maanantai 12. huhtikuuta 2021

Ragnar Jónasson: "Pimeys/Dimma" - ex Libris...

 "Pimeys", Ragnar Jónasson, Tammi, 2021, 238 s.,
 suomentanut Vilja-Tuulia Huotarinen.
 
"Ragnar Jónasson   on islantilainen rikoskirjailija ja juristi. Hänen kirjojaan on käännetty 23 kielelle ja myyty yhteensä lähes kaksi miljoonaa kappaletta. 
Hän on myös kääntänyt Agatha Christietä islanniksi ja perustenut Reykjavik Noir -kirjallisuusfestivaalin. Hän asuu Reykjavikissa vaimonsa ja tyttäriensä kanssa.
Pimeyden suomentanut Vilja-Tuulia Huotarinen (s.1977) on palkittu kirjailija, 
joka asuu Reykjavikissa ja Helsingissä. Hänen toinen kotikielensä on islanti." (Lievelehti)


                                                               ©Bill Waters
 
"Hulda Hermannsdóttirin pitkä ura Reykjavikin poliisissa on päättymässä ennenaikaiseen eläkkeeseen, kun nuoremmat työntävät hänet tieltään.
Hän päättää käyttää viimeiset työpäivänsä kadonneen nuoren turvapaikanhakijan tapauksen tutkimiseen. Samaan aikaan Huldan on myös päätettävä, onko olemassa rikoksia, joiden kohdalla on syytä antaa armon käydä oikeudesta.

Aika käy kuitenkin vähiin, ja kollegatkin tuntuvat vastustavan Huldan tutkimuksia. Mutta hän ei aio antaa periksi. Kerran elämässään hän on tehnyt suuren virheen, jonka seurauksia hän kantaa mukanaan kuolemaansa saakka. Tällä kertaa Hulda aikoo varmistaa, että syyllinen saadaan kiinni. Maksoi mitä maksoi." (Takakansi)



Islantilaisrintamalta on pullahtanut kiitettävästi uutta dekkaristia ja taas kajahtaa sieltä jotain uutta ja mielenkiintoista Markko Tainan synkänpuhuvan kannen luodessa kutsuvan tunnelman.

Jónasson osaa ällistyttävän luontevasti kiemurrella itsensä 64-vuotiaan, eläköityvän ja lasikattoon päätänsä kuhmuille asti koko työuransa hakanneen Huldan nahkoihin aidonoloisine tuntemuksineen ja luonnehdintoineen herkkäpiirtoisesti ja lyömättä överiksi, ihailuni &  hatunnosto!

Hulda:  -  Aika oli kuin harmonikka. Toisinaan hetket puristuivat kasaan, toisinaan ne laajenivat. 
Hän tiesi, että tulisi kaipaamaan suuresti päivätyötään huolimatta lasikatosta, johon hän oli usein lyönyt päänsä, ja tunteesta, ettei hänen työpanostaan arvostettu tarpeeksi.
Yksinoloa ja yksinäisyyttä hän sen sijaan pelkäsi. Ei ollut sanottua, etteivätkö tulevaisuudennäkymät voisi kohentua. Hän ei tiennyt vielä, mihin suuntaan ystävyys retkeilyseurasta tutun miehen Péturin, kanssa johtaisi, ja ajatus tuntui hänestä sekä mieluisalla tavalla jännittävältä että epämukavalta. 
 
Elena: - Hänen nimensä oli Elena, ja hän oli oleskellut maassa neljä kuukautta. Hän oli kotoisin Venäjältä ja hakenut turvapaikkaa Islannista. 
Hulda oli vakuuttunut siitä, ettei kukaan enää muistanaut Elenaa, ehkä juuri siksi hän ei halunnut jättää asiaa sikseen. Elena oli tullut vieraaseen maahan hakemaan apua ja päätynyt kuolleena lahdenpoukamaan. Eikä siitä piitattu pätkääkään. Jos Hulda ei käyttäisi tätä viimeistä tilaisuutta ja pyrkisi selvittämään asiaa, tapaus ei milloinkaan ratkeaisi. Elena unohdettaisiin ikuisiksi ajoiksi.
Hän olisi vain nainen, joka tuli Islantiin ja kuoli.
 
Työelämänsä loppurutistuksen aikana Hulda joutuu myös polttavan moraalisen dilemman eteen, kun hetkellisessä mielenhäiriössä miehen yli ajanut nainen oli ottanut oikeuden omiin käsiinsä, ettei enää yksikään lapsi päätyisi miehen käsiin. Tarkoitus saattoi pyhittää keinot, ja kuka ties kosto oli ollut oikeutettu...  
Hän tekee pidättämättäjättämispäätöksen toivoen koko jutu siirtyvän ajan kanssa hyllylle.
Muistuttaa kuitenkin tekijälle, ettei se ole suinkaan mikään synninpäästö vaikka ymmärtääkin tekijän motiivit: Sinä tulet elämään tekosi kanssa. Mutta ei parantaisi asiaa, että sinut pantaisiin telkien taakse ja poikasi jäisi yksin.... 
Oikein vai väärin??

Kerronta on selkeää ja luonteikkaasti etenevää ilman turhia kiihdytyksiä ja hötkyilyä sekä kieliasultaan korkealaatuista, mutta lukijan tuudittauduttua tähän rauhaisaan vaan ei pitkäpiimäiseen etenemisvauhtiin kirjailija kaataa rojauttaa lupaa kysymättä sangollinen kylmää vettä lukijansa niskaan ja tarjoilee tyynen rauhallisesti hopealautasella tyystin ennalta-arvaamattoman lopppuratkaisun, huippua! 
 
Teos on käänteisessä aikajärjestyksessä ilmestyvän Hulda-sarjan avaus. 
Toinen eli Saari  ilmestyy iloksemme syksyllä 2021 päätösosan ollessa nimeltään Sumu.

-  Raivo iskee kuin riivattu. Se vääntää mutkalle raajat ja nivelet, se sytyttää silmiin roihun. Jón Vídalín.

Huldan seurassa  pimeydessä on vaeltanut myös Kirjaluotsi , minkälaisin aatoksin selviää klikkamalla:)

Positiivisesti ällikällä lyötynä:

12 kommenttia:

  1. Olen varannut kirjan kirjastosta. Aika monta varausta oli ennen minua. Hyvää kannattaa odottaa. Ehkä joku päivä matkaan vielä Islantiin, saagojen maahan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai, hyvän suhteen yhtä mieltä! Islanti olisi kiehtova kohde, satujen saari.
      Siellä käyneiltä ei ole tullut vastaan kuin positiivista kommenttia ja suurta innostuneisuutta kohdetta kohtaan;
      siispä kuka tietää, kenties....

      Poista
  2. Islantilaisia dekkareita en olekaan vielä kokeillut! Kiitos esittelystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anki! Näillä satujen saaren dekkaristeilla on raikasta otetta ja kauniisiin miljöisiin sijoitettuja, taidokkaita juonikuvioita tarjolla:)

      Poista
  3. Kerroit herkullisesti etenemisvauhdista ja rojautuksesta sekä ennalta-arvaamattomasta loppuratkaisusta 😀 Taas yksi loistava kirjailija ☀️ Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita A! Jännästi on nyt Islanti tuottanut useampia mainioita dekkaristeja tietoisuuteen ja juonenkuljetuksen näppäryyden lisäksi taustalla on aina tavalla tai toisella maan kiehtova luonto.
      Keväistä viikonjatketta Sinulle:)

      Poista
  4. Luin juuri Laxnessin Atomiaseman, ja islantilaisuudessa on jotain aitoa ja alkuperäistä. Tämän voi lukea, kun joskus pääsee taas kunnolla kirjastoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Mielenkiintoisen elämän elänyt Laxness on oiva maansa kirjallisuuden edustaja, "kantaisä", joka elävästi kuvaa synnyinmaansa kansaa ja elämää ensisuomennos Salka Valkasta alkaen.

      Aitoa ja alkuperäistä sekä omaleimaista löytyy näistä uudemmistakin kevyemmän sortin kirjailijoista, ja se kiehtoo:)

      Poista
  5. Kävin varaamassa tämän - ohho, pääsin sijalle 49. Meillä ei yleensä ole jonoja niille kirjoille mitä varaan, ilmeisesti dekkarit ovat suosittuja.
    Islantilaisuus kiehtoo ja tässä kuulostaa olevan paljon muutakin sellaista mikä houkuttaa lukemaan: moraalikysymykset, turvapaikanhakijat ja vanha nainen rikostutkijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta, sentään pistesijoille!
      Taitaa tämä epäaika olla poikinut monia uusia kevyemmän kirjallisuuden lukijoita, ja dekkarithan ovat mainiota ajankulua ja siirtymistä kotvaseksi pois arjesta.

      Islantilaisuudessa on "sitä jotain" ja Jónasson jatkaa maan dekkaristien uudenlaisen kerronnan sarjaa, joten lukuiloa Sinulle kun onnennumero kohdalle kolahtaa:)

      Poista
  6. Heippa! Sain juuri itse tämän luettua (http://lukutuulia.blogspot.com/2021/04/ragnar-jonasson-pimeys.html) ja allekirjoitan kyllä täysin, mitä kirjoitit. Loppuratkaisu tuli kyllä aivan puskista! Tässä tuntui kaikki olevan dekkariksi kohdallaan. Päähenkilö oli kivaa vaihtelua, kuin myös miljöö ja rakenne mukavan koukuttava. Innolla odotan seuraavaa osaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulia! Jälleen kerran raikkaita tuulia satujen saarelta ja pisteet heruvat kirjailijalle etenkin näppärästä loppuratkaisusta:) Mielenkiintoista syksyllä lukea, mitä saari tuo tullessaan.

      Poista