"Vain varjo häälyväinen / Giving up the Ghost" - ex Libris...

"Vain varjo häälyväinen", Hilary Mantel, Kustannusosakeyhtiö Teos, 2015, 256 s.,
 suomentanut Kaisa Sivenius, ulkoasu Jenni Saari. 

"Hilary Mantel (s. 1952) on brittiläinen kirjailija ja kriitikko. Koulutukseltaan hän on juristi. Mantel on voittanut Man Booker-kirjallisuuspalkinnon historiallisilla romaaneillaan Susipalatsi (Wolf Hall, 2009) ja Syytettyjen sali (Bring Up the Bodies, 2012)" (Lievelehti) Tekeillä on "The Mirror and the Light".

Susipalatsi ja Syytettyjen sali olivat jo historiallisesti kiinnostavia, mutta Mantel kutoi tuon aikakauden tapahtumat mukaansaimaisevaksi ja tarkkanäköiseksi kerronnaksi, jota ei edes teosten ranteitapakottavan hurjat sivumäärät 800 + 509 kpl latistaneet välillä syrjään sysättäviksi... Susipalatsi pyöri meillä alkusyksystä oivana TV-sarjanakin, eikä vähiten pääosat miehittäneiden näyttelijätaitureiden Mark Rylance ja
Damian Lewisin ansioista.

"En kirjoita saadakseni mitään erityistä myötätuntoa. Ihmiset selviytyvät paljon pahemmstakin tarttumatta koskaan kynään. Kirjoitan ottaakseni haltuun lapsuuteni ja lapsettomuuteni tarinan ja myös paikantaakseni itseni, jos en johonkin ruumiiseen, niin kapeaan tilaan yhden ja seuraavan kirjaimen välissä, rivien välein, sinne missä merkityksen aaveet hymyilevät." (Takakansi)

Ja tämän Mantel teoksessaan totta vie tekee voimalla ja samanaikaisesti elegantilla, hienovireisellä tyylillä!

- En oikein tiedä, kuinka kirjoittaa itsestäni. Jokainen valitsemani tyyli valitsee itsensä pois jo ennen kuin kappale on valmis. Anna mennä vaan, ajattelen mielessäni, c´est moi, nieltävä se on. Luotan lukijaan. Sitähän suosittelen ihmisille, jotka mielivät kirjojaan julkisuuteen.
- Luota lukijaasi, älä syötä lusikalla, älä suhtaudu alentuvasti, myönnä että lukijasi on vähintään yhtä terävä kuin sinä, ja lakkaa olemasta niin kirotun kiehtova. Muista Orwellin neuvo,
että hyvä proosa on kuin ikkunanpuitteet. - Margaret Atwood sanoi: "Kirjoitettu sana on kuin jykevä todistus, sellainen, jota voidaan käyttää sinua vastaan." - Ajattelin ennen, että omaelämänkerta on eräänlaista heikkoutta, ja ehkä ajattelen niin vieläkin.

- Kirjaa minusta kirjoittivat toden totta toiset ihmiset: minun vanhempani, lapsi joka kerran olin, ja omat syntymättömät lapseni jotka ojentelivat aavesormiaan tarttuakseen kynään.
Aloin kirjoittaa tätä yrittäen siepata itseni tekijänoikeudet.  -Omasta menneisyydestään kirjoittaminen on kuin vaeltelisi kodissaan valot sammutettuina, käsikopelolla viitepisteitä etsien.

Onnistunut, utuinen ulkoasu on Jenni Saaren luoma. Lukukokemus oli osin kuin katselisi tekstille heijastuvaa säleverhojen lomitse siivilöityvää lempeää valoa; osin suoraan kirjailijan ihon alta, omana itsenään  sydänsykkyrässä pakotettua tilintekoa. Rouheaa itsetilitystä, anamneesia, diagnoosinvääntöä ja lapsettomuuteen johtaneita moninaisia hoitokokeiluja.  Mutta myös elämänsykettä ja sinunkauppoja omien haamujen kanssa sekä estontonta yhteiseloa mielikuvituksen rikastuttamassa maailmassa, jossa haamujen on sallittua haahuilla. Herkkä & unnukkainen, mutta samalla rohkean verevä muistelmateos - "giving up the ghost" -  mielikuvitusrikkaalta naiselta.
"The Mirror and the Light"  

Tapaamisiin: