Titta Kurki: "Mielenväänteitä ja hajakokoja" - ex Libris...

"Mielenväänteitä ja hajakokoja", Titta Kurki, Aurinko Kustannus, 2022, 123 s.

"Titta Kurjen Mielenväänteitä ja hajakokoja -kokoelman aforismit ovat elämänläheisiä, koetun makuisia. Niissä käsitellään niin mennyttä kuin pohdiskellaan tulevaa. Humoristisestikin. Kokoelma voitti Suomen aforismiyhdistyksen Mirkka Rekola -aforismikilpailun 2020. 

- Kohdata itsensä silmästä silmään, tervehtiä ja ihmetellä kuinka kaksi niin erilaista mahtuu samaan kuoreen. - Olo ei kevene, vaikka murenisi pala palallta." ( Takakansi)

                                                   ©Suomen aforismiyhdistys

 

 

"Hetken vangitseminen ja pukeminen sanoiksi toiset toistensa seuraan on kiehtovaa, Sanat ovat arvokkaita erikseenkin, mutta yhdistäen voimansa ne ovat vahva kokonaisuus. Lauseita voi pyöritellä loputtomiin niiden kulumatta. 

Ne herättävät pohtimaan tai vain ilahtumaan oivalluksesta. Ajatusten välähdyksiä tarttuu itseen aina, kun mieli on avoin. Myös vaihtelevat tunnetilat herättelevät syövereissämme uinuvia ideoita. Niitä voi sitten poimia samalla miettien niiden käyttökelpoisuutta. Jokaisessa hetkessä on jotakin ikuistamisen arvoista, 

mutta sen esille tuomisessa on riskinsä. Saattaa paljastua ajattelevaksi ihmiseksi." (Johdanto)

 

Aforismit ovat mielenkiintoisia ja makoisia pikkupureskeltavia etenkin nyt,  kun on peräkkäin toinen varsin vikkelä viikko meneillään, teos istui kuin  nyrkki nenäpäähän vallitsevassa menokengän vipatuksessa. vieden ajatukset tuokioiksi pois aikataulutetusta laveimmille vesille. Kooste on jaettu lukuihin: XL, S, XS, M, XXL ja L, joista muutamia, tervetulleita  satunnaisia maistiaisia makusteltaviksi:

 

- Herättyäsi pudota ankkuri tämän päivän pohjalle, se pitää sinut hetkessä  

 

-  Itsensä kohtaamisessa saattaa piillä jopa uutuuden viehätys.

 

-  Jos ottaa antamatta itsestään täyttyy itsestään.

 

-  Jos haluat lakaista maton alle, valitse edes kaunis matto. 

-  Hiljaakin luetun kirjan sivuilta sanat menevät hiirenkorville.

-  Taitoa vaatii kävellä sekä suorana sieltä, mistä aita on matalin.

-  Jokaisella on oma tyhjä tilansa, jonka täyttää löytämällään muistolla.

-  Sellainen ihminen on kaunis, jonka jokaisesta askeleesta kasvaa kukkasia, jokaisesta lauseesta pyrähtää perhosia ja jonka poskilla kimaltaa aurinkokuivatut kyyneleet.

 

Mainio ja pilkesilmäinen teos! Vaikka tuo viimeinen taitaa kuulua mahdollisesta kilvoittelusta huolimatta sarjaan Pia desideria, mutta yrittänyttä ei laiteta ja josko edes seuraavaan yltäisimme, niin sekin riittäisi:

- Kun avaat sydämesi oven katso, että olet itse kotona... 

Pidetäänpä visusti mielessä: