Sun Tzu: "Sodankäynnin taito/The Art of War" - ex Libris...

"Sodankäynnin taito", Sun Tzu, Tietosanoma Oy, 1998, 152 s., suomentanut
 Heikki Karkkolainen.

Sun Tzu ( (534 eaa. Shandong - 495 eaa. Wu)   tunnettu myös muodossa eli Mestari Sun, oli kenraali, strategi ja filosofi muinaisessa Kiinassa. Hänen uskotaan kirjoittaneen klassisen sotastrategiasta  kertovan teoksen Sodankäynnin taito. Sunzin vaikutus Kiinan ja  Aasian historiaan sekä aasialaiseen kulttuuriin paitsi kirjansa kautta myös legenda-asemansa vuoksi on huomattava." (Wikipedia)

                                                 Sunzin patsas Yrihamassa, Tottorissa, Japanissa

"Sota on Valtion elinkysymys, elämän tai kuoleman piiri, tie säilymiseen tai tuhoon, sanoo Sun Tzu.  Ja hänen näkemyksensä on pätevä erityisesti nyt,
kun talouselämä on ottanut entiset sodankäynnin tavoitteet ja ajattelun käytäntöönsä. Voimavarat ovat aina rajalliset, taistelu jokapäiväistä.
Sodanjohtajan kirjasta on tullut eräs menestyksellisin liiketoiminnan strategian opas kaikkialla maailmassa." (Takakansi)

Ammattitaitoisen, avaavan ja kiteyttävän esipuheen teokseen on marraskuussa 1981 laatinut Wolf H. Halsti, Ye.eversti,evp., Valt.tohtori h.c. Esipuheessaan Halsti toteaa: Tärkeää on vihollisen voiman oikea arviointi, ja siinä merkitsevät "hallitsijan" ja kansan väliset suhteet paljon. Rakastettu ja arvostettu "hallitsija" on kova vastustaja koska hän voi nojautua tyytyväiseen, taistelutahtoiseen kansaan. Aliarvioiminen on kohtalokasta.  Tästä päästäänkin ilman pienintäkään aasinsiltaa nykymaailman ja yhteiskunnan, myös omamme - vaaralliseen kahtiajakautumiseen ja yhteen suosikkiteeseistäni: Yhteiskunta on tasan niin vahva kuin sen heikoin lenkki. -  Perusluonteeltaan teos on filosofinen ja sellaisena sukua esim. saksalaisen  Carl von Clausewitzin teokselle "Vom Kriege", mutta se käsittelee myös strategiaa ja sodan psykologiaa, jopa taktiikkaa ja joukkojen huoltamistakin. - Sotateknisesti teos on tietenkin oman aikansa vanki ja jo vuosituhansia sitten aikansa elänyt. Mutta filosofisena tutkielmana, sotapolitiikan ja strategian tutkimuksena se on ihmeteltävän ajankohtainen. Se kertoo lukijalleen miten vähän ihminen, poliitikko, sotapäällikkö ja rivimies ovat sisimmältään muuttuneet ajan saatossa, miten vähän sodan olemus, aihe, luonne ja seuraukset ovat muuttuneet. Seikkaperäisen johdannon on puolestaan kirjoittanut englantilaisen painoksen toimittanut ja kääntänyt Samuel B. Griffith. Hän käsittelee siinä seuraavia aiheita: Tekijä, Teksti, Taistelevat valtiot, Sota Sun Tzun aikana, Sun Zu sodasta, Kommentaattoreista ja Sotataidon käännökset. Sitten seuraa Sun Tzun elämänkerta siten kuin Ssu-ma Ch'ien sen kertoo Historioitsijan muistiipanoissa. Sodankäynnin taito puolestaan pitää sisällään luvut: Arvioita, Sodankäynti, Hyökkäysstrategia, Valmistelut, Voima, Heikkous ja vahvuus, Sotaliike,  Yhdeksän muuttujaa, Marssit, Maasto, Maaston yhdeksän lajia, Tulihyökkäys ja Vakoilijoiden käyttö. Tämä Sunzin Sodankäynnin taito on loppusyksyn kuluessa ollut esillä kolmessa lukemassani teoksessa: Ilkka Remeksen Kremlin nyrkki, John Kåre Raaken Jää  ja Peter Jamesin Kuolema vaanii verkossa, joten aivan pakkohan tämä oli silkasta uteliaisuudesta ja  mielenkiinnosta lukusille poimia, eikä suinkaan turhaan... Tämä lyhyt mainio taitoteos  antaa parhaansa luettuna kannesta kanteen, mutta houkuttimeksi muutamia irrallisia poimintoja: - Sotataidon huippu ei ole sadan voiton saavuttaminen sadassa taistelussa. Sotataidon huippu on vihollisen kukistaminen ilman taistelua. - Kohtele vankeja hyvin ja pidä heistä huolta. - Voittamattomuus perustuu puolustukseen, voiton mahdollisuus hyökkäykseen. - Kun oma voima on riittämätön, puolustaudutaan, kun se on runsas hyökätään. - Armeijaa voidaan verrata veteen, sillä samoin kuin vesi välttää ylämaata ja kiiruhtaa alaville maille, välttää armeija voimaa ja iskee heikkouksiin. - Ja kuten vesi muovaa uomansa maaston mukaan, niin armeija rakentaa voittonsa suhteessa viholliseen. - Ja kuten vedellä ei ole pysyvää muotoa, ei sodassakaan ole pysyviä olosuhteita. - Mikään ei ole vaikeampaa kuin tehdä sotaliike. Manööverin vaikeutena on tehdä kiertotiestä kaikkein suorin tie ja kääntää epäonni omaksi eduksi. - Älä aja vihollista nurkkaan. - Sodan ydin on nopeus. Käytä hyväksesi vihollisen valmistautumattomuutta, kulje odottamattomia reittejä ja iske siellä, missä hän ei ole valmistautunut. Sitten näiden teesien on paljon vettä virrannut maailman joissa. Lukiessa vahvistuu kuitenkin ajatus siitä, että yleisellä henkisellä tasolla on iloista kyllä jotain pysyvää, ikiaikaista ihmiseen potentiaalina rakennettuna. Samoin on tuttuutta nykyaikaan globaalisti eri maiden toimintatavoilla, juonitteluilla, maantieteellisillä sijainneilla, taloudellisilla ja reviirillisillä  pyyteillä ja vallanhaluilla. Olikin varsin yllättävää todeta, kuinka näiden teesien sijoittaminen  nykymaailman menoon: yhteiskunnalliseen, valtiolliseen, poliittiseen ja sotataktiseen  kuin myös  ihan henkilökohtaiselle ja  yksilötasolle on. Ajan hammas ei näitä ytimiä ole silpuiksi rusentanut. Antoisa ja opettavainen sekä paljon mielihyvää tuottanut  ja ajattelemisen aihetta antanut, rauhallinen, seesteinen ja viisaasti kirjoitettu  teos, josta  ja jonka vivahteista oli vaikea haluamallani tavalla postata, ja jonka soisi kaikkien rauhasta kiinnostuneidenkin lukevan. Haasteellinen, mutta varteenotettava on myös vanha sanonta, totuus: Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Si vis Pacem, para bellum, joka on lainaus Publius Flavius Vegetius Renatuksen teoksesta Epitoma Rei militaris. Kaisa Reetta on kirjoittanut erinomaisen postauksen teoksen uudemmasta, Matti Nojosen toimittamasta painoksesta, Gummerus 2010. Mielenkiintoiseen tapaansa Sun Tzun ajattuksia  on avannut ja pohtinut myös Jokke:) Nyt valmistaudumme kuitenkin almanakallisesti joulun ja rauhan juhlan viettoon, joten sotakirveet joutavat jorpakkoon. Auvoisaa adventtia ja kiireettömiä joulunalusviikkoja! Toivottaapi: