maanantai 22. kesäkuuta 2020

Esmeralda Santiago: "Sokeriplantaasin valtiatar / Congistadora" - ex Libris...



"Sokeriplantaasin valtiatar", Esmeralda Santiago, Bazar Kustannus Oy, 2020,
560 s., suomentanut Hilkka Pekkanen, kansi Eija Kuusela.

"Esmeralda Santiago  (s.1948) eli lapsuutensa köyhissä oloissa Puerto Ricossa. Kolmetoistavuotiaana hän muutti Amerikkaan ja asuu nykyään New Yorkissa miehensä kanssa. Santiagon kirjallinen ura alkoi dokumentti- ja opetuselokuvien käsikirjoittamisesta. Hän on kirjoittanut esseitä ja artikkeleita useisiin sanoma- ja aikakauslehtiin. Lisäksi häneltä on ilmestynyt muistelmateoksia ja romaani America’s Dream vuonna 1997. Sokeriplantaasin valtiatar on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa." (Lievelehti)


                                              © Cantomedia / Robert Curtis


"Sokeriplantaasin valtiatar on kertomus pienestä, sitkeästä naisesta, tarina valtiattarista ja orjista, maasta, mullasta ja sen tuoksusta.
Sokeriruo'on leikkaajien työskentelyn rytmi ja maasta uhkuva makea tuoksu huumaannuttavat Anan. Olen täällä, Ana kuiskaa tuulenvireelle, joka keinuttaa sokeriruo'on kukintoja. Olen täällä, hän sanoo kirkkaalle avaralle taivaalle.
Tätä maata hän rakastaisi aina.
Espanjalaisen ylimystöperheen tytär Ana haaveilee seikkailusta ja kammoaa yläluokkaisen naisen kuolettavan tylsää elämää kodin vankina. 18 vuotiaana Analle tarjoutuu tilaisuus. Hän nai Ramonin, joka on perinyt kaksosveljensä kanssa sokeriplantaasin Puerto Ricossa. Ja niin nuori morsian matkaa vuonna 1844 valtameren taakse syrjäiseen maailmankolkkaan sydän täynnä odotuksia." (Takakansi)



Näinä aikoina, kun matkailu jää enempi riittailun ja haaveilun tasolle ja omat reissut vähintäinkin ensi vuoteen,  on erittäin kiinnostavaa, mieluisaa ja antoisaa avata tämänkaltainen teos, kirjoittajanaan uusi tuttavuus ja kohteena värikäshistorinen siirtomaa-ajan Puerto Rico plantaaseineen ja orjineen sekä sokeriruokopeltoineen.

Semminkin, kun sokeriruo'on viljelystä  oli mahdollisuus saada jonkilainen käsitys Koillis-Brasilian Pernambucon osavaltiossa 2005 vietetyn kuukauden perusteella. Ihmiset noilla leveysasteilla rankattiin edelleen ihonvärin tummuuden mukaan: mitä tummempi, sitä alempana sosiaalisessa hierakiassa. Seikka, joka näkyi esim. pousadoissa  ja katu- sekä rakennustöissä työskentelevien henkilöiden kohdalla.
Mittavat sokeriruokopellot,  joiden   paljasjalkaisine, lerppahattuisine työmiehineen ovat uskomattoman vaikuttava näky, joka ei unohdu.
Nämä työmiehet saapuvat sesongin alussa kuorma-autojen lavalla, asuvat koko viljelyn ajan sadonkorjuuseen saakka maanomistajien fincoilla "hökkeleissä", ostavat ruokansa ja tarvikkeensa isännän omistamasta kaupasta jne. eli raha kiersi rahan luo...
Sadonkorjuu tapahtuu joko koneilla tai perinteisesti, etenkin kehitysmaissa käsin. Käsin korjattaessa pelto sytytetään ensin tuleen. Tuli polttaa lehdet ja osan korsia suojaavasta vahakerroksesta, mutta vesipitoiset juuret ja varret voidaan kerätä vahingoittumattomina. (Wikipedia) Kyseisellä alueella korjuu tapahtui käsin,
ja poltetun sokeripellon ilmassa leijuvassa tuoksussa, joka nyt lukiessa kutitteli sieraimiani, on jotain maagista, ikiaikaista, sanoinkuvaamatonta... Ja takaisin asiaan:

-  Valtavat, huojuvat ruo'ot kutsuivat, vetivät Anaa pois aviomiehensä haudalta, poikansa haudalta, pois niiden  onkaloiden luota, joissa eläviä vainoavat henget nukkuivat kapokkipuun alla. 
Elämä oli Ramónin ja Miguelin lepopaikan toisella puolella. 
Elämä oli sen hautausmaan aidan toisella puolella, jolla Pabla ja Fela vartioivat Analle raataneita orjia, Jósen kärsimyksen muistomerkin toisella puolella. 
Elämä oli Anan vaalimassa rikkaassa maaperässä, sokeriruokopelloilla ja puu- ja hedelmätarhoissa ja kasvimailla ja kukkapenkeissä.
Elämä oli El Destinossa, missä hänen nuorin poikansa Segundo parhaillaan opetteli seisomaan omilla jaloillaan sillä maalla, joka oli oleva hänen perintönsä. 
Kaikki me kävelemme ruumiiden päällä, Ana ajatteli, mutta sekin on elämää. 
Ja hän asteli aamuauringossa kohti uutta istutuskautta...


Runsaasta materiaalista huolimatta Santiagon kirjailijanote pitää haparoimatta tai herpaantumatta,  ja hän tuntuu kirjoittavan aika ajoin suorastaan sydänverellään. Rehevä, roteva ja värikylläinen sekoitus historiaa, siirtomaaherruutta, luontoa, orjuutta, sukusaagaa, ihmiskohtaloita vihalla ja rakkaudella maustettuna niin,
että tästä poreilevasta padasta, feijoadasta  muodostuu täyteläinen ja varsin kiinnostava muhennos.

Mutta ennen kaikkea teos on vahvan ja määrätietoisen naisen Anan tarina. Naisen, joka peräänantamattomasti ja vastaansanomattomasti  rämisten ja vaikeudet voittaen sekä miehisen kulttuurin ennakkoluulomuurin murtaen  rikkoo aikakautensa lasikaton ja tekee sen riemukkaalla otteella elämännälkäänsä tyydyttäen suostumatta jäämään hienohelmaiseksi ja hyväsukuiseksi oman elämänsä surulliseksi sivustakatselijaksi. Tästä täydet kymmenen pistettä kirjailijalle!


Tropiikin yön
kuiskausten takaa
kuuluu yötä synkempi kuiske,

kuoleman kuiske
pohjoisen ihmistä varten
jotka tropiikki
on ottanut omakseen.
William Carlos Williams, Adam


Eija Kuuselan kansi ja Hilkka Pekkasen käännös ovat onnistuneita.
Pieni miinus kokonaisuuteen tulee lukujen kiharaisen-koukeroisista otsikoista, jotka eivät tuo lisäarvoa ulkoasulle, etenkin kun teoksen päähenkilö on voimakastahtoinen ja suoraviivainen nainen.

Plantaasilla poikkesi:


14 kommenttia:

  1. Tämä on ollut kiinnostavien listallani. Kurkkasin, mutta jätin myöhempään ajankohtaan. Hirveän paksu lukuromaani tai naisten romaani on tämä. Ehkä sopii syksyyn paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos riitta k: lukuromaani ja viihdyttävä sopivasti historian siipien havinalla kuorrutettu! Epäilemättä tämä puolustaa paikkaansa rehevine luontoineen ja lämpöineen syyskelien tuivertaessa ja loskan lotistessa:)

      Poista
  2. En kestä, kun tämä olisi minustakin tosi kiinnostava kirja, ja bloggauksesi lisäsi kiinnostustani entisestään, mutta miksi, voi miksi se on noin hirveän paksu...?! Ehkä jossain vaiheessa on kuitenkin selätettävä tiiliskivikammoni, on tämä romaani sen verran houkutteleva uusi tuttavuus. Ja Puerto Ricoon sijoittuvaa kirjaa en ole koskaan lukenut, kuten ei varmaan kovin moni muukaan suomalainen. Kiitos antoisasta kirjaesittelystäsi poltetun sokeriruo'on tuoksuineen! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirjarakkautta: hyvä kysymys! Tämä on kuitenkin juohealukuinen, joten poikkeaa edukseen niistä tiiliskivistä, jotka tuntuvat olevan senttimetrimitta toisessa kädessä kynäiltyjä.

      Totta miljöö oli uusi ja historiallinen tausta mielenkiintoinen, joten...

      Poista
  3. Hieno kirjoitus! Ja ilmeisesti hieno kirjakin. Kiinnostaa todella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit! Lukemisen väärtti runsaudensarvi, mielenkiintoinen historia ja sinnikäs nainen veturina macho-kulttuurissa, poikkeaa edukseen bulkista:)

      Poista
  4. Kiitos esittelystä♥ Kuulosti kyllä mielenkiintoiselta kirjalta! Vahvat naishahmot on aina olleet kirjoissa mieluisia:) Aurinkoista alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päden paja! Tuon aikaiselle lasikaton rikkojalle ja tarmokkuudelle olla puikossa tilanapitäjänä ei kuin rispektit. Paistakoon päivä ja helliköön lämpö:)

      Poista
  5. Hain kirjan tänään kirjastosta. Jännittää jo etukäteen. Tämä voi olla the kesäkirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mai! Näppärästi yhdessä sanalla: the kesäkirja:))

      Onnistunut sekoitus vähän sitä sun tätä; keitos, joka jonkun asiaatuntemattoman käsissä olisi kiehunut liruliemeksi, mutta tämä feijoada oli sopivan tukuisaa kesäluettavaa. Hyviä ja nautinnollisia lukuhetkiä Sinulle:)

      Poista
  6. Tämän laitoin varaukseen, kuvauksesi oli niin kiinnostava, kiitos siitä. Tässä mennään kyllä historian puolella, mutta annan sen anteeksi kun vahvoista naisista ja erilaisesta elinympäristöstä on kyse. Tutustun mielelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara! Ja sanotaan, että turha tarkkuus on taiteellista kypsymättömyyttä, joten sitten kahdella jälkimmäisellä mennään...
      Leppoisia lukutuokioita ja aurinkoista eloa:)

      Poista
  7. Kirjoilla pääsee virtuaalimatkoille. Olen lukenut vain yhden kirjan jossa ollaan Puerto Ricossa ja se on Hunter S. Thompsonin Rommipäiväkirja. Tämä on varmasti erilainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke: virtuaalimatkailu on yksi lukemisen merkittävistä anneista erilaisten näkökulmien saamisen ja tiedonjyvien noukkimisen jne. lisäksi!

      Kylläpä esittelit mielenkiintoisen henkilön: Gonzo-journalismin isäksi tituleeratun ja monessa mm. Hell's Angelsissä mukana pyörineen kirjailijan. Moninainen ja värikäs elämä...

      Tämä valtiatar on suoraviivainen, aikajanainen "elämänkerta" yhdestä määrätietoisesta ja itsenäisestä naisesta, joka tuohon maailmanaikaan ja vallinneessa kulttuurissa teki kornisti sanottuna "miehen" työn;)
      Kepeähköä kesälukemista riittävällä taustoituksella ja historiallisilla raameilla.

      Poista