"Maallinen onni", Lin Jutang, WSOY, kahdeksas painos 1984,379 s., suomentanut Sakari Saarikivi.
"Lin Yutang (1895-1976), myös Lin Jutang oli kiinalais-yhdysvaltalainen kirjailija. Hän toimi Singaporen yliopiston rehtorina vuodesta 1954 Lin Yutang kirjoitti sekä kiinaksi että englanniksi. Tuotanto käsittää mietekirjoja, romanttisesti Kiinaa kuvaavia romaaneja ja Kiinaa käsitteleviä kirjoja. Hän käänsi klassisia tekstejä englanniksi." (Wikipedia)
"Maallinen onni"-teoksessaan filosofi Lin Jutang opastaa meitä kiihkeään elämänrytmiin tottuneita länsimaalaisia nautiskelemaan elämän pienistä jokapäiväisistä antimista. Hän keskustelee teoksessaan kanssamme idän ajattomasta viisaudesta ja valloittaa vastustamattomalla huumorillaan. Maailma on liian vakava, ja sen vuoksi se tarvitsee viisasta ja iloista filosofaa.
Hän rohkaisee meitä nauramaan omalle turhantärkeydellemme ja suhtautumaan elämään uteliaasti kuin lapsi. Jutangin mukaan mekin voisimme elää kuin kiinalainen filosofi: Toinen silmä suljettuna ja toinen avoinna hän näkee kaiken ympärillään tapahtuvan ja omien pyrkimystensä turhanpäiväisyyden, mutta säilyttää kuitenkin kylliksi todellisuudentajua ymmärtääkseen että hänen on joka tapauksessa yritettävä kulkea elämän läpi. Hän pettyy harvoin, koska hänellä ei ole mitään harhakuvitelmia eikä liian suuria toiveita. (Takakansi)
Lin Jutangin alkuperäisteos ilmestyi v. 1937, ensimmäinen suomenlielinen laitos v. 1948.
Tähän klassikkoon sain lukukipinän palata luettuani seuraamani Kemppisen blogin 1.10.2015 postauksen "Onni". Vastoin toiveikasta oletustani en teosta kuitenkaan omista hyllyistä löytänyt, joten mars-mars kirjastoon. Jutang kirjoittaa neljässätoista eri luvussaan mm. Inhimillisyydestä, Elämän juhlasta, Laiskottelun arvosta, Kodin iloista, Elämästä nauttimisen taidosta, Luonnon tarjoamista nautinnoista, Matkustamisen nautinnosta, Sivistyksen iloista ja Ajattelemisen taidosta. Tärkeitä valjuuntumattomia ajatuksia ja hyvinvoinnin teemoja näin hyperindividualismia korostavassa ja uusiutumisen kierrettä kiihdyttävässä nykymenossakin.
Oikea matkailija on aina kulkuri. Hänellä on kulkurin ilot, kiusaukset ja seikkailunhalu.
Matkailija on kulkuri, tai sitten hän ei ole matkailija lainkaan. Matkan tarkoituksena on erottaa meidät velvollisuuksista, määräajoista, postista, uteliaista naapureista, vastaanottokomiteoista ja määräpaikoista. Hyvä matkailija ei tiedä, minne hän on menossa, täydellinen matkailija ei tiedä edes, mistä hän on tulossa. Hän ei tiedä edes omaa nimeään. Monin osin idea sisäistetty, mutta piirun verran on vielä hiomisen ja parantamisen varaa... Syvällinen totuus ja yksi reissaamisen tärkeys ja auvoisa autuus on eittämättä tässä: No one realizes how beautiful it is to travel until he comes home and rests his head on his old, familiar pillow.
Joutilaisuudesta Jutang siteeraa Tshang Ths'ao:a näin: Ainoastaan se, joka ottaa rauhallisesti sellaiset asiat, joiden takia maailman ihmiset puuhaavat otsansa hiessä, voi puuhata otsansa hiessä sellaisten asioiden takia, jotka maailman ihmiset ottavat rauhallisesti."
Siispä rauhallisesti hikeä pyyhkimään ja otsaa kuivaamaan... If you can spend a perfectly useless afternoon in a perfectly useless manner, you have learned how to live. Jättää vielä runsaasti treenaamisen varaa kuin etenkin myös: Besides the noble art of getting things done, there is the noble art of leaving things undone. The wisdom of life consists in the elimination of non-essentials.
Tämä kirjastopoiminta ei osoittautunut millään muotoa hukkareissuksi. Jutang ei alleviivaa,
eikä osoittele sormella ei liioin tuputa patenttiratkaisuja, vaan käy kiireetöntä keskustelua harmonisessa hengessä lukijansa kanssa heitellen keveitä aatospalloja ilmaan kopattavaksi ja sitten itsekseen pompoteltavaksi. Tämän seesteisen ja hyväntahtoisen sekä huumoripitoisen teoksen parissa tuli uudemman kerran vietettyä mielekkäitä, rauhoittavia hötkylyilyntorjuntahetkosia ja valmiiksireuhtomisenvastaisia rupeamia. Eräänlainen "Walk in a park" - kokemus.
Sitten aikahyppy: samaa aihepiiriä, joskin modernimmin ja käytännönläheisemmin pui syksyn uutuus: "Rikas Elämä", Leila Saarivirta-Martta Kaukonen. Kerrassaan mainio, tekijöiden omiin kokemuksiin perustuva, ajateltavaa, ideoita ja pähkinöitä purtavaksi tarjoava kirja. Molempia suosittelen kaikille positiivista muutosta kaipaaville ja hötkyilemättömään sekä laadukkaampaan elämän tasoon pyrkiville. Kummankin teoksen parissa on hyvässä seurassa!
Hope is like a road in the country, there was never a road, but when many people walk on it,
the road comes into existence.
Kylläpäs postasit mielenkiintoisesta kirjasta. Kiire tarvitsee kiireetöntä, jotta ei olisi niin kiire. Tottahan se on, että kiireestä tulee stressi. On se ihanaa, että jollakin on taito ajatella sitä miten ainaisen kiireen voisi jotenkin päästää menemään. Itsekin ajattelen aamuisin tuolla ruuhkassa ajellessa toisinaan hermostuneena kanssamatkustajiin, että myöhästyn töistä ja voi voi, mutta sitten pää rauhoittuu ja tiedän, että ei se nyt niin vaarallista ole vaikka myöhästyn... koko olemus siinä rauhoittuu ja rentoutuu... tänäkin aamuna hermoilin ja olin sitten tuntia aikaisemmin töissä, kun en muistanut kelloa siirtää ;)
VastaaPoistaMai, kaunis kiitos hyväntuulen kommentistasi! Sinäpä tuon oleellisen kiteytit: "Kiire tarvitsee kiireetöntä, jotta ei olisi niin kiire." Joku on myös todennut, jotta kiire on nippu vääriä valintoja. Kanssakokijana herätti empaattista hilpeyttä tuo ajoissa töissä; autonkello oli taannoin siirtämättä ja tämä tyttö pönötti ajoissa vastaanotolla. Oli muutes pitkä varhaisaamuinen tunti... Seesteistä viikonjatkoa:)
VastaaPoista