Fernando Pessoa: "Minä, aina vieras" - ex Libris...

"Minä, aina vieras", Fernando Pessoa, Osuuskunta Poesia, 2016, 153 s., suomentaneet Janne Löppönen & Harry Salmenniemi.

Portugalilainen Fernando Pessoa (1888-1935) tunnetaan erityisesti heteronyymeistään eli erillisistä kirjoittajapersoonistaan. Minä, aina vieras keskittyy ensisijaisesti Pessoan omalla nimellään kirjoittamaan runouteen,
jota ei ole aiemmin juurikaan suomennettu. Ajallisesti valkoima ulottuu Pessoan nuoruusvuosista viimeisiin elinpäiviin eli v:sta 1911 vuoteen 1935. (Takakansi)

Pessoalta on ilmestynyt aiemmin suomeksi kaksi runovalikoimaa, Hetkien vaellus  (1974, suom. Pentti Saaritsa) ja En minä aina ole sama (2001, suom. Pentti Saaritsa), sekä proosateokset Anarkistipankkiiri"  (1992, suom. Sanna Pernu) ja Levottomuuden kirja (1999, suom. Sanna Pernu).

Runot ovat samalla aukeamalla sekä portugaliksi että suomennettuina ja teoksen lopusta löytyy kokoelman sisällysluettelo heteronyymeittäin. Teos alkaa  Janne Löppösen laatimalla  tervetulleella kirjailijaa ja hänen tuotantoaan varsin tyhjentävästi avaavalla esipuheella, johon kannattaa tutustua, ja jossa hän kertoo Pessoan tekstien jaosta "ortonyymisiin" ja heteronyymisiin" ja  kuvaa Pessoan etäänyttettyä minuutta tällä runolla:

Runoilija on teeskentelijä.
Hän esittää niin hyvin osansa
että teeskentelee myös sen tuskan
jonka hän tuntee todella.
(suom. Pentti Saaritsa)

-  Runossa kuvattu teeskentely on itsen näkemistä toisena, jaettujen tunteiden tarkastelua etäisyyden päästä. Ilman etäännyttämistä runous olisi helposti vain vaivautunutta tunnemössöä, jota ensimmäiset teini-iän runot usein ovatkin.
On myös esitetty, että jokainen taiteilija on teeskentelijä, koska ilmaistakseen itseään hänen on käytettävä välinettä, oli se sitten kieli, ääni tai värit. Pessoa vain vei tämän prosessin pidemmälle kuin muut ja toiseutti itsensä moneksi.
(Janne Löppönen, esipuhe)

Richard Zenith erottaa Fernando Pessoa-nimisen runoilijan takaa seitsemän runopesoonaa  tai aspektia: 1) Rationalisti, 2) Eksistentialisti, 3) Kokeilija, 
4) Nationalisti, 5) Esoteerikko, 6) Kansanrunoilija ja 7) Erottinen runoilija.
Varmaa on, että Pessoa on monisyinen ja -tasoinen ja että hänestä riittää moneksi:

-  Jokainen kokemus ja unelma,
kaikki mikä päättyy tai raukeaa,
on kuin parveke joka avautuu
vielä jonnekin toisaalle.
Juuri se on kaunista. (s. 25, Tämä)

-  Nauravia väreitä
nukkuvan veden pinnalla.
Miksi teinkään unelmista
ainoan elämäni?  (s.723)

- Vanhoja ja suuria ovat tähdet.
Vanha ja pieni on sydän ja sisältää
enemmän kuin kaikki taivaan tähdet.
Vailla tilaa se on avaruutta suurempi. (s. 105)

- Samanaikaisten muistojen usva
(vaalea kotiopettajatar hiljaisissa puutarhoissa)
Kaikki on muistoissani auringon kultaa ja silkkipaperia...
Ja lapsen vanne pyörii ohi miltei hipaisten minua... (s. 131)

- Vaikken koskaan saisi kunniaa eikä rakkaus
tai ansaittu arvostus tulisi osakseni,
minulle riittää että elämä on elämää
ja että elän sitä. (s. 111)


Arvio teoksesta myös: Henry Nerg, 3.7.2016, kirjallisuuden opiskelija Jyväskylän yliopisto.

Itse asiassa en osaa enkä halua tarkemmin analysoida, mikä Pessoan tuotannossa miellyttää ja kiehtoo. Miksi hän tuntuu omalta? Jotkut asiat vain ovat niin kuin ne ovat...

Ehkäpä siksi, että tuo itsestään etäännyttämisen tunne joskus koskettaa kepeästi ja kipeästikin perhosen siiven lailla... Muistoissani  on myös auringon kultaa ja silkkipaperia.  Että elämä on elämää  riittää vallan hyvin. On suurenmoista  elää sitä kaikkinensa.