivat poikansa pyöräilyinnostusta, he auttoivat ja hankkivat valmentajiksi puoliammattilaisia, 
kun Steve päätti osallistua kansallisiin nuorten kilpailuihin. Hän voitti kaikissa kilpailuissa ylivoimaisesti, vaikkakin aina tukijoukkojen ympäröimänä. Ensi alkuun suojelijat olivat hänen vanhempansa palkkaamia, sittemmin kultapojun potentiaaliin ihastuneet sponsorit hoitivat rahoituksen.

Ystävyydestä:- Joskus mietin, sinetöimmekö vahvan ystävyyden siteet suojelemalla toisiamme tällä tavoin  uran alkutaipaleella, mikä sittemmin määritti niin vahvasti elämäämme. Minun mielestäni kyllä. Vielä vuosia myöhemmin kaiken jälkeen uskon, että varauksettomassa ja vankkumattomassa kumppanuudessamme oli jotain aitoa ja syvää heti ensi hetkestä lähtien.

Kova on kilpaurheilun maailma: juonittelua ja taktikointia, mutta myös yhteisöllisyyttä ja kaveruutta tarjoava! Kilpapyöräilyn maailma oli minulle entuudestaan  muutamaa ruudulla vilahtanutta kuvaa ja luettua nimeä kuten Lance Armstrong lukuunottamatta totaalisen vieras.
Liisa-Ihmemaassa - ilmiö on siis lievä ilmaisu sille tunteelle ja uteliaisuudelle,
jolla tarmokkaasti polkaisin matkaan.

Pattersonin teksti on miellyttävälukuista ja juoni kulkee rauhallisesti etappi etapilta sävyjään tummentaen. Marcin ja Steven ystävyys, veljeys on taitavasti ja herkästikin kuvattu, kuin myös pyöräilijäkaartin osin keskenäinen solidaarisuus ja avunanto sekä osin verenmaku suussa vihollinen vihollista vastaan taistelu.  Naiskauneutta tuo kuvioihin Steven kiiltokuvamainen,venäläissyntyinen huippumalli Svetlana yllättävine paikalle sinkoiluineen.  Ytyä sen sijaan löytyy persoonaltaan varsin kiinnostavasta, määrätietoisesta, ronskista ja sympaattisesta Fionasta, Kansainvälisen pyöräilyliiton teknisten tarkastajien päälliköstä, Marcin ystävästä, liittolaisesta, vankkumattomasta tukijasta ja rakkaasta.

Ihan mukava ja raikas dekkaristituttavuus, joka kuljettaa Sinut ei suinkaan silkalle leppoisalle nojatuolimatkalle Alppien maisemiin pilviä ja laaksoja bongailemaan, vaan huhkimaan hiki hatussa pohkeet maitohapoilla ylös jyrkkiä ja vielä jyrkempiä rinteitä ja toisaalta suhauttamaan alas tuulta nopeammin tukka taipuen yrittäen tasapainoitella sisäreunoilla jyrkillä, kiemurtelevilla myös teiksi kutsutuilla poluilla.

Satulaan reippaasti hyppäsi huikaten kuin entinen tyttö Sammaltunturin laella sukset jalassa:

munaks & menoks: