"Elävät ja kuolleet Winsfordissa", Håkan Nesser, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2018, 440 s., suomentanut Aleksi Milonoff.
Ruotsalainen Håkan Nesser (s.1950) on yksi pohjoismaisen rikoskirjallisuuden merkittävimpiä nimiä. Suomessa hänet tunnetaan parhaiten Barbarotti- ja
Van Veeteren -sarjoistaan. Elävät ja kuolleet Winsfordissa on itsenäinen,
Nesserin kaupunkisarjaan sijoittuva teos. (Lievelehti)
"Eräänä marraskuisena iltana Winsdorfin pikkukylään Lounais-Englannissa saapuu salaperäinen nainen koiransa kanssa. Hän asettuu vanhaan taloon kylän ulkopuolelle, viettää päivänsä vaeltelemalla nummilla villihevosten ja sumun keskellä ja on vakaasti päättänyt elää pidempään kuin koiransa.
Naisella on synkkä menneisyys. Mitä on tapahtunut hänen miehelleen?
Ja onko joku hänen kannoillaan? Elävät ja kuolleet Winsfordissa kertoo yrityksestä paeta omaa elämäänsä. Tehdä tilit selviksi. Mahdollisuudesta aloittaa alusta, vaikkei ehkä olekaan enää aivan nuori." (Takakansi)
Nesser on yksi kirjailijoista, jonka tuotannon pariin sujahtaa aina mieluusti ja sujuvasti, kuten viimeisin Nesser -postaus Taivas Lontoon yllä ehkä antaa ymmärtääkin:) Voi ei taas koirajuttu, tämän nielaistun huokauksen hirtettyjen hurtisaanien tiimoilta vaihdoin oitis Nesserin luoman Castorin turkin rapsutteluun ja sen hännän heilutukseen molemminpuolisen yhteisymmärryksen merkeissä.
Heti alkuun kysymys: voiko omaa elämäänsä ylipäätänsä paeta tai varsinkaan tekemättä ensin sovintoa menneisyytensä kautta? Enpä usko... Mitä mieltä olette?
Teoksessa pohditaan syntyjä syviä kuten ajan olemusta. On murha, vihaa ja rakkautta ilmassa sekä kohdataan myös nainen: rusottava ja turvallinen kuin patalappu, mutta ennen kaikkea mestarillisesti luotua tihentyvää jännitysta minimalistisin keinoin, elegantisti ja revittelemättä.
- Sitten tietenkin patikkaretki. Koirat on tehty liikkumaan, ainakin afrikkalaiset leijonakoirat. Päivän valinta oli Tarr Steps, paikka joka mainitaan kaikissa selaamissani oppaissa, ja sinne on vain kymmenen minuutin automatka Withypoolin suuntaan; Tarr Steps on käsittääkseni vanha astinkivirakennelma, keskiaikainen tai vieläkin vanhempi. Siellä on vaellusreittejä joen molemmin puolin ja kahvila, joka saattaisi olla auki. Sitten ostoksille. Ja illemmalla kylän pubiin syömään. Hyvä suunnitelma. A day in the life. Tai sitten päinvastoin,
mikä johtaa toisenlaiseen totuuteen. A life in a day. Niin kuin elää yhden päivän voi elää myös kaikki muut päivät. Hamaan loppuun asti. Senkö takia minä olen täällä? Toteuttamassa tuota yksinkertaista suunnitelmaa? Minun on unohdettava tällaiset kysymykset...
- Mutta miksi tunne hyökyy päälleni juuri tässä tuulisessa rinteessä?
Eihän meillä ole tulevaisuutta, minulla ja Castorilla, elän kauemmin kuin se ja sitten kuolen, sellaisen sopimuksen olemme tehneet. Ja vahvistamme sen joka päivä uudestaan, minä ja koirani, eikö niin? Yritän päästä tunteesta eroon,
mikä se nyt onkin, mutta se ei ole helppoa, ja tiedän että tunne on saanut alkunsa vanhan naisen sanoista. Kaukaa tullut vieras. Se voisi yhtä hyvin olla kuvaus siitä, mitä on olla ihminen maapallolla.
- Nummen olennaisin piirre on se, ettei siellä ole varsinaisesti alkua eikä loppua. Haluan mainita vielä kolme seikkaa, jotka tuosta suuremmoisesta maisemasta puuttuvat: umpikujat, tekosyyt ja mikä parasta - sanat. (Royston Jenkins, 1866-1953. Majatalon isäntä Vulbonessa)
- Revenge is a dish best served cold...
Ei voi kuin ihailla ja ihmetellä kuinka pienin keinoin Nesser, tämä laaja-alainen kirjailijataituri luo tiivistunnelmaisen dekkariromaanin saaden lukijansa pidättelemään hengitystään. Hän onnistuu taitavasti porautumaan naispäähenkilönsa pään sisään kuvaten polveilevaa ja rönsyilevää ajatuksenkulkua sekä tunnetiloja. Nummien avaruus ja kauneus ovat käsinkosketeltavasti aistittavissa sivuilta. Kansien väli on kokonaisuudessaan erinomaisesti balanssissa ja oiva osoitus siitä, ettei Nesser tarvitse raflaavia, keinotekoisia tehosteita antaakseen lukijalleen nautinnollisen lukukokemuksen!
Kirjarakkautta: ollos lämpimästi tervetullut mukaan tarpomaan kirjallisia ja muitakin polkuja; toivottavasti viihdyt mukana matkalla:)
Ei kaksi kolmannetta ja eläväiset koiruudet jatkuvat huomenissa Unskin ja Sempun saapuessa iloisin hännänheilutuksin hoitoon ja meitä lenkittämään siispä aurinkoista mieltä ja kesäistä viikonlopua sekä
tassuttelemisiin:
Minä laitoin tästä postauksen eilen. Niin taattua taidokasta Nesseria. Olen kyllä niin tykästynyt hänen kirjoihinsa. Heitit kysymyksen, voiko menneisyyttään paeta tekemättä sovintoa menneisyyden kanssa. Varmaankin se sovinto tarvitaan, ja eiköhän se Maria sitä mennyt tekemään sinne nummille, tai ainakin yrittämään.
VastaaPoistaKiitos Anneli ja kävin ensitöikseni nyökyttelemässä mainiolle postauksellesi! Nesser on taitava, enkä muista, että olisin hänen kohdallaan yhteenkään floppiin törmännyt. Tämä romaani on mitä parhainta lukuseuraa kesänviettoon:)
PoistaVarauksessa on ja juuri sain ilmoituksen, että voin hakea. Nesser on aina minusta hyvä.
VastaaPoistaRapsutukset hoitokoirille ja aurinkoisia lenkkeilyä!
Kuin myös minusta ja tällä takuuvarmalla laadun tuottajalla on monia ystäviä. Kiitos rapsutukset menevät perille ja Sinulle viipyileviä ajatuksia ja keveitä askelia nummille:)
PoistaJostain kumman syystä Nesser ei ole minua aikaisemmin kiinnostanut, ei edes sen ensimmäisen kirjan vertaa, mutta nyt tämä uusin on alkanut kovasti kiinnostaa. Kun ei ilmeisesti tarvitse miettiä edes sitä, että mihin kohtaan sarjaa tämä osuu.
VastaaPoistaMukavaa, että kiinnosti ja kannattaa antaa Nesserille mahdollisuus. Tämä on ihan itsenäinen teos kirjailijan kaupunkisarjasta, joten hyvin voi hypätä kyytiin tältä pysäkiltä nummien keskeltä:)
PoistaKuulostaa todella vetovoimaiselta. Pidän erityisesti siitä tausta-asetelmasta että henkilö pakenee entistä elämäänsä ja aloittaa uuden elämän. Pikkukylä, nummet, sumu ja villihevoset... just sitä itseään :)
VastaaPoistaMitenkähän monta legendaarista dekkaristia on jo olemassa? Jos heidän pistettäisiin pinoon, montako mottia siinä olisi mittaa? 😀
Kivasti kuvaat Nesserin kertojantaitoja 🖤
Ne ovat nuo uudet alut ja puhdas pöytä kiehtovia tai ainakin suunnanmuutokset elämässä; uudet asiat, tavoitteet ja haasteet ja jos jossain miljöössä niin miksei ilmavalla ja kauniilla nummella...
PoistaTaitaisi motteja tulla useammankin talven varalle ja noita uusiakin putkahtelee kuin sieniä sateella. Kiitos mukavasta kommentistasi ja viikonlopunjatekita:)
... Äh, jäi puuttumaan olennainen sana: RUOTSALAISTA :
VastaaPoistaMitenkähän monta legendaarista RUOTSALAISTA dekkaristia on jo olemassa?
Ei hätiä mitiä; tuota on ilmassa:)
PoistaOlenkohan koskaan lukenut Nesseriä... Kesänviettopaikan kirjahyllyssä hänen teoksiaan löytyisi, pitääpä maistella jotakin niistä kun taas piipahdan!
VastaaPoistaRuotsalaiset dekkaristit alkoivat kyllästyttää itseäni jossakin vaiheessa niin, että hylkäsin heidät täysin. Viimeaikoina olen palaillut haistelemmaan rikosten tuulia myös sieltä suunnalta, joten... :)
Kiintoisasti kerroit tästä tarinasta! <3
Tämä on itseellinen osa Nesserin kaupunkisarjassa, ja vaikka tässä yksi murhakin on, niin eniten nautin kirjailijan kuvauksista kävelyistä ilmaville nummilla, historiallisista paikoista ja siitä, kuinka oivasti hän sanoiksi pukee "salaperäisen naisensa" mielenliikkeitä. Nesser on taitava. Joten...:)
Poista