288 s., suomentanut Tero Valkonen
"Patrick deWitt (s.1975) on kanadalaissyntyinen kirjailija ja käsikirjoittaja. Nykyään hän asuu Yhdysvalloissa Portlandissa.Hänen esikoisromaaninsa Puhdistautuminen ilmestyi suomeksi vuonna 2010. DeWittin roinen romaani Sistersin veljekset (2012) oli Booker-palkintoehdokas ja voitti kaksi merkittävää kanadalaista kirjallisuuspalkintoa. DeWittillä on takanaan värikäs työhistoria,
hän on työskennellyt pitkiä aikoja rakennuksilla, konttoristina, tiskaajana ja baarimikkona." (Lievelehti)
"Lucien ”Lucy” Minor on kasvanut Buryn kylän maalaisidyllissä, vailla rakkautta tai ystäviä. Nyt nuoren miehen on aika ottaa suunta elämälleen. Lucy löytää palveluspaikan kaukaiselta seudulta merkillisestä eristäytyneestä aatelislinnasta, jonka alihovimestarina hän aloittaa uransa. Uusi maailma aukeaa: vaikka työympäristö on arvoituksellinen ja linnanväki omituista, ihanan Klaran kauneus lumoaa Lucyn. Kaunottarella tosin on jo sulhanen, pelottava romuluinen partisaanitaistelija, ja niin romanssi johtaa romaanin henkilöt puhtaaseen rakkauteen, katkeriin sydänsuruihin, kylmäveriseen murhaan ja sokaisevaan pakokauhuun. Muun muassa. Alihovimestari Minor on rakkaustarina, seikkailukertomus, moraaliton aikuisten satu ja pikimusta tapakomedia. Patrick deWitt vie lukijat kummalliseen näytelmään, jota kannattaa virtuoosimaisen taipuisa ja tarkka kieli."
(Teoksen takakansi)
Kirjailijan aiempiin teoksiin en ole tutustunut, joten en tiedä josko olen jotain menettänyt vaiko joltain säästynyt, sillä jos on värikäs deWittin työhistoria, niin vähintäinkin värikäs on myös tämä teos. Kannen kuva peilaa osuvasti odotettavissa olevaa tirkistelyä kaleidoskooppiin. Tarina soljuu alkuun nuoren Lucienin lähtiessä isä Raymondin avittamana kotikyläänsä ja elämäänsä pitkästyneenä avoimin ja haikein mielin suureen maailmaan, ensimmäisen palveluspaikkaansa.
Junassa hän kohtaa Memelin ja Mewe-pojan ja toteaa pian olevansa kahden verenhimoisen varkaan matkassa kävelemässä autioille lumikentille päin. Palveluspaikka linna on traditionaalisten kauhutarinoiden parhaimmistoa eksentirisine henkilökuntineen: herra Olderglough & Agnes, nurkissa hiippailevine ja rottiamussuttavine von Aux -paroneineen sekä erittäin suureen reikään hupsahtaneine, paronittaren nuorukaisekseen ottamine, herra Broom-edeltäjineen. Mewen mökissä Lucien kohtaa viekoittelija-Klaran, jota rivaalina havittelee poikkeuksellisen komea mies Adolphus, joka sotii, jottei toisten tarvitsisi. Klassista triangelidraamaa siis kehiin pukataan, nyökyttelen minä, - tilkan työlääntyneenä...
Näin siis kuvittelin: MUTTA: salaperäiset kirjeet kulkevat veturinkuljettajan matkassa ja:
linnan ummehtuneisiin, virttyneisiin, pölynverhoamiin salonkeihin pelmahtavat paronitar von Aux ja pariskunnat kreivi & kreivitär sekä herttua ja herttuatar. Nuiveasti sujuneen muodollisen illallisen jälkeen kuusikko kesken kaiken aloittaa aikuisviihteenomaisen operatsioonin, jossa simpsetit irtoavat ja korsetit löystyvät, täytekakut sinkoilevat ja sikarit röyhyävät. Jaa, että näille vallattoman villeille poluille, tuhahdan....Tässäkin drastisessa episodissa, hämmästyttävää kyllä - kirjailijan tyyli ja ote pitävät. Erittäin suuren reiän kautta käydyn siivun jälkeen virittäydytään isä Raymondin kannustuksella kohti valtamerta tavoittelemaan, - onnea.
- Lucien Minor. Hänen sydämensä oli kirkko, jonka hän itse valitsi ja värikkäistä ikkunoista kuulsi valo.
- Etusivulta kopattua: "On hirvittävän tuskallista joutua eroamaan piinaajastaan. Ja miten mykkä onkaan maailma!" Robert Walser
DeWittin vahvuus on ilman muuta tekstin tuottamisen taitavuudessa, joka kestää ja kokoaa eri-genreisten tarinoiden rihmastot maan uumenista putkahtavaksi muheaksi herkkutatiksi,
joka on juuri niin maukas, kuin sen ulkonäkö lupaa, mutta joka jättää lukijan makusteltavaksi paljon eri aromeja. Erilaisuudessaan velhomainen & velmu teos!
Kaisa Reetta riittailee kirjallisen hypyn kannattaneen.
Tattista vaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti