"Taivas Lontoon yllä", Håkan Nesser, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2017, 560 s., suomentanut Aleksi Milonoff.
"Ruotsalainen Håkan Nesser (s. 1950) on syntynyt Kumlassa ja asuu Ruotsissa ja Lontoossa. Hän on yksi ruotsalaisen rikoskirjallisuuden merkittävimpiä nimiä. Koulutukseltaan hän on äidinkielen ja englannin opettaja. Suomessa Nesserin tuotannosta tunnetaan parhaiten rikosromaanisarja, jonka pääosassa on komisario Van Veeteren. Sarja sijoittuu kuvitteelliseen Maardamin kaupunkiin jonnekin läntiseen Eurooppaan. Nesserin toinen suosittu sarja kertoo komisario Gunnar Barbarottista.Nesser on kerännyt teoksillaan lukuisia palkintoja." (Kustantaja)
"Vakoilujuttu, rakkaustarina vai jotakin aivan muuta?
Kuolemansairas Leonard Vermin matkustaa entiseen kotikaupunkiinsa Lontooseen viettääkseen siellä 70-vuotisjuhlaansa hänelle tärkeimpien ihmisten kanssa. Osalla kutsutuista tosin ei ole aavistustakaan, kuka Leonard on ja miksi heidät on kutsuttu. Kuka oli salaperäinen Carla, joka antoi Leonardille suljetun kirjekuoren Trafalgar Squarella vuonna 1968 ja veti samalla tämän mukaan itäeurooppalaisen vakoilurenkaan toimintaan? Miten Lontoota piinaava sarjamurhaaja The Watch Killer liittyy kuvioon?" (Kustantaja)
Nesserhän tuon yllätyksellisyyden ja monimuotoisuuden osaa: teos lähtee liikkeelle sukutarinan valepuvussa. Henkilöt marssivat areenalle toinen toisensa jälkeen, toisiinsa limittyen ja kietoutuen. Kirjailija tarjoaa vakoilumysteeriä ja pieniä salaisia tehtäviä. Rakkautta, vihaa ja kateutta. Raadollisuutta ja kiintymystä. Suurta merkitystä on myös "Keltaisella muistikirjalla" ja osansa Möbiuksen nauhallakin. Entä minkälaisia tunteita lukijana herättäisi sinussa sattumalta ostamasi kirja, joka kertoo reaaliaikaisesti sinusta itsestäsi raottaen tilkan tulevaakin? Kuka kumma puolestaan on mystillinen Lars Gustav Selén?
Kaiken yllä kaartuu kattavasti Lontoon taivas. Alkumetreillä tuli hiukka hämmentynyt olo, epävarmuus siitä, mikä genre mahtaa olla kyseessä ja virisi hienoinen epäilys sen suhteen, kuinka Nesser tässä akanvirrassa aikoo täpötäyteen lastatun kanoottinsa luovia ja koskesta alas tyylipuhtaasti rantaan laskea... No, eipä tehnyt Nesserille tiukkaakaan solmia yhteen erinäisetkin elementit ja ympätä yllätysmomentit käänteineen virtuoosimaiseksi juonenpunonnaksi siten, että vielä matkan varrella juuri kun uskot päässeesi tanakasti kärryille, olitkin kiepsahtaa seuraavassa tiukassa käänteessä
mukkelis-makkelis tienpenkalle, ja sekös kirjailijan näpsäkkyys huvitti:)
Nesser ei harrasta patenttiratkaisuja eikä suolla valmiiksipureskeltuja vastauksia, vaan testailee lukijansa hoksottimia, hieroo hemmotellen mielikuvitusta ja synapseja sekä kutittelee huumoripuolen hyrinänystyröitä. Kirjailijan teoksissa on substanssia. Nesser vastaa huutonsa ja pitää tiukasti kiinni valmiiksi vankasta asemastaan omien omaleimasten lemppari- ja takuukirjailijoitten kärkipaikoilla. Lukukokemuksesta muodostui - kuten Nesserin kohdalla aina on ollut laita - laadukas ja viihdyttävä rupeama!
Aiemmin luetut: Herra Roosin tarina (2913), Yksinäiset (2014),
Pikku-Burman teurastajatar (2015) ja Carmine Streetin sokeat (2016).
- Käsityksemme kirjoista on pohjimmiltaan sellainen, että jos tarinaa ei ehdi kertoa parranajon aikana, sen on kirjallisuutta, Eikä se ole meille mitään. Luetteko te? (Alessandro Baricco: Questa Storia)
Jalat maassa, pää poutapilvissä, kesätaivaan alta:
Mua pelottaa tämän kirjan paksuus ja jotenkin juonikin vaikuttaa tylsältä :D Toisaalta, kun kyseessä on Nesser, teos on aivan must-read sopivassa saumassa <3 Tämä ei liene kuitenkaan kovin nopealukuinen? Kauhea mun negailua :D Veikkaisin ennakkoluulojeni osoittautuvan vääriksi...
VastaaPoistaHei Annika & hauskat sun negailullesi, näppärä sana:)
VastaaPoistaHuh-huh, taas näitä tiiliskiviä, huokasin minäkin kirjan hyppysiini saatuani, mutta Nesserin teemojen ja henkilöiden kombo sekä kerronnan taso ovat sitä luokkaa, ettei haukotuksia irronnut ainokaistakaan. Omat ennakkoluulonsa voi aina haastaa ja joskus se jopa kannattaakin...
Minä rakastan näitä tiiliskiviä. Eipä lopu heti kirja :)
VastaaPoistaSamoilla linjoilla ollaan taas, Lontoon taivas on saaressa mukana ja vuorossa seuraavana. Kiitos kiintoisalta arviosta!
Näin on Cara: eipä lopu heti kättelyssä, vaan ei myöskään aika tule pitkäksi lukiessa.
PoistaToivottavasti saaren taivas pysyy suotuisana ja linjat avoimina sekä Nesserinkin seura osoittautuu kelvolliseksi:)
Luin alkukesällä Carmine Streetin ja tykkäsin tosi paljon. Odotin jostain syystä paljon tylsempää kirjaa, mutta hotkaisin kirjan lopulta tosi nopeasti. Oli eka Nesser minulle, mutta aion taatusti lukea lisäkin. Tämä alkoi nyt kiinnostamaan. :)
VastaaPoistaKiitos Marika; Nesserin tuotannossa nautin omaleimaisuudesta ja hänen kyvystään käsitellä varmaotteisesti erilaisia asioita luoden kompaktin lukunautinnon. Yhtäkään floppia ei ole hänen kohdallaan tullut vastaan:)
VastaaPoista