"Tyrskyt", Claudie Gallay, Avain, 2010, 477 s., suomentanut Titia Schuurman.
"Claudie Gallay (s.1961) on julkaissut kymmenen romaania, joista suomeksi ovat ilmestyneet Tyrskyt (Avain 2010, WSOY 2019), Rakkaus on saari (Avain 2011) ja Odottamaton kauneus (WSOY 2019). Kirjailijantyönsä ohella Gallay toimii luokanopettajana." (WSOY)
"Normandian uloin niemenkärki, La Hague, on kylä meren ja tuulten sylissä. Tyrskyjen kertoja on muukalainen, lintujen tutkija - nainen, joka ei haluaisi katsoa taaksepäin. Kevätmyrskyjen puhjetessa hän kohtaa satamaravintolan terassilla miehen, joka on tullut La Hagueen etsimään menneisyyttään.
Tyrskyt tutustuttaa lukijan ranskalaisen syrjäkylän sulkeutuneisiin mutta kiehtoviin asukkaisiin. Lintujen tutkija ajautuu selvittelemään neljänkymmenen vuoden takaisen haaksirikon arvoitusta. Oliko majakka sammuksissa haaksirikkoyönä?" (Takakansi)
Meri on aina ollut minulle tärkeä elementti suolantuoksuineen, aaltoineen, myrskyineen ja tyrskyineen sekä loppumattomine taivaanrantoineen, joten uusi kirjailijatuttavuus ja teoksen nimi olivat mitä houkuttelevin ja painavin syy tarttua innolla tähän teokseen.
Tyrskyjen henkilögalleria on mainio: on kertoja myös Kynteväksi, Outolaiseksi, Prinsessaksi ja Muualla syntyneeksi sanottu, puoliksi poissaoleva Muori ja kissalaumaansa kaitseva Ukko-Théo sekä vanha-Nan alias Florelle; Pikku-Haikara, ateljeessaan innostuksen ja luomistuskan vallassa ahertava Raphael sekä paattiansa sinnikkäästi rakentava, kalalle kaihoava ja kaikesta kauniista - kuten Morganesta pitävä Max, salaperäinen kukkia hautuumalle kantava Lambert Perack, ravintojan Lili ja
Herra - vaan ei pelkkä Anselme, Michel jne.
- La Haguessa vanhukset ja puut ovat toistensa kaltaisia, molemmat yhtä piinattuja ja vaiteliaita. Tuulten tuivertamia. Toisinaan sitä näkee kaukana jonkin hahmon eikä voi millään tietää, onko se ihminen vai jotain muuta.
- Ennen minä seurasin kadulla köyhiä, kaikkein osattomampia, niitä jotka vain kävelivät. En halunnut tietää minne he menivät. Halusin vain seurata heitä, heidän askeliaan. Varjojaan. Heillä ei ollut mitään. heillä oli kylmä.
Otin valokuvia. Tein sitä yli vuoden ajan. Joulukuussa tuli lunta. Otin lisää kuvia niistä miehistä, aina takaapäin, harmaista päällystakeista, askelista lumessa.
Otin kuvia silloinkin, kun he nukkuivat pahvien päällä. On selkiä jotka kertovat yhtä paljon kuin kasvot...
- Tämä maa muistutti sinua. Sen hylätessäni olisin menettänyt sinut uudelleen. Sinun ruumiisi riivasi minua. Tunsin sen ääriviivat, kauneusvirheet.
Tunsin sen koko voiman. Joka ilta kävin mielessäni läpi sinun kasvosi, kuvat,
koko tarinan alusta loppuun yhä uudestaan. Sinun hymysi. Silmäsi. Kätesi,
ne helvetinmoiset kädet, paljon isommat kuin minun. Olit sanonut: Me eroamme jonain parittomana päivänä. Sanoit sen vitsinä. Ikäänkuin olisit jo tiennyt...
Voiko olla sen ikiaikaisempaa teemaa kuin nainen & mies. Voiko tästä puhki retostellusta aiheesta saada enää irti mitään uutta ja raikasta, joka viehättäisi lukijan silmää ja koskettaisi hänen sisintään? Vahva oli epäröinti, mutta loputoteama: kyllä vaan...
- Kysymykset, vastaukset, tuo valheiden ja totuuksien monimutkainen kudelma. Asiat jotka sanotaan väärään aikaan, jotka sanotaan vain osittain tai jätetään kokonaan sanomatta. Kaikki vastavalon sävyt...
Pienimuotoisuudessan suuri ja viehko kurkistus sisäänpäinlämpiävän pikkukylän hierarkiaan, syvään juurtuneisiin käsityksiin maailmasta ja kanssaeläjistä ja sen monin sitkein säikein toisiinsa liittyviin ja kietoutuneisiin ihmissuhteisiin.
Suuremmitta sensuelleitta hössötyksittä ja harkittua harmoniaa harrastaen, lempeällä, hienovaraisella ja ymmärtäväisellä kertojanäänellä toteutettuna. Hienoisesta kaihomielisestä pohjavireestään huolimatta hellyyttävä ja koskettava, pitkäkestoisen lukujäljen jättävä teos. Hienovarainen hidastempoisuus on Tyrskyjen ehdoton valttikortti, jolla Gallay putsaa pöydän. Kaunis ja huoliteltu suomennos: Titia Schuurman.
Summa summarum: Odottamaton kauneus meni varaukseen:)
- Tunnistatte minut kyllä, olen se joka kulkee ohi... Réne-Paul Entremont
Ohikulkijan ominaisuudessa:
Olen lukenut tämän muutama vuosi sitten. Yksityiskohdat ovat häipyneet muistista, mutta hyvä ja tiheä tunnelma tuli mieleen postaustasi lukiessa. Tarkoitus on lukea myös tuo Gallayn uusin.
VastaaPoistaKiitos riitta k; huomasin, että tämä oli ilmestyessään paljon luettu ja postattu teos sekä
Poistamukavaa jos pulpahti vanha hyvä lukujälki pinnalle:)
Piti oikein tarkistaa luetteloistani (pidän luetteloa vuosittain lukemistani kirjoista), mutta kyllä, luettu tämä on. Muistikuvat palasivat mieleen vähitellen. Tuo uusin on lukematta, laitanpa varaukseen.
VastaaPoistaCara, luettelot ovat käyttökelpoisia muistin apuneuvoja ja on kiva seurata esim. mitä on tullut luettua. Muutoinkin on listoista hyötyä, viikon ruokalista helpottaa ostosreissuja, joustolla tietty, niin säästyy energiaa, aikaa ja hävikkiä plus jää aikaa kiintoisampaan.
PoistaMukava nähdä, mitä tyrskyn jälkimainingeissa seuraa, laulun mukaan poutasäätä, Gallayn mukaan odottamatonta kauneutta:)
Kirjan juoni oli ehtinyt jo unohtua, mutta tarinan upea tunnelma hyökyi päälle kun luin arviosi. Kiitos muistutuksesta, Gallaytä pitäisi lukea lisää!
VastaaPoistaEipä kestä Villis; tismalleen samaa mieltä, sillä teos jätti mainion ja viipyilevän lukujäljen:)
PoistaTuulen tuivertamat vanhukset, myrskyt ja tyrskyt. Kuitenkin hidastempoinen kerronta ja pikkukylä tapahtumapaikkana. Kuulostaa todella mielenkiintoiselta romaanilta. 🌹Joka rakastaa merta saa tästä varmasti mahtavat tunnekuohut. 😀
VastaaPoistaMeilläkin pitäisi keittiön veden huomenissa kohista. Remonttiporukka on paikalla, kaikki luvattiin laittaa valmiiksi ennen putkimiehen viimeistä käyntiä huomenna.
Mukavata tiistaita sinulle 🌺
Rita A; hienoa, että remppa menee nyt pakettiin ja paluu normaaliin - mitä sillä nyt sitten tarkoitetaan - on käsillä!!
PoistaKuten osuvasti totesit: tässä kiehtoi juuri tuo kontrasti ja kyllä vaan tuli jos ei nyt ihan kuohujen pärskeitä kastelemaan niin vieno merentuoksu hellimään tätä tyttöä:)