Joku vinkeä etiäinen lie vallinnut, kun rahtauduin Erätukkuturneelle mukaan. Itsekin peuratornissa kertomansa mukaan kökkinyt (ja pitkästynyt) naisenikäinen myyjä tuli avuksi, kun Vaari oli jo aiempaan tukeutuen valinnut mielestään sopivan koon ja sen hämmästyksekseen varsin väljäksi todennut. Tuo muutoin inha keväinen terveydellisesti pitkävaikutteisen virkistävä projekti näet poiki tervetulleen keskivartalon lopunkin omppu-pömpön pysyväisluonteisemman levitaation.
Myyjä loitse lausumahan: "Noin pitkälle hoikalle täytyy olla pienempi koko." Johon rakastavana vaimona nopeasti: "Saisiko tuon uudestaan, kiitos!!" Tilannetaju oli kohdallaan & toisto törähti, jolloin Vaari odottamattoman kohteliaisuuden kohottamin siivin silmät loistaen oli saatettu mielentilaan, jossa satavarmasti ilman inhorealisti-Mummoa putiikin tendereihin olisi saattanut syntyä melkoinen, kauppiasystävällinen lovi....
Näin ollen kassiin pakattiin vain & ainoastaan se pienempikokoinen asukokonaisuus ja hyviksi mieliksi lisukkeeksi komia havunvihreä lierihattu, joka jahdin edellyttämään väriin tuunattiin oranssilla camouflagekuosisella trikootuubipätkällä, josta sittemmin ompelimossa vielä ompelutettiin täydelliset, kuvun päälle istuvat kaksi "pipoa"..... Värisävyä abouttirallaa:
Kun Vaarille ikkunasta tavan mukaan vilkutettu ja perävalot hävinneet, sitaisin tossut jalkaan ja ponkaisin hälisevän päänupin hiljentämistarkoituksessa kuin myös hässäkästä ja ruljanssista riemastuneen, vinkaisemaan innostuneen selän verryttelyssä ja hapennautinassa rauhoittumassa luonnon helmaan. Kummasti kauniissa, mutta viileässä tuulessa aatokset löysivät paikkansa ja kallonsisäinen vilske hälveni. Kotiin päästyäni kohtasin valtaisan epäuskoisuuden vallassa kaamean tyhjän tilan syndrooman: ei harppomista eteisessä, typötyhjiä pöydänpintoja ja jääkapissa niukasti, omien eväiden verran, muutakin kuin valo.
Nuin: viikko omaa, arvostettua aikaa, omaan rytmiin. Toivon mukaan täynnä pieniä tekoja, suuria aatoksia ja uusien ulottuvuuksia hahmottumista tulevan varalle. Kun taas tavataan, niin tiukasti halataan ja yhteen ääneen höpötellen suut makiaks' haastetaan:)
Nokisia piippuja:
Olipas mukava myyjä Erätukussa:)
VastaaPoistaRattoisaa viikkoa sinulle!
Kyllä vaan siellä on aina ollut ammattitaitoiset ja mukavat myyjät ja siksi siellä yhä vaan asioidaan, vaikka nuorempi polvi hankkii vastaaavat tamineet ja kulemma paremmat sellaiset nettikaupasta. Isommat ostokset teeemme muutenkin molemmat mieluimmin ihan vanhanaikaisesti "livenä" sovittaen ja hiplaten tai vimpotit liikkeissä konkreettisesti katsastaen. Kirjojen, pääsylippujen ja matkojen jnpp. varaukset hoituvat toki kätevästi näin netin kautta. Aurinkoisia ja kuulaita syyspäiviä Sinulle:)
VastaaPoistaKyllä joskus on aivan mahtavaa päästä kunnon oikeaan kauppaan vaatteita sovittelemaan. Mutta kun asuu kaukana kaikista kaupoista, niin monesti tulee tilattua, erityisesti erävaatteita, netistä. Nyt juuri mietin päätäni puhki, mitkä housut valikoisin, kun sitä mallia, mitä halusin, ei enää saa. Ja tuo teidän vaarin vatsakumpu on ehkä siirretty minulle, niin isommat pitäisi hankkia, housut siis.
VastaaPoistaNoilla ulkoilu- ja erävaatteiden laadulla ja mukavuudella tuntuu yhä enenevässä määrin olevan suoraa merkitystä luonnossa liikkumisen määrään ja sen suomaan mielihyvään. Vaikka tekstiilien teknisyys on ottanut aimo loikkia viime vuosina, niin jotain on pahasti vissiin kaavoituspuolella vialla, kun romppeet ajan myötä käyvät kirraamaan ja kieltäytyvät saumattomasti istumasta muotojaan vallattomasti muuttelevan kropan ylle:)) Onnistunutta valintaa!
VastaaPoista