2015, 445 s., suomentanut Raimo Salminen.
Alice Hoffmanin mittavasta tuotannosta ja viidestä aiemmasta suomennoksesta huolimatta tämä oli minulle ensitapaaminen."Suositun amerikkalaisen kirjailijan Alice Hoffmanin (s. 1952) tuotanto tunnetaan erityisesti taianomaisista elementeistä ja vahvoista naishenkilöistä. Hoffman on kirjoittanut yli kaksikymmentä romaania,
ja hänen teoksiaan on käännetty yli kahdellekymmenelle kielelle
Monesti bestseller-listoilla loistaneen Hoffmanin teoksia on sovitettu myös Hollywood-elokuviksi. Hoffman asuu Bostonissa." (Lievelehti)
"Uusia pilvenpiirtäjiä nousee kaupungin ylle päivittäin, ja kuilu rikkaiden ja köyhien välillä syvenee. Vuoden 1911 New Yorkissa ajat muuttuvat nopeammin kuin sydän ehtii käsittää. Yksinäinen Coralie-tyttö kasvaa isänsä tiukassa valvonnassa Ihmeellisten asioiden museossa Coney Islandilla. Museon vetonauloja ovat muun muassa Perhostyttö, Susimies ja satavuotias kilpikonna. Coralie ui merenneidoksi naamioituneena omassa tankissaan ja kaipaa vapauteen, pois isänsä ankaran katseen alta.
Äärijuutalaisen yhteisönsä jättänyt valokuvaaja Eddie Cohen näkee linssinsä läpi New Yorkin valtavan kasvun mutta myös sen ongelmat: naisten ja lasten kaltoin kohtelun, työläisten surkeat olot, kaupungin pimeimmätkin kujat. Kun Coralien ja Eddien tiet kohtaavat keväällä 1911, kaaoksen keskellä syntyy toivo oman paikan, ja perheen, löytymisestä." (Takakansi)
Romaani pitää sisällään paitsi Coralien & Eddien karunherkät tarinat, uskottavaa ja kiintoisaa
New Yorkin 1900-luvun alkupuolen miljöö-, luonto- ja ihmisyhteisökuvausta kuin myös vallinneiden yhteiskunnallisten ja eri sosiaalisten ryhmien olojen teemoja. Savunkitkerän ja loimuavan elävästi kuvatuksi tulee Dreamland-huvipuiston tuhotuminen tulipalossa. Tekstiosuudet vaatetustyöläisten lakosta, johon osallistui n. 20 000 henkilöä ja Triangle Shirwaist Factoryn tulipalo ovat pysäyttäviä ja realistisia, suorastaan järkyttäviä. Järkyttäviä sikäkin, että vaikka tehdastyöläisten olot monin paikoin maailmassa on saatu kuntoon, muistamme hyvin uutiset Bangladeshissä pari vuotta sitten turvallisuuspuutteiden laiminlyönnin vuoksi sattuneista mittavista tuhoista. Työmaata riittää...
Teoksessa ruoditaan ansiokkaasti : Kuinka tiukasti joskus ammoin luodut mielikuvat, päähänpinttymät ihmisessä istuvat? Kuinka syvään ne mieleenperukoille ovat juurtuneet?
Kuinka kipeää ja työlästä totuuden kohtaaminen ja vääristyneiden, itsen totena pitämien mielikuvien oikaiseminen on... Kuin myös sitä, kuinka tärkeää rohkeus ja oman paikan löytäminen elämässä ovatkaan.
Hoffmanin vahvuus on paitsi historiateemassa, itse kerronnassa vain vilahtelevienkin roolihahmojen eläväksi luomisessa ja siinä, kuinka taitavasti hän saumattomasti yhdistää maagisuuden juonenkehräämiseen ja tarinaan etenemiseen ilman, että se synnyttää hörhömäistä sävyä tahi huhaa-mentalitettia. -Maagista! Risut: kahden eri tekstityypin käyttö oli epäonnistunut, häiritsevä, lukijaa aliarvioiva ja kyseenalainen tyylikeino. Siitä pitkä miinus. Mutta: Onnistuneen kannen tummanpuhuvuus lupaa sen, minkä sisältö pitää; tasokas teos!
"Olen kuullut kovien puhujien puhuvan, kuullut heidän puhuvan alusta ja lopusta. Mutta minä en puhu alusta enkä lopusta." Walt Whitman:" Laulu itsestäni"
Serentis tervetuloa! Ilahduin, kun tulit mukaan matkalle jakamaan kirjamieltymyksiä ja kokemuksia:)
Maagista alkanutta viikkoa:
Tämä oli ehdottomasti mielenkiintoinen matka New Yorkiin! Faktat soljuivat sujuvasti fiktion välissä ja toimivat tarinan käännekohtien tukena. Kansi tosiaan kuvaa kirjaa hyvin, siinähän se synkkyys on silmin havaittavissa kaiken huvituksen keskellä. Ilman kursiivin käyttöä kirja olisi ollut vielä parempi.
VastaaPoistaVillis, kiitos kommentistas! Ilahduin mukaantulostasi näille kirjallisille ja muillekin elämän poluille:) Jaan täysin mielipiteesi Hoffmanin mainiosta tavasta yhdistää faktaa ja fiktiota kummankan kärsimättä. Kursivin käytölle noin runsaassa määrin kippuroin ja pahasti. Postauksessasi oli erinomainen loppusitaatti & kiteytys.
VastaaPoista