Heikki Willamo: "Metsä minussa" - ex Libris...

 

"Metsä minussa", Heikki Willamo, Parvs, 2020, 234 s. Omistettu Pentti Linkolan muistolle,

"Heikki Willamo   (s.1952, Helsinki)   on suomalainen valokuvataiteilija, luontokuvaaja ja kirjailija. Hän on pitänyt 15 valokuvanäyttelyä Suomessa ja ulkomailla ja julkaissut parikymmentä kirjaa, osin itsenäisesti, osin yhdessä muiden kanssa. Willamon, Kai Fagerströmin ja Risto Rasan vuonna 2010 ilmestynyt teos Viimeiset vieraat oli ehdokkaana vuoden luontokirjaksi 2010. Willamolle myönnettiin taiteilijaeläke 2015. Willamo asuu Karjalohjalla vaimonsa kanssa. Heillä on kaksi aikuista lasta." (Wikipedia)

 

 

                                                   ©Pekka Lehmuskallio
 

 

"Metsä minussa kokoaa yhteen luontokuvaaja, valokuvataiteilija ja kirjailija

Heikki Willamon hienoimmat metsäkuvat. Willamo on samoillut eteläsuomalaisissa metsissä koko 40-vuotisen uransa ajan. Kirja on ylistyslaulu metsälle asukkaineen, tiaisista karhuun. Upeat väri- ja mustavalkokuvat ja oivaltava essee henkivät Willamon huolta metsien ahdingosta ja monimuotoisuuden katoamisesta sekä hänen riemuaan niiden rikkaasta elämästä ja kauneudesta" (Takakansi)

 

Heikki Willamo on ehtinyt matkan varrella  ilahduttaa ja sulostuttaa elämääni mm. puhuttelevilla, kauniilla ja asiantuntevilla teoksillaan: Myyttinen matka  ja Vuosi metsässä, molemmat 2017.

Teos sisältää luvut: Esipuhe: Ihmisen kuva, Perttu Saksa ja 1987 - 2008 Metsän kuva,  2009-2020 Mielenmetsä, Paluu, Kotimetsät ja  Raja sekä Kiitokset ja Kuvaluettelo.

 

-  Yksi avain Willamon kuvien katsomiseen on menneisyys. Ihmisen ja luonnon suhteen historia. Eläimen kulttuurisen historian kautta Willamo peilaa omaa kosketustaan luontoon ja luonnon kosketusta itseensä. Vaikka kiinnostus myyttiseen luontosuhteeseen on läsnä aihevalinnoissa, Willamon kuvat ovat sidoksissa konkreettiseen maailmaan ja historiaan... (Esipuhe)

 

                                                                     Närhi

 

- Valokuvaajana olen tarinankertoja. Minua kiinnostavat kokonaisuudet, ne pienet, ehyet maailmat, jotka luon tapahtumien ympärille. Metsässä avainsanoja ovat tumma, perinteinen, hämyisä ja tiheä. Valoa on vähän, mutta se on sitä tärkeämpää.

                                                         

                                                             Pähkinähakki

 

-  Tämän lähemmäs sielunmaisemaani en pääse - tuota mieleni maisemaa, jota olen kuvannut seuraavin sanoin: "Se on jonkinlainen toiveiden maisema, jota kannan mukanani. Maisema, jossa haluaisin olla, johon haluaisin liittyä elimellisenä osana. Sitä ole sellaisenaan missään, se on muodostunut mieleni pohjalle kaikesta, mitä olen kokenut, lukenut, mistä olen kuvia nähnyt ja tarinoita kuullut. Siinä on vahvaa suomalaista perimää, se on sekoitus etelää ja pohjoista, kotiseutua ja kaukaisia erämaita, siperialaisen taigametsän käsittämätöntä suuruutta.

Willamon tekstit ovat kauniita ja rikkaita. Niistä paistaa hänen syvä ja pitkäaikainen rakkautensa ja kunnioituksensa luontoa kohtaan sekä sen syvimmän olemuksen tuntemus.

 

Jälleen kerran: herkkä, kaunis ja luontoa kunnioittava laatuteos, joka koskettaa lukijaansa ja vie hänet upeine valokuvineen hämyiselle, sadunomaiselle ja satumaiselle matkalle kauas menneeseen ja tulevaan sekä siihen, mitä metsä meille luonnonystäville, itse kullekin parhaimmillaan edustaa eli henkilökohtaisesti koskaan pettämätöntä äidin syliä, turvapaikkaa, rauhoittajaa, suhteuttajaa ja eheyttäjää. 

Onko metsällä kenties Sinulle positiivista  erityismerkitystä elämässäsi  vai  edustaako se inisevää hyttyspesää, hiipiviä hirvikärpäsiä ja sääriä repiviä risuja?

 

Metsä saa mielikuvituksen liikkeelle, villiin lentoon, jonnekin kauas ajan ulottumattomiin, luomaan tarinoita ja siirtää sen sylissä olevan ajan ulottumattomiin, alueelle, joka on ikioma. Metsässä kulkee kaikki aistit avoinna, kuunnellen, katsellen ja tuoksuista nauttien.

 

Tämä lue, katso ja ihastu -teos sopii mitä parhaiten myös lahjakirjaksi kaikille luonnonystäville, myös nuoremmille katselukirjaksi ja oppaaksi jokaiselle  luontoa rakastavalle ja sen kodikseen tuntevalle.   Lämmin kiitos Heikki Willamo tästä luku- ja katselunautinnosta!

- Sateentuhruisen päivän jälkeen taivas kirkastuu ja illasta tulee satumainen. Märkä metsä hohtaa ja kimaltaa. Palokärjen huudot saattelevat kulkuani, 

illan hämärtyessä viheltää varpuspöllö. Pyhän kosketus on läsnä. Tämän lähemmäs sielunmetsääni en pääse...

 

Sateentuhruinen päivä?? Ei niin pienintä havaintoa, mutta aina

 

metsän lumoissa: