"Haudattu uhka", Risto Isomäki, Kustannusosakeyhtiä Tammi, 2016, 436 s.
"Risto Isomäki (s. 1961) on helsinkiläinen kirjailija, joka perustaa ekotrilleriensä juonet vankkaan asiantuntemukseen. Hänen tunnetuin romaaninsa Sarasvatin hiekkaa (2005) käsitteli tsunamien uhkaa ydinvoimaloille, ja sen ennustukset kävivät järkyttävällä tavalla toteen Fukushimassa Japanissa." (Lievelehti)
"Isisin isku Suomeen – toimintatrilleri lähitulevaisuudesta.
Linnan juhlat keskeytyvät dramaattisesti vieraiden rajuun oksenteluun ja yleiseen kaaokseen. Muutamassa päivässä valtaosa Suomen politiikan tärkeimmistä tekijöistä kuolee säteilymyrkytykseen. Isis uhkaa vastaavien iskujen sarjalla koko Eurooppaa, ellei sen vaatimuksiin islamilaisen lain noudattamisesta taivuta. Kohta havaitaan, että valtava lasti käytettyä ydinpolttoainetta on kadonnut. Aikapommi tikittää, sillä ydinjäte sopii suoraan säteilyaseiden valmistukseen. Tilannetta ratkomaan kutsutaan Lauri Nurmi, toimintaa kaihtamaton kansainvälisen terrorismin ja säteilyaseiden asiantuntija. Mutta miten pysäyttää terroristit, joiden sirottelemien säteilyjälkien perässä ryntäilee koko Euroopan poliisivoimat mutta joista itsestään ei kukaan ole nähnyt vilaustakaan?" (Takakansi)
Teoksen ydinajatus on ajatus ydinvoimaloiden ja -jätteen luokitteleminen joukkotuhoaseiksi. Esim. Yhdysvalloissa niiden vartionti on asiallisesti järjestetty, meillä niihin kohdistuvaa terrori-iskua sen sijaan pidetään lähinnä fiktiona.
Reilusti heti kättelyssä totean, jotta ydinvoimaan liittyvän terminologian syvempi sisältö on minulle tämän laajuisena suurelta osin liki täyttä hepreaa, miinus ehkä aerosolipartikkelit, kotoisesti "hituset", joiden kanssa olen kutakuinkin sinut, muttei sillä kikkailtu eikä se muodostunut lukijaa karkoittavaksi, häiritseväksi esteeksi tahi itsetarkoitukseksi.
Puikoissa on tasavahva aisapari Lauri Nurmi ja Aishawarya Sadiq.
Henkilöhahmot ovat kauttaaltaan uskottavia ja niissä on riittävästi lihaa luiden päällä. Juonenkulku on pääsääntöisesti sujuvaa ja ripeää. Toki, kun parinsadan sivun verran seikkaillaan hyisellä myskyävällä merellä kareja väistellen sankareidemme äyskäröidessä satoja litroja merivettä takaisin alkukotiinsa, alkoivat sivujen kääntelijän näpit myötätunnosta kohmettua. Supersankariviittaa levitetään myös hulmuten, kun Sadiq & Nurmi kaksikko hoitelee parisensataa terroristia pyssynpaukkein ja räjäytyksin noin vain tuonilmaisiin, mutta sallittakoon sankareille sijansa niin kirjallisuudessa kuin todellisessakin elämässä...
- Muutama kirjailijan jälkihuomautus: Terrorismi on ongelma, jolla on taipumus muuttua sitä pahemmaksi, mitä enemmän huomiota siihen kiinnitetään. Useimmissa ihmisten kuolleisuutta lisäävissä ongelmissa huomio on positiivista. Huomio johtaa toimenpiteisiin ja uusiin ajatuksiin siitä, miten ongelmaa voidaan pienentää. Terrorismin kohdalla käy lähes aina päinvastoin. Tiedotusvälineiden terrori-iskuille antama massiivinen huomio moninkertaistaa - joissakin tapauksissa jopa monisatakertaistaa - niiden psykologisen vaikutuksen. Massiivinen julkisuus lisää lähestymistavan houkuttelevuutta ja inspiroi sekä jo toimintaansa aloittaneita että potentiaalisia terroristeja. Lisäksi monet niistä toimenpiteistä, joilla terrorismia on yritetty torjua ovat johtaneet tilanteen merkittävään pahenemiseen.
Tässä Isomäki käyttää esimerkkeinä Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hyökkäystä Afganistaniin ja Irakiin ja toteaa: Daeshin vetovoima ei muuten olisi mitenkään erityisen suuri, mutta terrorismin torjumiseen tähdännyt satojen miljoonien ihmisten sähköpostien ja puheluiden salakuuntelu, veroparatiisit ja suurille pankeille toistuvasti myönnetyt pyramidihuijausoikeudet ovat himmentäneet länsimaiden kuvaa ja niin sanotusti kaventaneet länsimaisen kulttuurin työntövoimaa. Ne ovat epäilemättä olleet vähintäin tärkeä osaselitys sille, että tuhannet eurooppalaiset nuoret ovat liittyneet vapaaehtosina Daeshin riveihin...
Isomäki käsittelee jälkihuomautuksissaan myös Suomen sisäisen ilmapiirin muuttumista vuonna 2015 ja toteaa, että tuolloin Suomi sai ensimmäiset omat, järjestäytyneet terroristiorganisaationsa, joiden tutkimista varten poliiisille tulisi myöntää merkittäviä lisäresursseja. Edelleen hän tarkastelee Euroopan Unionin ja erilaisten vapaakauppasopimusten suuryrityksiä suosivaa sekä pien- ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuuksia vaikeuttavaa lainsäädäntöä sekä tästä johtuvaa pienmpien yhtiöiden varassa toimineiden paikkakuntien ajatumista laskevaan kierteeseen muuttotappiokunniksi.
Isomäki tuottaa rohkeita päänavauksia suurella siveltimellä: hyvin pohjustettua, jäntevää ja tiivistä sekä jännitteen ylläpitävää tekstiä esittäen jälleen kerran ehdottoman mielenkiintoisen skenaarion, joka toivottavasti myös sellaiseksi jää. Kirjailija ottaa käsittelyynsä tärkeitä aiheita, tulevaisuuskuvia ja -uhkia, joista pelottavimmatkaan eivät katoa vaikenemalla tai poisajattelemalla. Vaihtoehtojen visioiminen ja niihin varautuminen täyttävät ennenvanhaisen terveen järjen käytön tunnusmerkit ja kriteerit; tästä iso plussa ja arvostukseni Isomäen esillenostoille! Tämän tyyppistä kirjallisuutta ja puolueetonta tiedonvälitystä soisi olevan enemmänkin tarjolla.
- Melkein kaikkien psykologisten tutkimusten mukaan ihmisillä on vahva taipumus vastata hyvään hyvällä ja hyväntahtoiseen, avomieliseen luottamukseen todistamalla olevansa luottamuksen arvoinen. Tämä taipumus on vahva ja universaali. Samaa tietty pätee toisinkin päin.
Tyytymättömyys, toimettomuus ja toivottomuus lisäävät turvattomuutta. Liipasimella kaiketi varovastikin arvioiden tässä yhteiskunnassa ja globaalilla tasolla mennään, mutta yllä olevan perusteella, uskomalla järjen käyttöön ja sen voittoon, varjoaan ei suostu pelkäämään eikä toivoaan heittämään:
"Isisin isku Suomeen – toimintatrilleri lähitulevaisuudesta.
Linnan juhlat keskeytyvät dramaattisesti vieraiden rajuun oksenteluun ja yleiseen kaaokseen. Muutamassa päivässä valtaosa Suomen politiikan tärkeimmistä tekijöistä kuolee säteilymyrkytykseen. Isis uhkaa vastaavien iskujen sarjalla koko Eurooppaa, ellei sen vaatimuksiin islamilaisen lain noudattamisesta taivuta. Kohta havaitaan, että valtava lasti käytettyä ydinpolttoainetta on kadonnut. Aikapommi tikittää, sillä ydinjäte sopii suoraan säteilyaseiden valmistukseen. Tilannetta ratkomaan kutsutaan Lauri Nurmi, toimintaa kaihtamaton kansainvälisen terrorismin ja säteilyaseiden asiantuntija. Mutta miten pysäyttää terroristit, joiden sirottelemien säteilyjälkien perässä ryntäilee koko Euroopan poliisivoimat mutta joista itsestään ei kukaan ole nähnyt vilaustakaan?" (Takakansi)
Teoksen ydinajatus on ajatus ydinvoimaloiden ja -jätteen luokitteleminen joukkotuhoaseiksi. Esim. Yhdysvalloissa niiden vartionti on asiallisesti järjestetty, meillä niihin kohdistuvaa terrori-iskua sen sijaan pidetään lähinnä fiktiona.
Reilusti heti kättelyssä totean, jotta ydinvoimaan liittyvän terminologian syvempi sisältö on minulle tämän laajuisena suurelta osin liki täyttä hepreaa, miinus ehkä aerosolipartikkelit, kotoisesti "hituset", joiden kanssa olen kutakuinkin sinut, muttei sillä kikkailtu eikä se muodostunut lukijaa karkoittavaksi, häiritseväksi esteeksi tahi itsetarkoitukseksi.
Puikoissa on tasavahva aisapari Lauri Nurmi ja Aishawarya Sadiq.
Henkilöhahmot ovat kauttaaltaan uskottavia ja niissä on riittävästi lihaa luiden päällä. Juonenkulku on pääsääntöisesti sujuvaa ja ripeää. Toki, kun parinsadan sivun verran seikkaillaan hyisellä myskyävällä merellä kareja väistellen sankareidemme äyskäröidessä satoja litroja merivettä takaisin alkukotiinsa, alkoivat sivujen kääntelijän näpit myötätunnosta kohmettua. Supersankariviittaa levitetään myös hulmuten, kun Sadiq & Nurmi kaksikko hoitelee parisensataa terroristia pyssynpaukkein ja räjäytyksin noin vain tuonilmaisiin, mutta sallittakoon sankareille sijansa niin kirjallisuudessa kuin todellisessakin elämässä...
- Muutama kirjailijan jälkihuomautus: Terrorismi on ongelma, jolla on taipumus muuttua sitä pahemmaksi, mitä enemmän huomiota siihen kiinnitetään. Useimmissa ihmisten kuolleisuutta lisäävissä ongelmissa huomio on positiivista. Huomio johtaa toimenpiteisiin ja uusiin ajatuksiin siitä, miten ongelmaa voidaan pienentää. Terrorismin kohdalla käy lähes aina päinvastoin. Tiedotusvälineiden terrori-iskuille antama massiivinen huomio moninkertaistaa - joissakin tapauksissa jopa monisatakertaistaa - niiden psykologisen vaikutuksen. Massiivinen julkisuus lisää lähestymistavan houkuttelevuutta ja inspiroi sekä jo toimintaansa aloittaneita että potentiaalisia terroristeja. Lisäksi monet niistä toimenpiteistä, joilla terrorismia on yritetty torjua ovat johtaneet tilanteen merkittävään pahenemiseen.
Tässä Isomäki käyttää esimerkkeinä Yhdysvaltain ja sen liittolaisten hyökkäystä Afganistaniin ja Irakiin ja toteaa: Daeshin vetovoima ei muuten olisi mitenkään erityisen suuri, mutta terrorismin torjumiseen tähdännyt satojen miljoonien ihmisten sähköpostien ja puheluiden salakuuntelu, veroparatiisit ja suurille pankeille toistuvasti myönnetyt pyramidihuijausoikeudet ovat himmentäneet länsimaiden kuvaa ja niin sanotusti kaventaneet länsimaisen kulttuurin työntövoimaa. Ne ovat epäilemättä olleet vähintäin tärkeä osaselitys sille, että tuhannet eurooppalaiset nuoret ovat liittyneet vapaaehtosina Daeshin riveihin...
Isomäki käsittelee jälkihuomautuksissaan myös Suomen sisäisen ilmapiirin muuttumista vuonna 2015 ja toteaa, että tuolloin Suomi sai ensimmäiset omat, järjestäytyneet terroristiorganisaationsa, joiden tutkimista varten poliiisille tulisi myöntää merkittäviä lisäresursseja. Edelleen hän tarkastelee Euroopan Unionin ja erilaisten vapaakauppasopimusten suuryrityksiä suosivaa sekä pien- ja keskisuurten yritysten toimintamahdollisuuksia vaikeuttavaa lainsäädäntöä sekä tästä johtuvaa pienmpien yhtiöiden varassa toimineiden paikkakuntien ajatumista laskevaan kierteeseen muuttotappiokunniksi.
Isomäki tuottaa rohkeita päänavauksia suurella siveltimellä: hyvin pohjustettua, jäntevää ja tiivistä sekä jännitteen ylläpitävää tekstiä esittäen jälleen kerran ehdottoman mielenkiintoisen skenaarion, joka toivottavasti myös sellaiseksi jää. Kirjailija ottaa käsittelyynsä tärkeitä aiheita, tulevaisuuskuvia ja -uhkia, joista pelottavimmatkaan eivät katoa vaikenemalla tai poisajattelemalla. Vaihtoehtojen visioiminen ja niihin varautuminen täyttävät ennenvanhaisen terveen järjen käytön tunnusmerkit ja kriteerit; tästä iso plussa ja arvostukseni Isomäen esillenostoille! Tämän tyyppistä kirjallisuutta ja puolueetonta tiedonvälitystä soisi olevan enemmänkin tarjolla.
- Melkein kaikkien psykologisten tutkimusten mukaan ihmisillä on vahva taipumus vastata hyvään hyvällä ja hyväntahtoiseen, avomieliseen luottamukseen todistamalla olevansa luottamuksen arvoinen. Tämä taipumus on vahva ja universaali. Samaa tietty pätee toisinkin päin.
Tyytymättömyys, toimettomuus ja toivottomuus lisäävät turvattomuutta. Liipasimella kaiketi varovastikin arvioiden tässä yhteiskunnassa ja globaalilla tasolla mennään, mutta yllä olevan perusteella, uskomalla järjen käyttöön ja sen voittoon, varjoaan ei suostu pelkäämään eikä toivoaan heittämään:
Kiitos arviosta, menee varaukseen kirjastoon taas.
VastaaPoistaKiva, että kiinnosti! Tulevaisuuskuvien ja myös -uhkien esilletuonti on mielestäni tärkeää, jotta niihin voi varautua eikä strutsireaktio pää hiekkaan niitä mitätöi.
VastaaPoistaTavan mukaan luin muita arvioita vasta oman postauksen julkaisun jälkeen ja huomasin, että Aamulehden Pertti Nisosen kirjoitti:"Tämä on hölmöintö, mitä R.I. on kynästään päästänyt". Jos nyt haluaa ohi teeman yhteen kirjan kappaleeseen kompastua lillukanvarsia poimimaan, niin...
Tässä vielä linkki AL 9.9.2016: http://www.aamulehti.fi/kulttuuri/yhden-tahden-kirja-haudattu-uhka-on-holmointa-mita-risto-isomaki-on-kynastaan-paastanyt/
VastaaPoistaLukupino horjuu ja kaatuilee, jos tämän lisään :) myöhemmin sitten! Hyvä ja tietävä kirjailija.
VastaaPoistaLuin Isomaäen Sarasvatin hiekkaa vuosia sitten - espanjaksi - El deshielo. Oli hurjan jännä teos, kaameita uhkakuvia kun napajäätiköitten sulamisvedet nostavat merenpintaa ja hukuttavat puoli Eurooppaa.
Isomäki osaa asiansa, nostaa teemoja esiin, muttei mässäile uhkakuvilla ja viestii ratkaisuhakuisuutta,
VastaaPoistaSyksyn kiinnostava kirjasato on ylenpalttinen ja nyt alkavat täälläkin tornit uhkaavasti huojua, selkeä ylioptimismi on iskenyt rajallisen lukuajan suhteen. Voiko ihmispolo olla lukuahne ja jos onko sekin kuolemansynniksi katsottava? Laitetaan yksi pino lisää, niin jopas tanakasti pönöttävät vuoroaan odottelijat. Kiitos kommentistasi ja valoisaa viikonjatketta:)
Aivan järkyttävä uusi kuolemansynti: lukuahneus !!!! :) Näitähän juuri listasin kun Cunninghamin satuja luin... :) Kiitos nauruista!
Poistariitta k, ilo on puolellani, nauruhan pidentää myös lukuikää, eikös juu? Miesväellämme on tapana todeta, että hyvä Jumala antaa anteeksi ajan, minkä viettää kalalla tai metsällä, samoin on todettu neljän kuninkaan kirjan lukemisesta,liitettäköön tuohon tällä puheella myös sivujen kääntelymme:)
VastaaPoista