Syksy on opiskelun ja uuden aloittamisen aikaa... Eipä ole meilläkään päästy sammaloitumaan. Ajokortin kiilto silmissä heitti Murmeliviisikon vanhin, Pojanpoika Amigo ilmaan tapansa mukaan hilpeän pallon, josta Vaari kotvasen emmittyään, omaksi yllätyksekseen rohkeasti nappasi kopin.
Alkuselvitysten jälkeen seurasi vajaat pari viikkona leviteltyjä prujuja pitkin pöytiä, tiukkaa nakutusta tietokoneella, ähinää ja puhinaa sekä otsaryppyjä.
Mummolla puolestaan - huoltohan pelaa - pressokeitin aina valmiina töräyttelemään litratolkulla virkistäviä kofeiiniruiskahduksia opiskelijan aivonystyröitä vauhdittamaan. Teemassa edettiin suurella JOS:silla.
Vaan eipä kuinkaan, perjantaina Vaari hurautti ilahduttamaan toisen kerran Ajovarman toimistolaisia, joilta aiemmalla käynnillään hankkinut faktamateriaalin opetusluvan vaatimista kiemuroista ynnä saanut vilpitöntä rohkaisua projektilleen. HIP-HURRAA koko teoriakoesetti N.B. 80 kimuranttia kysymystä kolmesta eri osa-alueesta aikaan vaivaiset 30 minuuttia 1:llä lue YHDELLÄ harmillisella virheellä läpi laakista!! Pallo palautui siis arvoisalle Amigolle toimenpiteitä - autonhankintaa ja lisälaitteiden asunnusta- varten. Jotta silleen nämä rakkaat Ukot näillä näkymin viettävät loppuvuoden yhdessä rattoisasti Amigon eka-autolla huristellen:)
Ajo-opetus on tarkoitus tietty aloittaa vasta 8.10. alkavan luuskajahdin, jonka varustelut ovat jo täydessä käynnissä, viikkojahteineen ollessa lokakuun loppupuolella sikälis ohi, että vain viikonloppuisin punanutut painelevat torneihinsa ja kannonnokkiinsa ym. passipaikoillensa tositoimiin. Jahtisesonki on kaikkinensa ihan oma lukunsa offensiiveineen ja kalenterivuottamme mukavasti rytmittävine ja kummallekin tarpeellista ikiomaa aikaa suovine tapahtumineen.
Mummo puolestaan luki laiskamadolle madonluvut ja popsi madonhäätökuurin sisuksiinsa. Erittäin toimiva ja vähän - jos mitään - negatiivisia sivuvaikutuksia aiheuttava linimentti on napinpainallus: VARAA. Alkuvuodesta on tarkoitus etupäässä seikkaillen nuuhkia merentuulia, bongailla tikutakuja ja papukaijoja sekä harjalintuja, volttailla dyyneillä sekä flaneerata käsikädessä kiemurtelevilla kaduilla ja kujilla. Olla lillua unnukkaisessa ajattomassa ajassa.
Siispä puhalsin tarmokkkaasti pölyt pois hiirenkorville luetusta "Espanjan oppikirjasta" ja opiskeluaikaisesta "Espanjan Kieliopista", joiden kirjoittajalle Erkki Vierikolle ja hänen innostaville luennoilleen edelleen olen suuressa kiitollisuudenvelassa rakkaudesta ja pitkäaikaisesta harrastuksesta espanjan kielen opiskeluun. Idiomisanakirja kaapin perukoilta esiin ja keon komistukseksi lainasin kirjastosta Finn Lecturan uutukaisen; "Espanjan kielioppi", Taina Hämäläinen, 2016, 552 s. Suoranainen tuhti järkäle täynnä selkeää ja hyvin jäsenneltyä nykykielistä täyttä asiaa vaativammallekin tosissaan opiskelijalle! Hupsista, haastetta piisaa...
Loppuviikosta vielä kerran korpeen tähtäimenä nämä maailman parhaan sienikeiton ainekset, sammalten ja heinäin kätköissä piileskelevät kuningattaret:
Marika, tervetuloa mukaan matkalle tepsuttelemaan kirjallisille ja muille mutkitteleville elämän poluille kanssani:)
Hippulat vinkuen: Hasta luego!
Näkyvissä tahatonta huumoria espanjan kieliopin kannessa.
VastaaPoista"Kun luet tätä kirjaa, se on kuin kävisit taistoon tuulimyllyjä vastaan
kuin Don Quijote aikanaan" :D Onnea ja tarmoa opintoihin !
Kiitos Rita A: Sinäpä sen oivalsit ja sanoiksi puit ja minä purskahdin nauruun. Pitkän laiskottelun jälkeen juuri tuolta tämä tuntui! Hilpeää viikonjatkoa Sinulle:)
VastaaPoistaSiis Espanjan matkakin - ilmeisen pitkäkin - tiedossa? Luinko oikein rivien välistä... Mukavia koulupäiviä teille kaikille!
VastaaPoistaKiitos Inna Vaara! Mummini tapasi todeta, jotta silloin koira uimaan, kun takapuoli kastuu... Teneriffan pitkissä siivuissa on välivuosi takana ja jää eteenkin, mutta kolmen viikon pätkäksi karataan kesämaahan seikkaileimaan.
PoistaVoi ihana Erkki Vierikko - hänen luennoillaan olen istunut minäkin! Sitten on oma espanjani ollut vaihtelevasti on tai off. Ryhdistäytyä pitäisi täälläkin. Matti Mäkisellä on myös hyviä kielioppi- ym. kirjoja.
VastaaPoistaSelväksi tuli nyt sekin, että ollaan liki samaa ikäluokkaa :) Minä muutaman vuoden nuorempi, mutta ei me ehditä sammaloitumaan - eikä haluta!
Voi riitta k, Erkki Vierikko,tuo hurmaava mies osasi temmata mukaansa!! Sama on-off on siitä pitäen vallinnut täälläkin aina elämäntilanteiden ja matkustusmahdollisuuksien mukaan. On hauska pystyä edes pieneen rupatteluun paikallisten kanssa, se luo parhaimmillaan hilpeää tilannekomiikkaa ja mukavia muistoja. Vaari puolestaan hoitaa suosiolla sen poskisuudelmain vaihdon:)
PoistaEihän me nyt kesken kaiken mielenkiintoisen sammaloitumaan joudeta, se on sitten horsmankasvatusprojekti vallan toineen stoori, eikös juu?
Kiitos myös Matti Mäkinen-vinkistä, "Exacto" lähti jo varaukseen:)
PoistaSiitähän se alkaa sitten autoilijan ura nuorelle vaarin hyvässä opissa. Turvallisia kilometrejä heille!
VastaaPoistaKuulosti niin houkuttavalta tuo matkailumainos, että melkein sellainen kademieli istahti olkapäälle. Tönin pois, mutta ei se lähde...
Kiitos Rantakasvi lämpimistä toivotuksista! Uskoisin, että luovat yhdessä unohtumattomia mukavia muistoja.
PoistaSe on tuo matkakärpänen tiukempi höriläinen kuin hirvikärpänen. Se jotenkin aistii, milloin on olkapään omistaja irtioton ja loman tarpeessa, joten älä nyt vallan hengiltä huitaise:)
Ihana vaari, kun opettaa ajamaan. Olen itsekin antanut kalastusreissuilla metsäpoluilla nuorison ajella autolla ja pelännyt kuollakseni. Ei ikinä minusta olisi ketään opettamaan ajamaan autoa.
VastaaPoistaHäpeäkseni voin tunnustaa, että isä opetti kaikki veljeni ajamaan autoa, mutta minun piti käydä oikea autokoulu. Isä epäili, että saa sydänkohtauksen minun kanssani autossa. Taisi olla lähellä autokoulun opellakin ;)
Kiitos Mai, ei minustakaan ajo-opettajaksi. Eka-ajonsa Amigommekin suoritti juuri polvenkorkuisena Vaarin sylissä istuen mökkitiellä.
VastaaPoistaJa Sinä SAIT käydä oikean autokoulun, eikä tullut syyllisyyttä isän sykäristä. Autokoulun opehan on maksettu mies:) Omani huvitteli kiusaamalla ainaisilla mäkilähdöillä, jolloin moottori häpeäkseni poikkeuksetta sammui, mutta joita en sen koommin itse asiassa ole ainuttakaan tehnyt...
Ihanat suunnitelmat teillä syksyksi ja vähän pidemmäksikin aikaa!
VastaaPoistaJa mitä näenkään: mustia torvisieniä! Aah, he ovat todellakin metsän kuninkaallisia...
Mukavaa viikonloppua ja erinomaisia haaveilu- sieneilykelejä <3
Kiitos Kaisa Reetta! Mustat torvisienet olivat ja pysyivät toissapäivänä kuninkaalliseen tapaan piiloissaan, mutta tuli parisen tuntia tepsuttelua korpimaastossa, puiden läpi siivilöytyvää pehmeää syysvaloa, nupintuuletusta ja haaveilua. Auvoisaa hyvänmielen viikonloppua Sinulle:)
VastaaPoista