"Portsari", Jarkko Stenius, Like Kustannus, 2022, 275 s.
"Jarkko Stenius (s.1972) on entinen thainyrkkeilijä ja portsari, josta tuli kirjailija. Teoksissaan Nyrkkisankari ja Nyrkkisankarin paluu hän kuvasi kovaa tietään Ranskan muukalaislegioonasta thainyrkkeilyyn kansainväliselle huipulle ja lopulta mielenrauhan löytämiseen. Stenius on kirjoittanut myös kolme toimintaromaania." (Lievelehti)
©Like Kustannus
"Kessu on helsinkiläinen kovaksikeitetty portsari, joka tekee pimeästi kaikkea muutakin turvallisuuteen - tai pikemminkin turvattomuuteen - liittyvää.
Kun Kessu alkaa auttaa väkivaltaisesta menneisyydestä irti pyristelevää Jennaa ja tämän poikaa, hän saa peräänsä raakalaismaisen albaanimafian.
Vaarassa on Kessun ja Jennan lisäksi myös Kessun lapsuudenystävä, ja yöt ovella muuttuvat veriseksi selviytymiskamppailuksi. Mutta rakkauden puolesta kannattaa taistella." (Takakansi)
Edelliskerran Steniuksen matkassa tuli kuivailtua silmiä
Lapsisotilaan kyyneleet -nimisen teoksen myötä kommentein: Erikoispisteet heruvat vauhdikkaan menon ja kerronnan lisäksi vahvan
roolin luomisesta Valeriyalle taistelijana pistooli kädessä ja machete
toisessa miesten rinnalla ja lapsisotilaiden dilemman
ratkaisemattomuuden esiin nostamiselle!!
Portsari puolestaan on uuden trillerisarjan avausosa, joten mielenkiinnolla heittäydyin sukeltamaan kyseisen ammattikunnan tyystin tuikituntemattomaan maailmaan muutoin kuin asiakaspuolisena. Tämän teoksen osat ovat: Moukari, Pyöveli ja Pelastaja.
Aloitetaanpa Masan, virkavallan edustajan puheenvuorolla:
Koskinen: - Multa ei todellakaan löydy ymmärrystä sunlaisille", se sanoo.
"Sä syytät maailman pahuudesta muita ja luulet olevasi joku tuomari.
Mutta sä olet pelkkä nilkki, joka purkaa oman pahan olonsa muihin.
- Kyllä me sut vielä napataan", Koskinen sanoo ja hymyilee muka viekkaasti. "Tajuatko sa, että meillä on erikoismiehiä, jotka soluttautuvat vaikka mihin.
Sulle tulee vielä pitkä kakku."
Kessu: - Helsinki on mun koti. Kaupunki, johon olen juurtunut, se on paikka,
josta kaikki alkoi. Työ vie mua muihinkin kaupunkeihin, mutta Helsinki on mun veressä. Tunnen kaikki paikat, muistan katujen nimet ulkoa, en tarvitse navigaattoreita enkä muitakaan härveleitä kun liikun täällä.
Tämä on Kessun värikäs tarina. Kessun, joka silmäilee myös joutessaan rintamamiestalossa asuessaan iltalukemisekseen Sun Tzun Sodankäynnin taitoa, oppiakseen vai kaiken varalleko?
On helppo uskoa ja ymmärtää, että fyysisten ominaisuuksiensa ja taitojensa lisäksi portsarit ovat aikamoisia ihmistuntijoita, ja että he uransa varrella ovat nähneet ja kuulleet liki kaiken, sen seitsemän meriselitystä sekä omaavat tarkan psykologisen silmän.
- Maailma ei aina ole oikeudenmukainen, hyville ei aina käy
hyvin ja hyvät teot eivät välttämättä johda hyvään, senkin olen joutunut
oppimaan. Ainoa mikä on varmaa, on muutoksen jatkuvuus...
Stenius on kirjoittanut suorasanaisen, ronskimman ja räväkäämmän puoleisen sekä vauhdikkaan toimintadekkarin, joka kuten asiayhteyteen kuuluukin, turhia korulauseita viljelemättä istuu teemaansa mukaisesti kuin nyrkki nenänpäähän!
- Rohkeus ei ole pelottomuutta, vaan sitä, että uskaltaa kohdata pelkonsa...
Näin on:
Eipä ole tullut luettua portsarista päähenkilönä. Kiintoisaa!
VastaaPoistaKiitos Anki, kuin ei myöskään ja juuri tuo tosiasia teki lukemisesta mielenkiintoisen ja avaavan kokemuksen!
PoistaTämä sarja on jäänyt lukematta. Ei ihan minun genreä.
VastaaPoistaNiinpä tämä menee ja kaikeksi onneksi on erilaisia luku-, ja makumieltymyksiä, sillä se on yksi tämän blogistanian anneista ja vahvuuksista.
PoistaKommentistasi kiitos ja kaunista, aurinkoista sunnuntaipäivää Sinulle!
Nyrkkisankareita en normaalisti ihannoi, mutta voi että semmoisia toivoisi lähipiiriinsä jos itseen kohdistuu uhkaa. Kovasti kauhistellaan "sotahulluja amerikkalaisiakin" mutta heitä huudetaan apuun kun Venäjä uhkaa.
VastaaPoistaLapsisotilaat on kyllä niitä maailman surullisimpia ilmiöitä.
Rauhallista tiistaita rauhallisessa Suomessa 🇫🇮 💙
Totta: on ollut muutaman kerran tilanteita, joissa olisi toivonut kunnon portsarin Steniuksen tapaan olleen lähellä.
PoistaKerran minut pelasti motitusyritykseltä ja putsaukselta (olin juuri käynyt automaatilla) 190-cm pitkä ja bodattu Talonmiehemme, joka yllättäen pöllähti eteen rapusta, kun oli nuoria miehiä sekä takana että kiertämässä eteen.
Minä tyttöhän tämän pelastajan kaulaan kapsahdin. Hän totesi puolestaan rauhalllisesti naureskellen: "Sinulla näytti olevan ihailijoita peesissä, mutta taisin - voihan paha kurki - karkottaa heidät:)
Lapsisotilaat ovat asia, jota ei saisi olla maailmassa.
Kommentistasi kiitos ja aurinkoista viikon- ja lomajatketta kesää ihaillen!