"Puolikuu", Chi Zijian, Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2022, 355 s., suomentanut Rauno Sainio, kansi: Sanna-Reeta Meilahti.
"Chi Zijian on palkittu kiinalainen kirjailija, jonka teoksia on käännetty lukuisille eri kielille. Puolikuu
(2005) on hänen ensimmäinen suomennettu teoksensa. Hänelle myönnettiin
romaanista arvostettu Mao Dun -kirjallisuuspalkinto vuonna 2008." (Lievelehti)
©Chi Zijian
"Vanha evenkinainen istuu kodassa tulisijan ääressä ja muistelee pitkää elämäänsä. Hän on varttunut pienessä
paimentolaisyhteisössä, joka elää poronhoidolla ja metsästyksellä Kiinan
koillisosissa
Iso-Hinganin vuoriston tiheissä metsissä.
Tarinansa kautta esiin koko kansansa historian, joka on tiiviisti kytköksissä koko Kiinan kehityskulkuun. Kylän luonnonläheinen ja eristäytynyt maailma järkkyy ensi kerran 1930-luvulla, kun Japani perustaa Kiinaan nukkevaltio
Mantšukuon ja kylän miehet pakotetaan sotilaskoulutukseen. Se on lähtölaukaus paimentolaisten elämäntapaa ja kulttuuria uhkaavalle kehitykselle, jonka myötä evenkit pakotetaan osaksi modernia yhteiskuntaa. (Takakansi)
Teos houkutteli jo kauniin ja tyylikkään kantensa vuoksi ja lisäintoa siihen tutustumiseen antoivat sen lupaamat monet elementit: maagiset voimat ja vanhat uskomukset, ihmisen luontosuhde ja siitä riippuvuus, heimotavat ja vieras kulttuuri sekä maanosa, ihmisten ilot ja surut, vahva selviämishalu ja heimon luja yhteishenki keskinäisine hierarkioineen ja riippuvuuksineen.
Osat: Aamunkoite, Keskipäivä, Iltahämärä, ja epilogi Puolikuu sekä Suomentajan jälkisanat.
- Olen sateen ja lumen vanha tuttu, ikää minulla on yhdeksänkymmentä vuotta.
- Olen evenkinainen. Olin kansani viimeisen heimopäällikön vaimo.
Synnyin talvella. Äitini oli nimeltään Tamara ja isäni Linke. Kun synnyin, isäni oli pyyntiretkellä ja sai kaadetuksi karhun. Isän löysi onkalon, jonka karhu oli kaivanut kaatuneen puun alle talvipesäksi, ja härnäsi pedon hereille tökkimällä sitä katkaisemallaan nuoren koivun varrella. Hän ampui otson vasta sen ärryttyä raivoihinsa, sillä kun karhu oli vihainen, se erittää runsaasti sappea, ja silloin sen sappirakko pullistuu aivan täyteen. Sinä päivänä onni oli isän puolella, sillä hänelle suotiin peräti kaksi lahjaa: hän sai karhun pyöreän ja täyteläisen sappirakon ja, hän sai minut.
Zijian on paitsi laadukas kirjailija ennen kaikkea erinomainen kertoja, joka kietoo lukijansa tarinansa seitteihin ja kulkuun niin immersoivasti, että aika ja paikka unhettuivat. Hänen tapansa kuvata niin luontoa, henkilöitä kuin historian vääjäämätöntä kehitystäkin on erinomainen.
- Jokaisen miehen syli on erilainen. Ladislavin syleilyssä olin tuntenut itseni tuulenviriksi, joka pyyhälsi halki vuorilaakson. Nyt Valodjan sylissä olin kala,
joka uiskenteli keväisessä virrassa vailla huolia ja murheita. Jos Vladislavia vertaisi suorana seisovaan, jykevään puunrunkoon, oli Valodja lämmin linnunpesä puun oksistossa. Rakastin heitä molempia.
- Jos nainen saa miehen takia pyörtyä onnesta, hän ei ole elänyt suotta...
Vahvennoksia klikkaamalla saat halutessasi lisätietoa ao. asiasta kuin myös siitä, kuinka Puolikuun parissa viihtyi Kirja vieköön! -blogin riitta k:)
Toivottavasti saamme lisäsuomennoksia tältä täyteläisellä ensimmäisellään vaikutuksen tehneeltä kirjailijalta. Kaunista, kiehtovaa, kiinnostavaa ja koskettavaa!
- Olemme aina eläneet metsiä suudellen...
Mielipuuhassaan metsäntyttönä:
Tämä kiehtoi ja vei mennessään. Jotenkin legendan oloinen tarina ja runollista kieltä. Toivottavasti Zijianilta suomennetaan lisää.
VastaaPoistaKiitos riitta k, juuri näin päääsi iloksemme tapahtumaan. joten toivottavasti jatkoa seuraa!
PoistaTämä kirja vaikuttaa tosiaan lukemisen arvoiselta. Tykkään siitä, että kirjailija on ikään kuin antanut äänen hyvin tuntemattomalle kansalle!
VastaaPoistaKiitos Anki! Ehkäpä juuri tuo teoksessa puhutteli lukijaa, joka sai paljon uutta tietoa ja kuvausta tyystin tuntemattomasta kulttuurista, ajanjaksosta ja maantieteellisestikin.
PoistaOnpa tosi kaunis kirjan kansikuva. Kiinnostuin kirjasta jo Kirja vieköön-blogissa. Alkuperäiskansoista kertovat tarinat kiinnostavat jo senkin puolesta, kun lähisuku on saamelaisia ja poronhoitajia. Tyttäreni osaa kätevästi parkita poronnahat ja tehdä kauniista nahasta vaikka mitä hienoa. Myös kalannahoista tulee hienoja juttuja ja kalannikamista upeita koruja. Kaiken ei tarvitse olla muovia ja tekokuitua.
VastaaPoistat. tyttö metsän laidalta
Kiito Tyttö metsän laidalta! Voi ett Sinulla on kiinnostava lähisuku ja taitava tytär:)
PoistaPuolikuussa kerrotaan myös paljon näistä käsityötaitureista, joilla toden totta ei ole peukalo keskellä kämmentä. Muovit ja tekokuidut joutavat tällaisten tuotosten rinnalla roskikakoriin.
Aurinkoa ja iloa sunnuntiapäivääsi t: Metsäntyttö;)
Kiitos kiinnostavan kirjailijan ja kirjan esittelystä
VastaaPoistaKiitos Jokke ja ollos hyvä, sillä tämä kuuluu sarjaan molemminpuolinen ilo!
PoistaTässä on tosiaan kaunis kansi ja tarinassa paljon kiinnostavia elementtejä. Pidän kirjan mielessä, sen voisi joskus lukea!
VastaaPoistaSanna-Reeta Meilahti on todella taitava ja ilmaisuvoimainen kansienkin luoja. Kannattaa pitää teos mielessä, sillä sen myötä on uskomaton matka menneseen, tuntemattomiin kulttuureihin ja kauas pois arjesta luvassa, kun siltä tuntuu.
PoistaKommentistasi kiitos ja kaunista kevätpäivää Sinulle!
Kyllä on niin viehkoa ja kiehtovaa että ihan hykerryttää.
VastaaPoistaTosiaankin kannessa jo maaginen vetovoima 💚
Tämä oli todellinen aikamatka ja runsaudensarvi olematta liian tukuisa. Hanna-Reeta Meilahden kannet ilahduttavat aina. Hän osaa tuoda teoksen tunnelman oivasti esille.
PoistaKommentistasi kiitos ja keväistä viikonjatketta mustarastaiden laulun sävelin:)