618 s., suomentanut Aleksi Milonoff.
"Micharl Chabon (s. 1963) kuuluu amerikkalaisen nykykirjallisuuden kärkinimiin. The Amazing Adventures of Kavalier and Clay voitti Pulizer-palkinnon 2001, ja Wonder Boys -romaanista on tehty elokuva. Chabon asuu Kalifornian Berkeleyssä vaimonsa ja lastensa kanssa.
Musiikki- ja sarjakuvafanaatikoksi tunnustautunut Chabon haaveili lapsena muuttavansa Walt Disney Worldiin." (Takakansi) Aiemmat suomennokset: Pittsburghin mysteerit, 1989 & Kesämaa 2003.
Archy Stallingerin, Nat Jaffen ja heidän vinyylidivarinsa elämää varjostaa Telegraph Avenuelle sunnitteilla oleva kauppakeskus, joka uhkaa viedä leivän suusta ja keikauttaa koko kaverusten elämänsisällön päälaelleen. Heidän vaimoillaan Gwenillä ja Avivalla on oma kotisynnytyksiä hoitava yritys, jonka kukoistus uhkaa kuihtua törmäyskyrssilla perinteisen lääkäriammattikunnan kanssa. Joukoissa riekkuvat myös Archyn teini-ikäinen bastardi Titus, johon Julius Jaffen 15-v. ensilempi kiinnittyy. Kavalkaadista löytyy myös taannavuoden elokuvastaraa, papukaijaa, joka tuntee nimen Viiskasi jne., jne...
Chabonilla on meriittejä muille jakaa kuten osiosta "Awards, nominations and honours" ilmenee ja Milonoff on kääntäjänä tehnyt suururakan; kummastakaan ei epäselvyyttä! Minulle kuitenkin riitti 277:n sivun lukurupeama tätä järkälettä sen valitettavan asiantilan toteamiseen, etten saa kirjasta otetta: ketterää kielenkäytöllistä sähäköintiä, pieniä lupsakoita huumorinhörähdyksiä, ajoittaista hersyvää henkilökuvausta, flasheinä välittyviä uskottavaa miljöön-, alakulttuurin ja tunnelmainkuvauksia ja/mutta kaikki tuo yhtenä pötkönä suloisesena sekamelskana vuolaanakohisevassa sanainvirrassa, jossa kroolasin urakalla löytämättä varsinaista punaista lankaa, ideaa, sanomaa tai kokonaisuudenpalastakaan...
"Popkulttuuria ja elämäntuskaa railakkaasti yhdistelevä Telegraph Avenue pohtii hykerryttävän osuvasti ihmisen paikkaa maailmassa, etenkin kun se tuntuu aina olevan jossakin toisaalla." (Takakansi) Tämä oli ensituttavuus Chabonin tuotannon kanssa ja sen suhteen jäin olotilaan: totaalisen toisaalla!
Btw: mitä ihmeen herjoja ovat sivuun 69 mennessä tarjoillut: "kesäisen Berkeleyn levittämä mummotuoksu, mummorillit sekä naurettavat rintaliivit ja mummoalushousut"?? Käännöskukkasiako??
Olisi jo korkea aika siirtyä kliseisistä, loppuunkalutuista kielikuvista mallia "mummonmarkka" meihin vuoden 2014 mummoihin, jotka tuoksumme Cerrutilta tai Chanelilta, päivitämme prillimme parin vuoden välein muodikkaiksi ja vaikkei nyt vallan stringeissä sipsuteltaisikaan, niin tämän viisinkertaisen Mummon tapauksessa alusasustamme itsemme pitsisiin värikkäisiin Balconetteihin ja vastaavasti nimettömiin!!
Kun lukijana Keltainen Kirjasto on aina hemmotellut ja tuudittanut siihen uskoon, että valitsee laatulukemista halutessaan randomina minkä tahansa valikoimaan kuuluvista teoksista, sitä hyppysiinsä saa, niin kuten jo Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja etenkin Murhenäytelmän kohdalla ihmettelevä kysymys jälleen kuuluu: Keltainen Kirjasto,
Quo Vadis?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti