Evakkoreissulla osa 1....

Tervehdys  täältä Itä-Hämeestä! Paikkakunta ja asuinseutuhan olivat entuudestaan tuttuja kesälomilta ja Kanssakulkijan jahtialueina, mutta talvinen pidempi rupeamaa upouutta, joten muutamia ensivaikutelmia kaikesta hyvästä yhteiselosta luontoäidin huomassa:

Ympäristö: luonnonhelmassa, nuoren koivikon keskellä ja järven rannalla yli satavuotisessa tilan entisessä, hirsisessä päärakennuksessa vornimme kuin oravat pesässä. Lähin naapuri, eli vuoramökkimme Isäntäpari asustaa puolen kilometrin päässä, ei näköyhteyttä.  Tulimme komeiden, valkeiden hankien keskelle, mutta eilen oli järvenpinta mustana sataneesta vedestä, erikoinen ilmiö. Hanget ovat mataloituneet ja väistyneet. Pihateiden reunuksista pilkistää nurmikkoa.

Hiljaisuus:  on rikkumaton. Vain ensipäivien kattolumien kovat tömähdykset saivat yöllä pomppamaan pystyyn tavalla, jota aropupukin olisi kadehtinut.
Muutoin vain vanha lautalattia narahtelee tassutellessa ja puut iloisesti humisevat kiukaassa. Hirret henkivät omaa tarinaansa. Sisä- ja ulkoilma ovat raikkaita ja puhtaita.

Valo: on aivan erityinen ilman katu- ja mainosvaloja. Jokaisen aamun taivas on erilainen samoin auringonlaskut havumetsän taa järven toiselle puolen.
Yöllä hämmästelin leppeää loistetta sisätiloissa, ennen kuin tajusin,
jotta kuu-ukkohan se meistä huolta pitää isolla täyslampulla.

Sosiaalisuus: Kaupoissa ja asioidessa on kaikilla hymy herkässä, tervehdykset, avunanto ja keskustelunpoikaset kuuluvat asiaan. Väistelin marketin edustalla ostoskärryineni jäisellä ja pahkuraisella alustalla vastaan tulevaa, rollaatorilla huruttelevaa naisimmeistä tervehtien ja todeten: "Paha kulkukeli." Johon mummeli iloisesti hymyillen: "Mutta aurinko paistaa:)" Asennetta ja opiksi.

Toisella kerralla olin Kanssakulkijan kärrätessä  ostoksia parkkipaikalle autolle, menossa katsomaan läheisiä muutamia torikojuja, kun kuulin kulman takaa kumeaa haukuntaa. Vastaan tuli paikallinen mies sheltti sylissään.
No koira koiran tuntee, joten siinä nuuskuttelemaan (koira) ja rapsutellen (koiraa) tervehtimään (minä). Isäntämies siinä kertomaan haukkuvan bernhardilaisen omistajien dramaattista tarinaa: muuttivat tänne muualta, koira halusi nukkua vuoteessa heidän välissään, mikä sopi emännälle vaan ei isännälle; erohan siitä tulla napsahti.
Samaan hengenvetoon kävimme läpi koirien ruokinta- ja sairausasiat, kannattaako koira (uros) leikata, kasvattajain vastuun jne. Kyllä oli Kanssakulkijan ilme hämmästynyt kun hän auton siirrettyään putkahti keskelle intensiivistä ja kotoista rupatteluhetkeä, mutta vielä ilmeikkäämpi oli ko. isäntämiehen puolison kasvolukema, hänen yhytettyyään siippansa tuttavallisesti turistemassa tuikituntemattoman naishenkilön kanssa. - Toivottavasti ei tullut eroa! Malli: rajoitettuun käyttöön - ei maalikylissä(:

Eläimet:  hirvien, perurojen, pupujen ja supin jälkiä on näkynyt runsaasti.
Yksi talitintti poikkesi terassia vastapäisessä koivussa tsirp-tsirp ja ymmärsimme oitis yskän: ruokinta alkaa huomenissa, koska voimme sitä jatkaa huhtikuun puolella ja jättää eväät puihin, niin ei koidu tipusille tottumus tuhoksi.
Koskaan ennen ei ole helmikuussa kärpäslätkällä ollut käyttöä, mutta yksi
Kalle Kotikärpänen ilmeistyi ikkunain väliin saaden seurakseen nti Karoliinan. Tämä pariskunta pysytteli siivotapaisena ruutujen sisällä, mutta kolme muuta pörisijää ilmaantui tohkeissaan huonetilaan, ja jos ei nyt kolme kerralla, niin kaikki yksitellen saivat siirron tuonilmaisiin. Hiirulaisten kanssa on toimiva diili solmittu heti kättelyssä: minä en tule ylisille eivätkä he huonetiloihin, joten loukkunakit ovat saaneet olla paketissaan.

Uni:  on hyvää, syvää ja rauhallista. Pahimmat yöhyppelyt jäivät stadiin.
Joku ilkeämielinen voisi väittää, että makuuhuoneessa kuuluu kaamea kuorsaus, mutta asiaan paremmin perehtynyt tietää, että me2 vain siellä tuhisemme kuin elämäänsä tyytyväiset, onnelliset siilinpalleroiset...

Viihtyvyys:  on korkeaa luokkaa. Luonto ja hiljaisuus ovat mitä oivimmat ihmismielen eheyttäjät, kävelyreissut ovat palauttaneet revohkassa romuttunutta kroppaa, saunominen notkistanut lihaksia ja hiljaisuus hivellyt korvia. Jess:)

Eilen piipahdimme maalikylissä 2.2. huoltoon/korjaamolle jätettyä autoamme noutamassa. Samalla Kanssakulkija poikkesi kuvauksissa, minä kampaajalla, molemmat kirjastossa ja sitten oltiinkiin enemmän kuin satavalmiit kääntämään oman auton nokka kohti kotia.

Erinomaista loppuviikkoa!

Näissä mietteissä: