maanantai 6. joulukuuta 2021

Ragnag Jónasson: "Saari/Drungi" - ex libris...

 

"Saari" Ragnar Jónasson, Tammi, 2021, 297 s., suomentanut Oona Nyström.

"Ragnar Jónasson   on islantilainen rikoskirjailija ja juristi. Hänen kirjojaan on käännetty 23 kielelle ja myyty yhteensä lähes kaksi miljoonaa kappaletta. 
Hän on myös kääntänyt Agatha Christietä islanniksi ja perustanut Reykjavik Noir -kirjallisuusfestivaalin. Hän asuu Reykjavikissa vaimonsa ja tyttäriensä kanssa. (Lievelehti)
 
 
                                                 ©Ragnar Sigurjón
 
 
"Vuonna 1987 nuorenparin retki Länsivuonoille päättyy kuolemaan.
Kymmenen vuotta myöhemmin toinen nuori nainen kuolee Islannin yksinäisimmällä saarella ystävien keskellä. Tapaus voisi olla onnettomuus, mutta rikosetsivä Hulda Hermannsdottír ei ole vakuuttunut. Seurueen väleissä tuntuu olevan jotain outoa, ja Huldalle selviää, että heillä on yhteys kymmenen vuoden takaiseen kuuluisaan murhaan – mutta se on ratkaistu kauan sitten.
Ragnar Jónassonin Hulda-sarja on jo aiemmin menestystä keränneen kirjailijan suuri kansainvälinen läpimurto. Sarja kulkee ajassa taaksepäin ensimmäinen osa Pimeys  kuvaa Huldaa eläkevuosien kynnyksellä, toinen osa Saari tapahtuu Huldan ollessa viisissäkymmenissä, ja Sumu vielä kymmenen vuotta aiemmin". (Takakansi)

 


Sarjan ykkösosa Pimeys kirvoitti seuraavaa: Jónasson osaa ällistyttävän luontevasti kiemurrella itsensä 64-vuotiaan ja eläköityvän Huldan nahkoihin aidonoloisine tuntemuksineen ja luonnehdintoineen herkkäpiirtoisesti ja lyömättä överiksi, joten mielenkiinnolla kävin ottamaan selvää, kuinka kirjailija Huldan takaperoisesti sanoiksi muunnellusta elämänkertomuksesta selviää. Aloitetaanpa tarinan alkumetreiltä ja nuoremmasta polvesta:

Benedikt, jolla oli seuranaan tyttö, jonka esi-isä oli poltettu roviolla koska hän oli sekaantunut noituuteen ja mustaan magiaan, ja joka ääntelee nyttemmin pimeän tullen.  -  seisoi ulkona tähtien täplittämän taivaan alla ja grillasi hampurilaisia vanhalla hiiligrillillä koleassa syystuulessa. Reissu oli lähtenyt hyvin käyntiin, 
ja hän odotti toiveikkain mielin kaikkea, mikä oli vielä luvassa. Vaikka hän oli pohjimmiltaan kaupunkilaispoika ja oli aina pitänyt Länsivuonoja kylmänä ja etäisenä seutuna, hän yllättyi positiivisesti huomatessaan nauttivansa olostaan. 
Parempaa seuraa ei tietenkään olisi voinut toivoa, mutta myös itse paikassa, 
sen autiudessa, oli oma tenhonsa. Hän veti keuhkot täyteen viileää, raitista ilmaa, sulki silmät ja yritti jälleen kuunnella merta. Syksyn lehtien tuoksu sekoittui grillistä nousevaan viekoittelevaan aromiin...
 
Hulda:  -   Noustessa hänellä oli ollut tokkurainen olo, joka oli päivän mittaan hälvennyt, muttei hävinnyt kokonaan. Nyt kello oli melkein viisi iltapäivällä, ja hän malttoi tuskin odottaa, että saisi siivota pöytänsä ja leimata itsensä ulos. 
Jos hän oli tehnyt pitkiä päiviä jo ennen Dimman kuolemaa, sen jälkeen hän oli lähestulkoon haudannut itsensä töihin. Tänä vuonna tulisi kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun hänen tyttärensä oli tappanut itsensä vain kolmentoista vuoden ikäisenä. Kahdeksan vuotta siitä, kun Jónin sydän oli antanut periksi. Siitä lähtien Hulda oli ollut yksin, tehnyt töitä päivät pitkät, usein myös myöhään illalla, ja viettänyt vapaa-aikansa vuorilla tai Islannin karussa sisämaassa aina kun mahdollista. Yrittänyt parhaansa mukaan unohtaa.

Tässä kakkososassa Hulda pitkällisen, sinnikkään jäljitystyön  jälkeen  matkustaa kauas Yhdysvaltoihin, Georgiaan jäljitettyään kaksi potentiaalista edesmenneen äitinsä kanssa yhden iloisen yhteisen yön viettänyttä Robert-nimistä isäkandidaattia, hukkareissu vai eikö aivan sittenkään? 

Hulda saa myös mojovan kuhmun päähänsä törmätessään ansaituissa  ylenemispyrkimyksissään surullisen kuuluisaan lasikattoon. Jónasson onkin kehittänyt Huldan persoonasta varsin sympaattisen ja todenoloisen naishahmon.  

Hulda:  - Siitäkin oli kymmenen vuotta, kun Lýdur oli napannut ylennyksen hänen nenänsä edestä. Tai kenties ylennys ei ollut koskaan hänen nenänsä edessä ollutkaan; kenties se ei ollut hänen ulottuvillaan ensinkään, vaikka hän oli omasta mielestään heistä parempi rikostutkija kiistatta kokeneempi.  
Sen ajan poliisikulttuurissa ei yksinkrtaisesti ollut tapana ylentää naisia päällystövirkoihin...
 
Mukavalukuista ja hyvin etenevää kerrontaa ja juonenkuljetusta, jossa myös  Islannin luonnon kauneus ja karuus puhuttelevat kuin synkähkön tarinan taustakuvina välähdellen ja vastapainoa sille luoden. 
 
Jónsrudin tyyli pitää ja hänellä on eräänlainen herkkä silmä luonnolle samoin kuin ihmismielen erilaisten hienovaraisempienkin piirteiden sanoiksi pukemiselle ilman turhia liirumlaarumeita tai ylisanojen ryöpyttelyä,  mainiota!

-  Yksi tylyys voi mielen kääntää. Varoen sielu kohdataan. Einar Benediktsson runosta Starkadurin yksinpuheluja", (suom. Tapani Koivukari) 

Islanninterveisin & hyvää itsenäisyyspäivää toivottaen:


15 kommenttia:

  1. Kiinnostaa kovasti tämä Hulda-sarja, mutta minulla on jokin pakkomielle että pitää ensin lukea lopuun Jonassonin Ari Thor Arason -sarja, joka minulla on ollut kesken jo aika monta vuotta. Mainio sarja sekin, mutta tarjonta on niin lukuista, että tuppaa moni kirja jäämään jalkoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elegia! Nyt tosiaan on tarjonnassa valinnanvaraa, eikä pieni ihmispolo kaikkeen repeä. Ja sitten ovat nuo omat pakkomielteemme. Onneksi olen ihan viime vuosina - pitkällisen jaakobinpainin jälkeen - oppinut, että kirjan voi jättää kesken, jos sen anti ei istu. Vaikeaa oli, mutta kannatti;)

      Poista
    2. Tykkään siitä Jonassonin Arason-sarjasta, en halua jättää kesken. :D Noin muuten jätän kyllä kirjan kesken, jos ei kerta kaikkiaan iske. Tätä tapahtuu kyllä aika harvoin, koska ilmeisesti onnistun valitsemaan pääasiassa kirjoja, jotka haluan lukea loppuun. :)

      Poista
    3. Sarjat kietovat sisäänsä ja usein uteliaisuus kasvaa lukiessa, tuon ymmärrän hyvin.
      Vaikka kirjasadosta poiminta minullakin onnistuu kohtuullisesti, hutejakin väistämättä tulee, joten tuo kesken jättämisen kynnyksen ylittäminen helpotti suuresti. Lukuiloa hyvien kirjojen parissa Sinulle:)

      Poista
    4. Ari Thor -sarjaa ei liene vielä suomennettu, mutta kiitos vinkista, painan sen mieleen tulevan varalle.

      Poista
  2. Voi koskahan oikein ehdin näiden kaikkien islantilaisdekkarien pariin? Jo kauan ne ovat kiinnostaneet. Tämäkin kuulostaa hyvältä. Tosin voi olla minun makuuni hiukan liian erikoista tuo ajassa taaksepäin eteneminen... Hyvää itsenäisyyspäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys, jonka parissa jo tuossa ylhäällä Elegian kanssa kippuroitiin. Mutta on hyvä muistaa, mikä ei ole takanapäin voi olla edessäpäin;)

      Samaa mieltä: ei tuo takaperoinen lähestymistapa tuottanut teokselle mitään lisäarvoa ja normaalin marssijärjestyksen puolesta liputan itsekin.

      Kommentistasi kiitos ja hyvää pakkasviikon jatketta:)

      Poista
  3. Kuten olen aiemminkin todennut näihin islantilaisdekkareihin pitäisi tarttua. Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Samaa pitäisi-henkeä tuntuu meillä kaikilla nyt olevan ilmassa, liekö ajan henki?
      Miksi aikaa rientää yhä viuhuvammalla vauhdilla vaikka korona-aika onkin ollut tapahtumaköyhempää...

      Poista
  4. Tähän sarjaan minäkin haluaisin tarttua! Vaikuttaa varsin mainiolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jónassonilta onnistuu mielenkiintoinen persoonainpiirto yhdistettynä Islannin luontokuvauksiin kerronnan kulkiessa juoheasti. Erikoista on myöskin ajallisesti takaperoinen kulku.
      Sarjan kolmas, päätösosa "Sumu" ilmestyy 2/2022.

      Kommentistasi kiitos ja pirtsakkaa viikon jatketta Sinulle:)

      Poista
  5. Dekkaritarjontaa on yllin kyllin. Ensimmäisen kirjan olen lukenut. Tähänkin voisi tarttua, sillä Hulda oli kiinnostava henkilöhahmo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai! Huldasta on tosiaan muotoutunut todella sympaattinen sinnittelijä, ja Jónasson onnistuu hänen mielenliikkeidensä kuvauksessa yllättävän hyvin;)

      Poista
  6. Kiitos tästä dekkarivinkistä. Islanti miljöönä on kiehtova!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi riitta k ja ollos hyvä, vuoroin vieraissa!

      Poista