"Reykjavikin yöt", Arnaldur Indridason, Blue Moon, 2014,
256 s., suomentanut Marjakaisa Matthiasson.
"Islannin luetuimman kirjailijan teoksia on käännetty parillekymmenelle kielelle ja ne ovat saaneet arvokkaita palkintoja ja ehdokkuuksia.Suomen dekkariseura myönsi Arnaldurille ulkomaisen rikoskirjallisuuden kunniakirjan. Talvikaupunki oli 2009 Britannian rikoskirjailijoiden yhdistyksen käännösdekkaireiden palkinnon viiden ehdokaslistalla
Hyytävä kylmyys 2010 ja Menneet ja kadonneet 2014. Vuonna 2013 Arnaldur sai Espanjassa jaettavan arvokkaan kansainvälisen RBA-palkinnon teoksestaan Skuggasund, jota ei ole vielä suomennettu. (Kirjan lievelehti)
"Nuori Erlendur Sveinsson oli liittynyt Reykjavikin poliisiin ja työskentelee liikenneonnettomuuksien, omaisuusrikosten ja tappeluiden parissa. Usein hän on yövuorossa partioautossa kaupungin kaduilla. Sitten tapahtuu kuolema, joka ei jätä Erlenduria rauhaan.
Tuttu laitapuolen kulkija löytyy hukkuneena lammesta, ja tuntuu kuin kukaan ei välittäisi miehestä, joka jostakin syystä on ajautunut kodittomaksi. Mutta miehen kohtalo painaa Erlenduria, joka alkaa tehdä tutkimuksia omalla ajallaan ja epävirallisesti. Ehkä mies ei hukkunutkaan vaan hukutettiin?
Ja miksi? Mikä oli syy ja mikä oli seuraus?" (Takakansi)
Tämä 11. dekkarisuomennos on rauhallinen ja selkeäsävyinen, vaan ei raskassoutuinen saati mielenkiinnoton, ehdottoman hyväntahtoinen teos, jossa virkavallan ja lukijan myötätunto on kerrankin laitapuolen kulkijain puolella ja joka ottaa eriarvoisuuden yhteiskunnassa ne ylenkatsotut heikoimmat lenkit ihmisinä omine tarinoineen asiakseen. Henkilöissä on juoneen nähden riittävästi karaktääriä, Erlendurin päämäärätietoisessa "hapuilussa" niin viranhoidossa kuin siviilissäkin aina hellyttävyyten saakka. Islantilainen erisnimistö aiheuttaa paikoitellen paluuperiä, muttei riko sujuvaa lukukokemusta, vaan lähinnä lykkää huvittunutta hymynhäivettä pintaan.
Ei mikään tusinatuote, vaan balanssissa oleva, hengästyttämätön dekkari!
Sympatiseerasi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti