"Villijoutsenet ja muita kertomuksia", Michael Cunningham, Gummerus Kustannus Oy, 2016, 150 s., suomentanut Kristiina Drews. Kuvittanut
Yoko Shimizu.
"Valmistuttuaan collegesta Michael Cunningham (s. 1952) alkoi opiskella kirjoittamista tavoitteenaan julkaista ensimmäinen kirjansa 30. ikävuoteensa mennessä. Hän saikin esikoisensa Golden States julkaistuksi 29-vuotiaana ja varsinaisen läpimurtonsa hän teki Pulitzer-palkitulla romaanillaan Tunnit. Yhteensä Cunninghamilta on julkaistu seitsemän romaania. Hän asuu
New Yorkissa ja opettaa luovaa kirjoittamista Yalen yliopistossa." (Lievelehti)
"Oletko koskaan miettinyt, mitä tapahtuu Ja he elivät onnellisina
elämänsä loppuun asti -lauseen jälkeen? Kun prinsessa on saanut
prinssinsä ja yhteiselämä todella alkaa, meneekö kaikki niin kuin
unelmissa? Palkitun kirjailijan Michael Cunninghamin uudelleen
kertomat sadut koskettavat, naurattavat ja kyseenalaistavat. Kymmenen
eri tarinan alkuperä on tunnistettavissa, mutta Cunninghamin
käsittelyssä mm. Kaunotar ja Hirviö, Tähkäpää, Hannu ja Kerttu sekä
Tittelintuure päivittyvät nykyaikaan. ja saavat uusia sävyjä." (Takakansi)
Ensiluvun nimi kuuluu Lumous särkyy. Omalla kohdalla tässä särkyi vain vanha lentävä lause:: Nomen est omen! Harvoin jos koskaan on käynyt nimittäin niin, että ensimmäinen sivu pysähdyttää - hetkinen - hetkinen - ja menee ällikällä uusiksi: voiko tämä olla totta? Kyllä vaan: ensiriveistä lähtien olin kirjaimellisesti kirjan viemää.... Ja kun vielä ensilause toteaa:
- Useimmilla meistä ei ole hätää. Jos ihminen ei ole jumalien harhainen uni, jos hänen kauneutensa ei suista taivaankappaleita radaltaan, kukaan ei noidu häntä. - Meistä useimmat voivat luottaa siihen, että aiheuttavat oman perikatonsa aivan itse...
- Pikkumies: Entä jos saisit lapsen? Jos saisit lapsen, sinun työsi olisi muutakin kuin vain selviytymistä lomaruuhkista ja pohdintoja siitä, kuinka järjesttömästi reskontran herra Witters kunakin päivänä mahdollisesti käyttäytyy. Se tietäisi pikkuruisten kenkien ja narusta vedettävien lelujen hankkimista ja hammaslääkärin tarkastuksia; se tietäisi maksuja jonkin lukion rahastoon. Lapsen saaminen ei kuitenkaan käy niin kuin tilaisi pizzan... - Yritäpä adoptoida lapsi kaksisataavuotiaana menninkäisenä... - Suurelle osalle väestöä lapset yksinkertaisesti vain... ilmestyvät. Yksi ainoa lemmenkohtaus, ja yhdeksän kuukautta myöhemmin puhkeaa tämä nuppu, yhtä aivoton ja älytön kuin sipulista versova krookus...
Kuvassa Cunningham tuntuu veitikkamaisesti kysyvän: "No, mitäs pidit?"
Kiitosta, kyllä vaan ja paljon! Cunninghamin tekstissä on rosoa, viisautta, iloittelua ja hienoista piikikkyyttä ja hervoton kerronta pomppii menemään kuin aropupu aavikolla. Tyylikäs ulkoasu ja japanilaistaiteilija Yuko Shimizun kauniit piirrokset sekä Kristiina Drewsin laadukas suomennos kruunasivat tämän lukunautinnon. Loistokokoelma kierrätettyjä ja uudistettuja aikuisten satuja, joihin kätkeytyy runsaasti piiloviestejä, kutkuttavia sanankäänteitä ja teemoja; Cunningham on taitava tarinaniskijä.
Villijoutsenten kera ovat lentäneet: Kaisa Reetta & riitta k
Huomenissa meillä lentävät villisti verbaaliset ilmaisut, kun Juniorimurmelitrio pistää parastaan sanansäilää viuhtoen ja yhteen ääneen nousevissa desibeleissä kuulumisiaan tiedoksemme saattaen, joten
hassunhilpeät viikonhännät:
Oih, aikuisten satuja! Uskoisin pitäväni tästä kirjasta, joten pitääkin laittaa TBR-listalle :)
VastaaPoistaLiityimme lukijaksi
Tiia
Tiia&Tommi! Kiva kun tulitte lukusille ja vaihtamaan kommentteja:) Villijoutsenet on freessi ja hauska, lyhyet luvut eri aiheista = kelpo ilopilleri ja rajojen rikkoja tummeneviin syysiltoihin:)
PoistaTämä oli niin mainio lukuelämys, että tulen palaamaan ainakin muutamaan Cunninghamin satuun myöhemminkin.
VastaaPoistaMulla on lukematta vielä pari cunninghamin aiempaa suomennosta (ainakin Illan tullen). Niihin olisi ihana tarttua tässä joku päivä.
Näin iloisesti tässä kävi Kaisa Reetta! Tätä tykistystä ei voinut vakavalla naamalla lukea ja se ansaitsee ilman muuta useammankin lukukerran. Enskosketus kirjailijaan, joten katse kääntyy kohtia aikaisempaa tuotantoa, jahka uutuusvyörystä selvitään:)
PoistaKoti maailman laidalla on yksi lempikirjoistani, joka aikanaan teki ison vaikutuksen. Siitä lähtien olen seurannut Cunninghamin matkaa ja pitänyt kaikesta - paitsi Lumikuningatar vähän jätti kylmäksi. Kiitos arvostelusta ja muistutuksesta, että tämä pitääkin laittaa lukulistaan! /Usva
VastaaPoistaTämä oli ensimmäinen vaan ei vimoinen Cunninghamini!
VastaaPoistaKuten postauksesta ehkä voi rivien välistä lukea, olin täysin aseeton ja sukat makkaralla hänen tekstiensä edessä:)