"Elämänkaari, Yu Hua, Kustannusosakeyhtiö Aula & Co, 2016, 250 s., suomentanut Rauno Sainio.
"Elämänkaari
on kertomus yhden miehen muodonmuutoksesta rikkaan maanomistajan
röyhkeästä perijästä vaatimattomaksi ja hyväsydämiseksi talonpojaksi.
Samalla se on kuvaus ajan poliittisten ja kulttuurillisten muutosten
vaikutuksesta tavallisten ihmisten elämään. Kirjassa vanha mies nimeltä Fugui kertoo maaseudulle kansanlauluja
keräämään lähteneelle miehelle elämäntarinansa. Tuhlattuaan perheen
omaisuuden uhkapeliluolissa ja ilotaloissa nuori ja penseä Fugui alkaa
viljellä maata. Samaan aikaan Kiinassa tapahtuu suuria mullistuksia
sisällissota, Suuri harppaus, nälänhätä ja kulttuurivallankumous jotka
kaikki nivoutuvat kirjan päähenkilön traagiseen elämäntarinaan. Lopussa
hänen ainoa seuralaisensa on raihnainen kyntöhärkä, mutta Fugui on tyyni
ja onnellinen, koska on elossa." (Takakansi)
"Yu Hua (s.1960) on kansainvälisesti tunnettu ja palkittu kiinalainen kirjailija, jonka teoksia on käännetty useille eri kielille. Yu varttui kulttuurivallankumouksen aikana, ja teema on esillä useissa hänen teoksissaan. Nuori Yu opiskeli hammaslääkäriksi mutta kyllästyttyään viidessä vuodessa tuijottamaan ihmisten hammaskalustoja hän päätti ryhtyä kirjailijaksi. Elämänkaaren elokuvasovitus kiellettiin Kiinassa, mikä teki kirjasta bestsellerin ja nosti Yun yhdessä yössä maailmanmaineeseen," (Lievelehti)
Leppoisan työtehtävän saanut kansanlaulujen perään lähtenyt mies nukkuu ettosilla puun siimeksessä, kunnes havahtuu läheiseltä pellolta kaikuvaan huutoon. Hän näkee vanhan miehen nuhtelemassa loppuunajettua härkävanhusta: -Härät kyntävät peltoa, koirat vartioivat taloa, munkit kerjääävät almuja, kukot ilmoittavat aamun koittaneen ja naiset neulovat. Millainen härkä muka ei kynnä peltoa? Sehän on ollut härän tehtävä aikojen alusta asti! Liikettä, liikettä!
Mies on nimeltään Fugui, kuten myös hänen härkänsä, ja tästä lähtee yhteisissä keskustelutuokioissa avautumaan Fuguin, tuon vanhuksen, jonka päivettyneiltä kasvoilta loistaa hymy ja jonka kasvoilla mudantahraamat uurteet kulkevat iloisesti ristiin rastiin kuin peltoja halkovat pienet polut, elämänkaari.
Se on perheen perikato - kun aletaan myydä maata. (Jokken postaus
Pearl S. Buck: Hyvä maa) Fugui on perheen raikulipoika, joka pelaa, juo ja iloisissa taloissa rietastelee malliin pappa betalar. Jos teema tuohon hömppäkliseeseen jämähtänyt, niin... Mutta tästä kasvoi uutteran työnteon ja sitkeän peräänantamattomuuden sekä suuren rakkauden ylistystarina ja -laulu, jossa merkittävä rooli on kahdella Fuguilla. Elämä on kovaa puurtamista, täynnä kuolemaa, mutta myös vahvaa yhteisollisyyyden kokemusta ja perhetunteen vahvuutta, joka kantaa. Fugai temmataan kaupunkimatkalta tykkiä vetämään sisällissotaan, pariksi vuodeksi kyyristelemään poteroissa, joihin taivaalta ei sada mannaa vaan riisiä ja sämpylöitä. Hän kokee 1958 perustettujen kansankommuunien ajan kuin myös kulttuurivallankumouksen raivon kaupungeissa toistensa päälle liisteröityine julistekerroksineen ja tyynyliinoihin kirjailtune teksteineen: Luokkataistelua ei saa koskaan unohtaa! Ynnä lakanoiden huutaman: Täyttä vauhtia eteenpäin, vaikka myrskytuuli puhaltaisi vastaan! Se oli levotonta uinailua joka yö puhemies Maon sanojen päällä.
- Silti en enää koskaan kohdannut toista ihmistä, joka olisi tehnyt minuun yhtä unohtumattoman vaikutuksen kuin Fugui. Fugui muisti kokemuksensa poikkeuksellisen tarkasti ja osasi vieläpä kertoa tarinansa mukaansatempaavasti. Hän oli ihminen, joka tiesi millainen oli menneisyydessään ollut. Hän osasi kuvailla, miltä oli nuorempana vaikkapa kävellessään näyttänyt, ja hän tiesi tarkkaan, kuinka oli alkanut vanhentua ja heiketä. Heidän kaltaisiaan vanhuksia ei maaseudulla kovin usein tullut tavanneeksi, kenties siksi, että raskas elämä oli rikkonut useimpien muistot. Menneisyytensä kohdatessaan ihmiset vaikuttivat usein menettävän ilmaisukykynsä, ja he saattoivat ryhtyä välttelemään aihetta kasvoillaan kiusaantunut hymy. Heidän suhtautumisestaan omiin kokemuksiinsa puuttui lämpö...
Fugui ei vikuroinut olosuhteita, poliittisia muutoksia, propagandaa eikä kohtaloaan vastaan. Elämäkaaressa kiteytyy kauniisti sen hyväksyminen, että Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. (Tyyneysrukous, joka laitetaan yleensä Reinhold Niebuhrin nimiin)
Huan teos on rauhallista, seesteistä ja kauniskielistä kerrontaa, joka soljuu sujuvasti eteenpäin. Teos avaa myös intresantin ikkunan aivan uuteen ulottuvuuteen. Huan suonissa virtaa tarinaniskijäin veljeskunnan veri.
Harmoninen kaari, jota oli silkka ilo lukea!
Tyyneyttä, rohkeutta ja viisautta:
"Yu Hua (s.1960) on kansainvälisesti tunnettu ja palkittu kiinalainen kirjailija, jonka teoksia on käännetty useille eri kielille. Yu varttui kulttuurivallankumouksen aikana, ja teema on esillä useissa hänen teoksissaan. Nuori Yu opiskeli hammaslääkäriksi mutta kyllästyttyään viidessä vuodessa tuijottamaan ihmisten hammaskalustoja hän päätti ryhtyä kirjailijaksi. Elämänkaaren elokuvasovitus kiellettiin Kiinassa, mikä teki kirjasta bestsellerin ja nosti Yun yhdessä yössä maailmanmaineeseen," (Lievelehti)
Leppoisan työtehtävän saanut kansanlaulujen perään lähtenyt mies nukkuu ettosilla puun siimeksessä, kunnes havahtuu läheiseltä pellolta kaikuvaan huutoon. Hän näkee vanhan miehen nuhtelemassa loppuunajettua härkävanhusta: -Härät kyntävät peltoa, koirat vartioivat taloa, munkit kerjääävät almuja, kukot ilmoittavat aamun koittaneen ja naiset neulovat. Millainen härkä muka ei kynnä peltoa? Sehän on ollut härän tehtävä aikojen alusta asti! Liikettä, liikettä!
Mies on nimeltään Fugui, kuten myös hänen härkänsä, ja tästä lähtee yhteisissä keskustelutuokioissa avautumaan Fuguin, tuon vanhuksen, jonka päivettyneiltä kasvoilta loistaa hymy ja jonka kasvoilla mudantahraamat uurteet kulkevat iloisesti ristiin rastiin kuin peltoja halkovat pienet polut, elämänkaari.
Se on perheen perikato - kun aletaan myydä maata. (Jokken postaus
Pearl S. Buck: Hyvä maa) Fugui on perheen raikulipoika, joka pelaa, juo ja iloisissa taloissa rietastelee malliin pappa betalar. Jos teema tuohon hömppäkliseeseen jämähtänyt, niin... Mutta tästä kasvoi uutteran työnteon ja sitkeän peräänantamattomuuden sekä suuren rakkauden ylistystarina ja -laulu, jossa merkittävä rooli on kahdella Fuguilla. Elämä on kovaa puurtamista, täynnä kuolemaa, mutta myös vahvaa yhteisollisyyyden kokemusta ja perhetunteen vahvuutta, joka kantaa. Fugai temmataan kaupunkimatkalta tykkiä vetämään sisällissotaan, pariksi vuodeksi kyyristelemään poteroissa, joihin taivaalta ei sada mannaa vaan riisiä ja sämpylöitä. Hän kokee 1958 perustettujen kansankommuunien ajan kuin myös kulttuurivallankumouksen raivon kaupungeissa toistensa päälle liisteröityine julistekerroksineen ja tyynyliinoihin kirjailtune teksteineen: Luokkataistelua ei saa koskaan unohtaa! Ynnä lakanoiden huutaman: Täyttä vauhtia eteenpäin, vaikka myrskytuuli puhaltaisi vastaan! Se oli levotonta uinailua joka yö puhemies Maon sanojen päällä.
- Silti en enää koskaan kohdannut toista ihmistä, joka olisi tehnyt minuun yhtä unohtumattoman vaikutuksen kuin Fugui. Fugui muisti kokemuksensa poikkeuksellisen tarkasti ja osasi vieläpä kertoa tarinansa mukaansatempaavasti. Hän oli ihminen, joka tiesi millainen oli menneisyydessään ollut. Hän osasi kuvailla, miltä oli nuorempana vaikkapa kävellessään näyttänyt, ja hän tiesi tarkkaan, kuinka oli alkanut vanhentua ja heiketä. Heidän kaltaisiaan vanhuksia ei maaseudulla kovin usein tullut tavanneeksi, kenties siksi, että raskas elämä oli rikkonut useimpien muistot. Menneisyytensä kohdatessaan ihmiset vaikuttivat usein menettävän ilmaisukykynsä, ja he saattoivat ryhtyä välttelemään aihetta kasvoillaan kiusaantunut hymy. Heidän suhtautumisestaan omiin kokemuksiinsa puuttui lämpö...
Fugui ei vikuroinut olosuhteita, poliittisia muutoksia, propagandaa eikä kohtaloaan vastaan. Elämäkaaressa kiteytyy kauniisti sen hyväksyminen, että Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa ja rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan. (Tyyneysrukous, joka laitetaan yleensä Reinhold Niebuhrin nimiin)
Huan teos on rauhallista, seesteistä ja kauniskielistä kerrontaa, joka soljuu sujuvasti eteenpäin. Teos avaa myös intresantin ikkunan aivan uuteen ulottuvuuteen. Huan suonissa virtaa tarinaniskijäin veljeskunnan veri.
Harmoninen kaari, jota oli silkka ilo lukea!
Tyyneyttä, rohkeutta ja viisautta:
Tämä kirja pitää kyllä saada luettavaksi. Kiitos, olisi mennyt ohi muuten ehkä.
VastaaPoistaHauskaa, että kiinnosti:) Huan retostelematon ja toteava kerronta tuotti mukavia lukuhetkiä...
VastaaPoistaSitä samaa sinullekin ja toivomus hieman kauniimmasta säästä. Just nautiskelin aurinkoisesta viikosta ja nyt saaressa sataa. Ei haittaa, se on lättypäivä ;)
VastaaPoistaKiina, niinpä ja kulttuurivallankumous. Mies on ollut töissä Kiinassa ja olenpa saanut ihan hyviä, tietysti väritettyjä, kuvauksia maasta ;)
Voisin jopa lukea :)
Kiitos Mai ja toivotaan, että keli kääntyy: vettä tulee nyt urakalla:) Sinulla, onnekkaalla on sitten ihan sisäpiirin tietoa, uskon, että on ollut mieliinpainuva työrupeama miehelläsi...
VastaaPoistaTykkään eri paljon hyvin kirjoitetuista kehityskertomuksista. Johtuukohan se siitä että olen opettaja ? :D Ajatus röyhkeyden muuttumisesta hyväntahtoisuudeksi lämmittää sydäntä.
VastaaPoistaRita A, kiitos kommentistasi ja saattaapi hyvinkin olla ammattitauti, sillä tätini, joka oli vanhempi lehtori, suusta olisin voinut kuulla vastaavan kommentin:) Minua myös puhuttelevat kertomukset, joissa ihminen kasvaa kohti omaa täyttä potentiaalista mittaansa,koska koen sen elämän syvimmäksi tarkoitukseksi...
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista"Huan teos on rauhallista, seesteistä ja kauniskielistä kerrontaa, joka soljuu sujuvasti eteenpäin. Teos avaa myös intresantin ikkunan aivan uuteen ulottuvuuteen. Huan suonissa virtaa tarinaniskijäin veljeskunnan veri." Voi että... Tämä kirjahan on pakko esiä lukuun, kunhan muut syyskiireet hellittävät. En voisi parempaa kirjasuositusta saada kuin tuo kirjoittamasi!
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaita, Takkutukka! <3
Kiitos Kaisa Reetta! Sinulla lienee suhteita yläkerran herraan, sillä aurinko helottaa komiasti eilisen rankkasateen jälkeen. Huan kerronnassa oli se jokin, joka miellytti suuresti. Toivon, että samoin käy Sinulle. Suotuisaa alkavaa viikkoa:)
Poista