tiistai 6. lokakuuta 2015

"Perkele" - ex Libris...

"Perkele", Joonas Konstig, Gummerus, 2015, 586 s.  Yksinkertaisuudessaan tyylikäs,
hevinomaisen tummanpuhuva, kultakirjaiminen kansi on graafikko Jussi Karjalaisen käsialaa.

"Joonas Konstig  (s. 1977); Perkele on hänen neljäs teoksensa. Se oli ensikosketukseni kirjailijan tuotantoon ja  Konstig osoittautui varsin plusmerkkisesti originelliksi tuttavuudeksi.


 

"Ysiluokan päätteeksi koulun työryhmä esitti musikaalin, Reko pyysi Miikkaa soittamaan ykköskitaraa. Se oli Rekon viimeinen muistikuva Miikasta: sen ilme silloin. Se oli vähän kuin olisi sanonut koulun harmaimmalle tytölle tuutsä tanssimaan. Parikymmentä vuotta myöhemmin Miikka on Kris Liedes, maailmankuulun hevibändin solisti, jolla on skenen hulluimmat fanit, huvila Losissa ja Lemmyn numero puhelimessa. Reko on Afganistanin veteraani, jonka elämässä ei ole sodan jälkeen tapahtunut mitään. Kun puhelin soi, Reko lähtee Miikan niin sanotuksi turvamieheksi
Total Warin maailmankiertueelle. Elämä on yläaste plus raha." (Kustantaja)

Metal Hammer: Mikä on suomalaisen metallin salaisuus? Kris: Se on perkele.
Metal Hammer: Tunnen tuon sanan. Mitä se tarkoittaa?
Kris: Se tarkoittaa sitä, että vastustaa toisen yritystä kontrolloida sinua. Täysi vapaus,
ei konformismia, tee mihin uskot, perkele. Meillä on yhä se. Suomihan on nuori maa.
Me emme ole vielä edes piikanneet. Me olemme vasta laskeutuneet puusta. (Lievelehti)

Selkis!! Minulle uusi kynäniekka ja liki uppo-outo teema miinus anno dazumal tuntemani
yksi Hanoi Rocksin innokas roudari vs. Amigon lanseeraama kurkistusaukko Metal/Alternative-genreen. Siispä: teos tiukasti hyppysiin ja uteliaasti matkaan. Perkele on kaksiosainen;
ilmeikkäästi ja paljonpuhuvasti nimetyt: Osa I:  Binge ja Osa II Purge.

Alkuun räväytetään sivukaupalla hevimetallibändi Total Warin räyhäkästä menoa ja soitantaa, silmitöntä häröilyä ja sekoilua menestyksen huimassa, vauhtisokeassa nousukiidossa, liitoa kovaa ja korkealta... - En mä oo paha ihminen, mä oon vaan huono ihminen - ja jos se siihen tämähtänyt, hyytynyt olisi myös lukeminen! Kirjailijan ilmaisu kiehtoi ja kerronta kulki kaikkine rosoineen kohti, tekisi mieli sanoa juurevaa, kaunokirjallista kasvu- ja kehitystarinaa. Tämä on kertomus paitsi Total Warista, ennen kaikkea etsimisestä, yksinäisyydestä, ylpeydestä, kuolemasta, mutta myös löytämisestä, kohtaamisesta ja rakkaudesta. Siitä kaikesta, mikä meitä ihmisinä koskettaa.

Kirjailija lataa rouheuden, ronskiuden ja slangin väliin myös herkkää, lyyrisenomaista dialogia esim. Annan ja Rekon kesken eikä ole suinkaan sokea kuvatessaan maailmaa sisältäpäin, pikku-Vilin perspektiivistä.  Jokin erityinen Konstigin tarkkasilmäisessä, huolellisesti havainnoivassa sanojen rytmikkäässä suoltamisessa, freesin jämäkkä ja pitävä ote henkilöhahmoihin, itse tekstiin ja kerrontaan loi keskittyneen, mielekkäänoloisen luku-uppouman.

Ensilehdeltä: "Hän tuntee ab esperto intohimojen olemuksen - sen että yksi palava kynttilä sytyttää kaikki muut." Giacomo Leopardi

Ilmaisuvoimainen teos on kohderymältään  ikäpolvisidonnaisuudesta vapaa: hevymetallidiggari ja mummo saavat siitä molemmat muhkean annoksen kelpo luettavaa ja aatoksensytykettä...
Konstig on kirjoittanut tyylipuhtaan, siistin ja kylmäksijättämättömän romaanin, jonka uskon ja toivon saavuttavan vaihtelevanikäisen lukijakunnan. Ja jos näin ei käy, niin johan on

"Perkele":

4 kommenttia:

  1. Kiitos hienosta kuvauksesta. Luulin tämän kirjan olevan aivan toisen tyyppinen, lähinnä niille nuorille hevareille suunnattu. Tai en ehkä ihan niin tarkkaan osannut luokitella. Mutta nyt tämä kiinnostaa entistä enemmän. Vaikka en ole ihan mummo enkä ihan nuori hevari :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi ja tervetuloa mukaan matkalle näille poluille jakamaan ajatuksia kanssani! Omalla mukavuusalueella on turhan helppo kölliä, olen yllättänyt itseni aika ajoin jupisemasta: ehei, tämä ei ole juttuni, mutta myös tarrannut niskasta kiinni, ravistellut ja onnistunut pinnimään yli rajojen. Huonon kirjan voi aina heittää sikseen, mutta hyvästä voi saada uusia, raikkaita ajatuksia ja mielihyvää, - vain jos lukee sen... Nuoret ja lapset ovat paitsi valtosin fiksuja ja kohteliaita myös upea ikkuna tulevaisuuteen:)

    VastaaPoista
  3. Minä olen aika vatsa oppinut rohkeammin kokeilemaan kirjoja ja jättämään kesken, jos ei miellytä.

    VastaaPoista
  4. Vasta parin viime vuoden aikana olen sisäistänyt se totuuden, jottei aika yksinkertaisesti riitä epämieluisaan kirjaan tahi muuhunkaan tuhrattavaksi, mutta töitä tuon sisäistäminen teetti urakalla... Siihen asti oli jäänyt kesken ainoastaan Rousseaun Émile eli kasvatuksesta, joka kirjanmerkki keskivaiheilla tököttäen ilkkuu hyllystä:)

    VastaaPoista