"Erään yhtiön murha", Kari Häkämies, Kustannusosakeyhtiö Teos, 2014, 296 s.
"Suomalaisen puhelinjätin Roccumin amerikkalainen toimitusjohtaja
Ben Mandel kuolee salamurhaajan luoteihin aamulenkillään Hietaniemen hautausmaan kupeessa. Käynnistyy tutkimus, jota johtaa keskusrikospoliisin murharyhmän päällikkö Heikki Söder yhdessä ylikonstaapeli Matti Jorosen ja suojelupoliisin ylitarkastaja Sixten Rydmanin kanssa. Poliisikolmikko joutuu miettimään murhan motiivia ääripäästä toiseen: onko liikkeella ollut satunnaisesti toimiva hullu vai onko kyseessä salaliitto, jossa amerikkalainen yhtiö aikoo kaapata Roccumin." (Kirjan takakansi)
Kyllähän Häkämies ilman muuta aihealueensa taitaa kuin myös sujuvan kirjoittamisen taidon omaa. Ajankohtaisesti ollaan kiinni Nokia - Elop- teemassa ja hallituksen omistajaohjauspolitiikassa, mutta ehkä juurin sen vuoksi tämä tarina ihan suoralta kädeltä tuntuu vanhahtavalta ja loppuunjyrsityltä. Poliisimiehet Söder & Joronen pitävät pintansa ja persoonansa ynnä hoitavat tonttinsa, mutta muu henkilökavalkaadi jää kaikenkirjavaksi ja ohueksi. Lopputulema: ikäänkuin olisin vastentahtoisesti koonnut rupeaman verran palapeliä, lajia en harrasta kuin en myöskään innostu rahan koskaanloppumattomasta ahnehdinnasta enkä poliittisesta tai minkäänsorttisesta muunkaanlaisesta kähminnästä, ja sen tultua valmiiksi tiirannut sumeaa neliömaistä aikaansannosta...
"Rotat lähtevät. Omistaja myy. Laiva uppoaa." - Paavo Haavikon sitatti ensilehdellä.
Ei tässä nyt sentään vallan upota, vaan teos saattaa upota lukijaan paremmin kesäiltana saunan lämpiämistä vartoillessa, laiturinnokassa istuskellessa ja varpaita vedessä lillitellessä lomalätsän suojatessa silmiä ilta-auringolta järviveden häikäisevässä heijastuksessa...
Fundeeraa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti