"Jäljittäjä", Harlan Coben, Minerva Kustannus Oy, 2021, 376 s., suomentanut Saana Rusi.
"Amerikkalainen Harlan Coben (s.1962) on yksi maailman menestyneimmistä trillerikirjailijoista. Hänen kirjojaan on käännetty 43 kielelle, ja niitä on myyty
yli 80 miljoonaa kappaletta. Hänen kuusi viimeistä romaaniaan ovat kaikki olleet New York Timesin bestsellerlistan ykkösiä, myös Jäljittäjä heti ilmestymisensä jälkeen keväällä 2020. Coben kirjoittaa parhaillaan jatko-osaa Jäljittäjälle.
Netflix on julkaissut ja julkaisemassa tv-sarjoja useista Cobenin trillereistä, ja Cobenilla on monia tv-sarjahankkeita myös Applen, Amazonin ja MGM Internationalin kanssa." (Takakansi)
"Mies nimeltä Wilde on täydellinen arvoitus – myös itselleen. Hänet
löydettiin pienenä poikana metsästä, missä hän oli elänyt yksin ja omin
neuvoineen ilman minkäänlaista muistikuvaa menneisyydestään tai
perheestään.
Nyt kolmekymmentä vuotta myöhemmin Wilde on armeijan
erikoisjoukkojen kouluttama jäljittäjä, mutta ei edelleenkään tiedä,
kuka hän itse on ja mistä tulee.
Wilden ensimmäinen kasvatusäiti,
kuuluisa asianajaja Hester Crimstein,
on saanut kuulla, että
koulukiusattu tyttö on kadonnut. Hän pyytää Wildea käyttämään
poikkeuksellisia jäljitystaitojaan tytön löytämiseksi.
Kun sitten
toinenkin nuori katoaa ja tämän vanhemmat saavat lunnasvaatimuksen, on
ilmeistä, että kyseessä on jotain paljon suurempaa kuin pikkukaupungin
teinien temppuilu.
Valtaa pitävillä on salaisuuksia, jotka voivat
tuhota miljoonien elämän. Salaisuuksia, jotka Wilden on paljastettava,
ennen kuin on liian myöhäistä." (Takakansi)
Cobenin kanssa on tullut vietettyä monta ratevaa tuokiota : Lupaa ja vaikene (2014), Saalistaja (2015) ja Petät vain kerran (2017):
Olemukseltaan ja tuotannoltaan varsin sympaattinen Coben on
mielenkiintoinen tuttavuus sikälis, että lukukokemukset jättävät
aprikoivaan mielentilaan kiehnäämään eikä ihan kaikkia kiemuroita
purematta niele, vaikkakin juonen pyörittely on vauhdikasta ja
henkilökaarti piirteikästä ja runsaslukuistakin.
Cobenilla on hyppysissään armoitettu taito luoda aina uusia juonikuvioita ja marssittaa estradille värikäs, oivaltavin persoonain piirroin muodostettu toimijakaarti. Tällä kertaa prologi kertoo mysteerisestä, metsästä 6-8 -vuotiaasta takkutukkaisesta, laihaluiperosta pojasta,englantia puhuvasta villilapsesta, tosielämän Mowgliasta, päähenkilöksi nousevasta, mielenkiintoisesta
Wildesta: kahdeksantoistavuotiaana Wilde oli mennyt West Pointin sotilasakatemiaan, josta valmistui kaikin mahdollisin kunniamaininnoin.
Koko Crimsteinien klaani, Hester, Ira ja kolme heidän poikaansa, olivat ajaneet kolmen vartin matkan sotilasakatemialle osallistuakseen valmistumisseremoniaan. Wilde palveli ulkomailla monenlaisissa erikoistehtävissä - Hester ei vain koskaan muistanaut osaston nimeä.
Joka tapauksessa kaikki oli salassa pidettävää tietoa, eikä Wilde saanut edelleenkään puhua tehtävistään mitään. Mitä Wilde olikaan sotilastehtävissään nähnyt, tehnyt, kokenut ja menettänyt, se oli työntänyt hänet jonkin rajan ylitse kuin kaikuna vanhasta lapsuuden laulusta tai kenties hänen tapauksessaan herättänyt henkiin menneisyyden haamut. Vaikea sitä oli toisten tietää...
- Palveluksensa päätteeksi Wilde oli palannut takaisin Westvilleen eikä enää yrittänyt sopeutua "normaaliin" yhteiskuntaan. Hän ryhtyi työskentelemään jonkinlaisena yksityisetsivänä CRAW-nimisessä turvallisuusalan firmassa sijaisperheensä Rolan kanssa, mutta se ei ollut pidemmän päälle luonnistanut...
Toimijoita, joiden kohtalot eri tavoin kietoutuvat toisiinsa, vilisee kirjassa koko joukko ja Wilden ohella sympatiapisteitä kerää Naomi-tyttönen, joka on lukenut neuvoja muutosten tarpeellisuudesta vihaamisen ja halveksunnan poistamiseksi, luokassaan syrjitty ja kiusattu, joka statustaan parantaakseen ottaa suorittaakseen suositun 48 h:n katoamishaasteen, urbaanilegendan:
Se oli jonkinlainen verkon välityksellä pelattava peli, varsin ikäväluonteinen sellainen. Teinin piti karata ja piiloutua, jotta vanhemmat panikoisivat ja luulisivat, että lapsi oli kidnapattu tai jotain pahempaa. Mitä kauemmin oli "kateissa",
sitä enemmän pisteitä sai kerättyä. Hän onnistuu kuitenkin tempauksellaan vain huolestuttamaan Hesterin ja Wilden lisäksi koulukaverinsa Matthew Crimsteinin, joka puolestaan tuntee Naomia kohtaan sympatioita ja hienoista häpeää, kun ei arvaa mennä väliin auttaakseen tyttöä luuseristatuksen nostossa.
Sankarimme Wilde majailee eksoottisesti eriytyneenä metsän suojissa häntä varten suunnitellussa, ellipsin muotoisessa, dinosauruksen munaa muistuttavassa, ekokapselissa, jonka paikkaa on helppo vaihtaa peräkärryn avulla. Villi & vapaa mies!
Poliittisia ambitioita ja juonitteluja, rahan valtaa, koulukiusaamista,
biologisia vanhempia, mutta myös ystävyyttä ja Amorin nuolia sekä mikä
parasta: onnellinen loppu!
Coben antaa kertaalleen myös armon käydä oikeudesta. Onko se oikein vai ei, jää lukijan omista arvoista kiinni. Minua ratkaisu miellytti siinä missä Wilden persoonallisuus ihastutti ja Cobenin kerronta kutkutti!
Lämpimikseen naputteli:
Cobenista en ole aiemmin edes kuullut. Lisää jännäreitä, niitä on tänä vuonna tullut kyllä paljon!
VastaaPoistaKiitos Anki! Erityyppisissä dekkaristeissa löytyy tarjontaa runsaudenpulaksi asti.
PoistaCoben on omanlaisensa juonenkieputtaja ja persoonainpiirtelijä, jonka seurassa olen aina hyvin viihtynyt:)
Onnellinen loppu on paras ❤️ Ehdottomasti.
VastaaPoistaAlkuasetelmat: Olen aina ollut tosi innoissani sellaisista kirjan aluista joissa on muistinmenetys tai muuten taustat hämärän peitossA ja arvoitusta aletaan pikkuhiljaa selvittää...
Kiitos Rita A, Happy endeillä on tottatosiaan sijansa tässä maailmassa:)
PoistaTämä lähtee kivasti liikkeelle villipojan löytymysistä ja sitten Coben alkaa kiehnätä lukinseittiään lukijansa siihen kietoen, taitava kaveri.
Olen lukenut pari Cobenilta, on lajissaan erinomainen. Kiitos esittelystä.
VastaaPoistaKiitos Jokke! Samaa mieltä, ei ole tullut ainuttakaan floppia Cobenin käsialalla vastaan.
Poista