"Hyvitys", Arttu Tuominen, WSOY, 2020, 355 s.
"Porissa asuva Arttu Tuominen
(s. 1981) työskentelee ympäristötarkastajana ja kirjoittaa iltaisin
tummia, kovaotteisia rikosromaaneja. Tuominen luo lain molemmille
puolille vahvan äänen, inhimillisen ja tunnistettavan." (Lievelehti)
©Juha Törmälä
"Kun salaisuus myrkyttää kaiken... Porilaiseen ravintolaan tehty kranaatti-isku vaatii kuolonuhreja - ja uhkaa samalla paljastaa ylikomisario Henrik Oksmanin elämänmittaisen valheen.
Tieto pommi-iskusta nousee suureksi uutiseksi ja saa nettipalstojen keskustelut rehottamaan. Baarin edessä velloo kynttilä- ja kukkameri.
"Lähettilääksi" itseään kutsuva tekijä on ennen iskua ladannut verkkoon vihaa lietsovan videon. Hyvitys on romaani väkivallan uhasta ja pelosta, väärään aikaan paljastuvista salaisuuksista ja itsensä hyväksymisestä.
Vuoden 2020 Johtolanka-palkinnon voittanut Verivelka nosti Arttu Tuomisen suomalaisen rikoskirjallisuuden parhaimmistoon. Hyvitys jatkaa itsenäisten romaanien Delta-sarjaa." (Takakansi)
Arttu Tuomisen kanssa tuli kättä paiskattua Verivelan tiimoilta malliin:
kaiken kaikkiaan tiivistä ja otteessaan pitävää kerrontaa. Arttu Tuominen on nimi, jonka visusti pidän mielessä DELTALLE jatkoa odotellen! Eli sen verran luja oli ensikädenpuristus, että utelian mielin lähdin ottamaan selvää, minkälaista hyvitystä kirjailija tarjoaa, mistä ja miksi. Teoksen keskeisiksi toimijoiksi nousevat ylikonstaapelit Jari Paloviita ja Henrik "Härkä" Oksman, jälkimmäinen mies,
jonka sisällä vornii salaisuus ja jonka mielenkuohut ovat riski tutkinnan juohealle etenemiselle...
- Mies kiinnittää hiusverkon, punaa huulensa ja asettelee peruukin päähänsä. Vaaleat hiukset laskeutuvat viuhkaksi selkään kuin merenneidon pyrstö.
Hän nousee ja sammuttaa television. Kaulan helminauha kiiltää hämärässä mustana kuten hänen silmänsä, mutta valon osuessa siihen se kimmeltää valkohehkuisena kuin norsunluu.
- Divide et impera. Kun ihmiset saadaan riitelemään keskenään eduistaan ja arvoistaan, on radikaalien ääriryhmien helpompi nostaa päätään, koska ne vaikuttavat mielipiteissään vahvoilta ja rohkeilta. Mitä syvempi taloudellinen sukellus on, sitä vahvemmaksi ääriryhmittymien kannatus nousee.
- Yökerhoisku, jonka olisi kaiken järjen mukaan pitänyt yhdistää ihmiset,
repikin heitä erilleen, eikä Paloviita voinut olla pohtimatta, mistä se kaikki viha ja katkeruus kumpusi. Hän oli varma, ettei viisitoista vuotta sitten tällaista olisi tapahtunut. Silloin kynttiläkulkuetta olisi ollut saattelemassa joukko osaaottavia sivullisia. Nyt siellä seisoivat uskonnolliset fanaatikot Raamattuineen ja rasistiset äärijärjestöt kyltteineen.
Teoksessa on runsaasti eri elementtejä: Venus-klubia, käsikranaatteja,
WO eli White orderia ja Blood & Honouria, populistiksi mainittua Lähettilästä, tutkijarymä erilaisine vahvuuksineen ja kipupisteineen sekä ehdottomana väripilkkuna ja mielenkiintoisena poikkeamana totutusta pönötyksestä viransijaisuuksia harrastava pastori Mikael Fredriksson killuvine korvarenkaineen, sormuksineen ja bootseineen, erilaisine ja hätkähdyttävine hartausteemoineen.
Mies, jonka "meriitteihin" kuuluu myös 12-vuotinen palvelu Ranskan muukalaislegioonassa; pikantti persoona & pointti!
Ajan hengessä oleva teos ilman muuta. Kirkon idea päivittää toimintojaan uusimalla kalliilla hinnalla rakennuksiaan ja siten saada uusia karitsoja helmaansa unohtamalla eläkeläisten virsi-illat ja sen sijaan rakentamalla mummoille sukankutomiskammareita esim. mambomaratonin sijaan eivät kyllä kerää sympatioitani, eivätkä saa tätä - heti poikieni käytyä riparit eronnutta - viisinkertaista mummoa kuin Tuomisen humoreskille viritykselle iloisesti virnistämään...
Ilmaan jäävät väreilemään vastaustaan huutavat kysymykset: mistä tämä kaikki viha ja vastakkainasettelu väkivaltaisine elementteineen oikein kumpuaa?
Onko niin, että kun eivät enää nykyisin sanat ja dialogit ole hallussa, jolloin emme koe tulevamme kuulluiksi ja ymmärretyiksi, puhuvat nyrkit ja käsikranaatit? Sanotaan, että lyöminen on aina avunhuuto.
Entä miksi kaikki erilainen aikuisten välinen rakkaus yhdessä sovittuine ja ketään loukkamattomine muotoineen herättää riemun sijasta raivoa ja on suvaitsemattomuuden synnyinpesä? Kuka on laatinut säännöt ihmisyydelle, rakkaudelle ja kiintymykselle?
Tuominen kirjoittaa selkeää ja sujuvasanaista tekstiä ajankohtaisiin kysymyksiin pureutuen, kuitenkin samalla tutkinnan kiemurtelevaa kulkua kiintoisasti kuvaten ja marssittaa estradille kelpo joukon erilaisia ihmisia iloine ja painolasteineen; kelpo teos!
- Oksman ajatteli, että talot olivat kuin ihmiset. Komea julkisivu kätki takapihojen lian, pakkasen ja kuolleet lehdet.
Hyvityksen tiimoilta on sivuja käännetty mm. blogeissa:
Kartanon kruunaamaton lukija, Kirjaluotsi ja Tuijata.Kulttuuripohdintoja Millä mielessä ja missä aatoksissa selviää klikkaamalla:)
DELTA-ryhmän seurassa mieluusti matkaansa jatkaa:
"Kun salaisuus myrkyttää kaiken... Porilaiseen ravintolaan tehty kranaatti-isku vaatii kuolonuhreja - ja uhkaa samalla paljastaa ylikomisario Henrik Oksmanin elämänmittaisen valheen.
Tieto pommi-iskusta nousee suureksi uutiseksi ja saa nettipalstojen keskustelut rehottamaan. Baarin edessä velloo kynttilä- ja kukkameri.
"Lähettilääksi" itseään kutsuva tekijä on ennen iskua ladannut verkkoon vihaa lietsovan videon. Hyvitys on romaani väkivallan uhasta ja pelosta, väärään aikaan paljastuvista salaisuuksista ja itsensä hyväksymisestä.
Vuoden 2020 Johtolanka-palkinnon voittanut Verivelka nosti Arttu Tuomisen suomalaisen rikoskirjallisuuden parhaimmistoon. Hyvitys jatkaa itsenäisten romaanien Delta-sarjaa." (Takakansi)
Arttu Tuomisen kanssa tuli kättä paiskattua Verivelan tiimoilta malliin:
kaiken kaikkiaan tiivistä ja otteessaan pitävää kerrontaa. Arttu Tuominen on nimi, jonka visusti pidän mielessä DELTALLE jatkoa odotellen! Eli sen verran luja oli ensikädenpuristus, että utelian mielin lähdin ottamaan selvää, minkälaista hyvitystä kirjailija tarjoaa, mistä ja miksi. Teoksen keskeisiksi toimijoiksi nousevat ylikonstaapelit Jari Paloviita ja Henrik "Härkä" Oksman, jälkimmäinen mies,
jonka sisällä vornii salaisuus ja jonka mielenkuohut ovat riski tutkinnan juohealle etenemiselle...
- Mies kiinnittää hiusverkon, punaa huulensa ja asettelee peruukin päähänsä. Vaaleat hiukset laskeutuvat viuhkaksi selkään kuin merenneidon pyrstö.
Hän nousee ja sammuttaa television. Kaulan helminauha kiiltää hämärässä mustana kuten hänen silmänsä, mutta valon osuessa siihen se kimmeltää valkohehkuisena kuin norsunluu.
- Divide et impera. Kun ihmiset saadaan riitelemään keskenään eduistaan ja arvoistaan, on radikaalien ääriryhmien helpompi nostaa päätään, koska ne vaikuttavat mielipiteissään vahvoilta ja rohkeilta. Mitä syvempi taloudellinen sukellus on, sitä vahvemmaksi ääriryhmittymien kannatus nousee.
- Yökerhoisku, jonka olisi kaiken järjen mukaan pitänyt yhdistää ihmiset,
repikin heitä erilleen, eikä Paloviita voinut olla pohtimatta, mistä se kaikki viha ja katkeruus kumpusi. Hän oli varma, ettei viisitoista vuotta sitten tällaista olisi tapahtunut. Silloin kynttiläkulkuetta olisi ollut saattelemassa joukko osaaottavia sivullisia. Nyt siellä seisoivat uskonnolliset fanaatikot Raamattuineen ja rasistiset äärijärjestöt kyltteineen.
Teoksessa on runsaasti eri elementtejä: Venus-klubia, käsikranaatteja,
WO eli White orderia ja Blood & Honouria, populistiksi mainittua Lähettilästä, tutkijarymä erilaisine vahvuuksineen ja kipupisteineen sekä ehdottomana väripilkkuna ja mielenkiintoisena poikkeamana totutusta pönötyksestä viransijaisuuksia harrastava pastori Mikael Fredriksson killuvine korvarenkaineen, sormuksineen ja bootseineen, erilaisine ja hätkähdyttävine hartausteemoineen.
Mies, jonka "meriitteihin" kuuluu myös 12-vuotinen palvelu Ranskan muukalaislegioonassa; pikantti persoona & pointti!
Ajan hengessä oleva teos ilman muuta. Kirkon idea päivittää toimintojaan uusimalla kalliilla hinnalla rakennuksiaan ja siten saada uusia karitsoja helmaansa unohtamalla eläkeläisten virsi-illat ja sen sijaan rakentamalla mummoille sukankutomiskammareita esim. mambomaratonin sijaan eivät kyllä kerää sympatioitani, eivätkä saa tätä - heti poikieni käytyä riparit eronnutta - viisinkertaista mummoa kuin Tuomisen humoreskille viritykselle iloisesti virnistämään...
Ilmaan jäävät väreilemään vastaustaan huutavat kysymykset: mistä tämä kaikki viha ja vastakkainasettelu väkivaltaisine elementteineen oikein kumpuaa?
Onko niin, että kun eivät enää nykyisin sanat ja dialogit ole hallussa, jolloin emme koe tulevamme kuulluiksi ja ymmärretyiksi, puhuvat nyrkit ja käsikranaatit? Sanotaan, että lyöminen on aina avunhuuto.
Entä miksi kaikki erilainen aikuisten välinen rakkaus yhdessä sovittuine ja ketään loukkamattomine muotoineen herättää riemun sijasta raivoa ja on suvaitsemattomuuden synnyinpesä? Kuka on laatinut säännöt ihmisyydelle, rakkaudelle ja kiintymykselle?
Tuominen kirjoittaa selkeää ja sujuvasanaista tekstiä ajankohtaisiin kysymyksiin pureutuen, kuitenkin samalla tutkinnan kiemurtelevaa kulkua kiintoisasti kuvaten ja marssittaa estradille kelpo joukon erilaisia ihmisia iloine ja painolasteineen; kelpo teos!
- Oksman ajatteli, että talot olivat kuin ihmiset. Komea julkisivu kätki takapihojen lian, pakkasen ja kuolleet lehdet.
Hyvityksen tiimoilta on sivuja käännetty mm. blogeissa:
Kartanon kruunaamaton lukija, Kirjaluotsi ja Tuijata.Kulttuuripohdintoja Millä mielessä ja missä aatoksissa selviää klikkaamalla:)
DELTA-ryhmän seurassa mieluusti matkaansa jatkaa:
Kyllä, selkeästi olemme lukeneet saman romaanin! Hyvät lainaukset olet valinnut. Tämä sai tosiaan hamuamaan jatkoa, jota onneksi saamme.
VastaaPoistaKiitos Elegia! Näin somasti pääsi tapahtumaan. Itse luen toisten postauksia ao. kirjasta vasta, kun omani on julkaistu ja nyökyttelyksihän tuo Sinun kohdallasi meni.
PoistaTuomisessa on potentiaalia, mielenkiinnolla odottelen seuraavaa osaa.
Olen Tuomisen teokset, tämänkin, lukenut. Olen samaa mieltä kuin Elegia, valitsit hyvät lainaukset.
VastaaPoistaIloinen olen myös siitä, että yhä saamme lisää kotimaistakin, vaikka hyviä toki skandidekkarit yn ovat.
Kesäistä ja raikasta heinäkuun jatkoa!
Skandidekkarit ovat oma lukunsa, mutta on mukavaa saada kotirintamalle uutta verta ja Tuomisen ote on raikas, selkeä ja mukavalukuinen, joten mielenkiintoista nähdä, kuinka tarina jatkuu.
PoistaKommentistasi kiitos ja kauniita mukavanoloisia kesäpäiviä Sinulle!