Ragnar Jónasson: "Sumu/The Mist/Mistur" - ex Libris...

"Sumu", Ragnar Jónasson, Tammi, 2022, 262 s., englanninnoksesta suomentanut Oona Nyström.

"Ragnar Jónasson (s. 1976) on islantilainen rikoskirjailija ja juristi. Hänen kirjojaan on käännetty 23 kielelle, ja myyty yhteensä lähes kaksi miljoona kappaletta. 

Hän on myös kääntänyt Agatha Christietä islanniksi ja perustanut Reykjavík Noir -kirjallisuusfestivaalin. Hän asuu Reykjavíkissa vaimonsa ja tyttäriensä kanssa." (Lievelehti)

 

                                                   ©Ragnar Sigurjón
 

"Rikosetsivä Hulda Hermannsdóttir yrittää oman elämänsä tragedian varjostamana ratkoa nuoren naisen katoamista. Sitten tutkinnan keskeyttää uusi mysteeri: syrjäiseltä maatilalta löytyy kuollut pariskunta. Talo on kuitenkin surma-aikaan ollut täysin lumen saartama, ja joulunviettäjät olivat omillaan talvimyrskyn silmässä. Silti paikalle on jollain konstilla päässyt ulkopuolinen.

Mitä armottomassa erämaassa on voinut tapahtua?" (Takakansi)

 

Tämä teos on  käänteisessä aikajärjestyksessä ilmestyneen Hulda-trilogian viimeinen osa. Aiemmat Pimeys  ja Saari (2021).  Molempiin pätee: Jónassonin tyyli pitää ja hänellä on eräänlainen herkkä silmä luonnolle samoin kuin ihmismielen erilaisten hienovaraisempienkin piirteiden sanoiksi pukemiselle ilman turhia liirumlaarumeita tai ylisanojen ryöpyttelyä. Joten mars matkaan Erlan & Huldan kyydissä:

Erla:  -huomasi äkkiä, että huoneessa oli hyytävän kylmä, mitä saattoi tähän aikaan vuodesta tietysti odottaakin. Talo oli vanha ja rapistunut, ja kun tuuli tietystä ilmansuunnasta, joissain huoneissa, kuten täällä salissa, pysyi lämpimänä ainoastaan kietoutumalla paksuun täkkiin, jollainen Erlalla oli nytkin ympärillään. Hänen vartalonsa oli mukavassa lämpimässä pesässä, mutta kädet olivat suojattomina ja niitä palelsi niin, että sivuja oli hankala kääntää. Se ei haitannut. Lukeminen tuotti Erlalle enemmän mielihyvää kuin mikään muu hänen tuntemansa asia. Hyvä kirja saattoi viedä hänet kauas pois, toiseen maailmaan, toiseen maahan, toisen kulttuuriin, missä ilmasto oli leudompi ja elämä helpompaa...

Hulda:  - Ymmärrystä seurannut henkinen myllerrys oli rankempaa kuin mikään, mitä hän oli aikaisemmin kokenut. Yhtenä hetkenä häntä riivasivat itsesyytökset, seuraavassa hän vihasi raivokkaasti Jónia. Kun turtumus alkoi väistyä, hän ei enää kestänyt olla kotona. Hänen oli päästävä pois, mentävä töihin - tehtävä jotakin, mitä tahansa, harhauttaakseen ajatuksiaan ja saadakseen hetkellisen hengähdystauon maanpäällisestä helvetistään.

Ja tässä hän nyt sitten oli, juuri laskeutunut pieneen Egilsstaðirin kaupunkiin.

Itä-Islannin suurimpaan asuinkeskittymään, seuranaan kaksi rikospaikkatutkijaa.

 

Juonenkuljetus tuntuu sujuvan teos teokselta Jónassonilta aina vaan varmaotteisemmin ja hienoviritteisemmin sekä luontevasti  ilmana pakotteettomuuden häiväkään.  Henkilökuvaus on taiturimaisen herkkää ja hienoviritteistä. Massiivisten luminietosten, pimeyden ja hiljaisuuden rauha ympäröi hämmentävällä tavalla lukijansa.

 

 

Päivät kuluivat hitaasti

mutta vuodet kiisivät

silti tyhjyydessäni yhä vain  puhuin sinulle.

Ólafur Jóhann Ólafsson, Almanakid (2015)

 

Vahva kuvaus elämästä luminietosten ympäröimänä hiljaisuudessa, talven pimeydessä ja tapahtumattomuudessa vanhalla tilalla kahden aviomiehensä ja lähistöllä asuvan tyttärensä kanssa keskellä ei mitään on vertaansa vaille lumoavaa luettavaa.

Ja minä tyttö kun luulin ja kuvittelin, että meillä oli tänä talvena valtavasti lunta, 

se taisikin olla unta;)

 

Mustarastaan kauniista ja tervetulleesta ensihuilusta ja lokkien kirkuvaisesta äänenavauksesta ensikertaa tänä keväänä aamusella 

 

nautiskeli: